Kirjallinen kysymys liito-oravan pesä- ja levähdyspaikkojen tuhoamisesta

Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain vastaista. Keväällä 2016 luonnonsuojelulakia muutettiin hallituksen esityksen (HE 146/2015 vp) pohjalta niin, että metsähakkuiden yhteydessä ELY-keskuksien suorittamista liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajausmenettelystä luovuttiin. Heikentämiskielto on edelleen voimassa, mutta sen noudattaminen jäi metsätaloustoimijoiden oman osaamisen ja tiedonhankinnan varaan.
Lakimuutoksen perusteluissa todettiin, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioon ottamisesta laadittaisiin neuvonta- ja koulutusmateriaali yhteistyössä metsäalan toimijoiden, ympäristö- ja metsäviranomaisten sekä muiden asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi ELY-keskuksia ja metsäkeskusta koskeva viranomaisohje uudistettaisiin tarvittavilta osin.
Metsähallitus on tänä syksynä avohakannut Kainuussa Suomussalmella Leipimäen vanhaa metsää, jossa on runsaasti liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolopuita. Leipimäki on yksi pohjoisimpia tiedossa olevia liito-oravan elinpiirejä. Hakattu alue rajautuu Tulisuo-Varpusuon Natura-alueeseen, jonka suojeluperusteista liito-orava on yksi.
Metsähallituksen toimet Kainuussa ja Leipimäellä vaarantavat lajin säilymisen koko Ylä-Kainuun alueella. Laji puuttuu jo miltei kokonaan Suomussalmen Hossa – Kuhmon kirkonkylä –vyöhykkeeltä ja viimeiset tiedossa olevat esiintymät sijaitsevat hakattavilla alueilla. Suomen liito-oravakanta on Suomen nisäkkäiden uhanalaisuusarvion (2015) mukaan taantunut viime vuosina yli 20 prosentilla. Helsingin yliopiston eläintieteen dosentin Ilpo K. Hanskin 2016 julkaisemassa kirjassa kuitenkin todetaan, että jos kannankehitystä tarkastellaan vuosien 2006-2016 seurantakartoitusten uudempia ja laajempia tuloksia vertaillen, on liito-oravakanta pienentynyt jopa 36,7 prosentilla.
Luonnonsuojelujärjestöjen jätettyä Kainuun ELY-keskukselle vireillepanon hakkuiden lopettamisesta ELY-keskus päätti, että Leipimäen hakkuualuetta rajoitetaan uusien liito-oravahavaintojen vuoksi. On siis selvää, että ilman väliintuloa Metsähallitus olisi hakannut alueella myös sellaisia kohteita, jotka olisi pitänyt jättää hakkaamatta.
Uuden lain myötä vastuu liito-oravan säilymisestä on jätetty kokonaan metsätalouden toimijoiden varaan. On vaikeaa nähdä, miten toimijat onnistuisivat metsähakkuissa huomioimaan liito-oravan, jos siihen ei kykene edes valtion Metsähallitus, jonka pitäisi valtion metsien hoitajana olla vastuullisuuden edelläkävijä ja esimerkki yksityisille metsänomistajille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

1. Katsooko hallitus että yksityisillä metsänomistajilla on realistiset mahdollisuudet osata suojella liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, jos edes valtion Metsähallitus ei näytä siihen pystyvän,
2. onko hallitus ryhtynyt laatimaan luonnonsuojelulain muutoksen yhteydessä luvattua neuvonta- ja koulutusmateriaalia, ja
3. miten hallitus aikoo varmistaa, että Metsähallitus ottaa hakkuiden yhteydessä liito-oravat huomioon lain vaatimalla tavalla, ja kuinka omistajaohjauksella varmistetaan, että Metsähallitus omissa toimissaan noudattaa lakia ja toimii vastuullisuuden edelläkävijänä?

 
Helsingissä 7.10.2016
Satu Hassi /vihr
 
Vastaus kirjalliseen kysymykseen liito-oravan pesä- ja levähdyspaikkojen tuhoamisesta
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette
toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Hassin /vihr näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 518/2016 vp:
Katsooko hallitus että yksityisillä metsänomistajilla on realistiset mahdollisuudet osata suojella liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, jos edes valtion Metsähallitus ei näytä siihen pystyvän,

onko hallitus ryhtynyt laatimaan luonnonsuojelulain muutoksen yhteydessä luvattua neuvonta- ja koulutusmateriaalia,

miten hallitus aikoo varmistaa, että Metsähallitus ottaa hakkuiden yhteydessä liitooravat huomioon lain vaatimalla tavalla ja kuinka omistajaohjauksella varmistetaan, että Metsähallitus omissa toimissaan noudattaa lakia ja toimii vastuullisuuden edelläkävijänä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Metsäalan toimijat ja metsänomistajat saivat 20.4.2016 käyttöönsä neuvontamateriaalin liito-oravan
huomioon ottamiseksi metsänkäytön yhteydessä. Materiaalissa annetaan metsänhoidon
suositusten mukaisia esimerkkejä metsätaloudesta metsätilalla, jolla elää liito-orava. Liito-oravan
huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä neuvontamateriaali on laadittu Tapio
Oy:ssä ja se on maksutta saatavilla maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöhallinnon ja Tapion
verkkosivuilla. Tapio julkaisee lokakuun 2016 aikana materiaaliin perustuvan verkkokurssin,
joka auttaa metsänomistajia ja metsässä työtä tekeviä ammattilaisia omaksumaan suositellut
toimintatavat.
Neuvontamateriaalin avulla metsäalan toimijat sekä maanomistajat voivat soveltaa metsänhoidossa
hyviä käytäntöjä ja ottaa huomioon liito-oravan luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla
siten, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei hävitetä tai heikennetä. Kaikki metsä-
lain mukaiset hakkuutavat ovat mahdollisia lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympärillä
tietyin rajoituksin. Liito-oravan huomioon ottamisen keinot ovat kuitenkin hakkuutavasta riippuen
osin erilaisia, ja niihin opastavat neuvontamateriaali ja verkkokurssi. Tarvittaessa viranomaiset
myös neuvovat miten kohteella tulee toimia.
Luonnonsuojelulain muutoksen myötä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista ei metsänkäytön
yhteydessä enää nykyisin tehdä ELY-keskusten toimesta rajauspäätöksiä. Rajauspäätösten
valmistelua ja sitä koskevaa viranomaisten yhteistyötä varten oli käytössä ministeriöiden
yhdessä laatima ohje. Menettelyn poistuttua ei ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousmi-
nisteriön näkemyksen mukaan ole perustetta tarkemmin ohjeistaa lain tulkinnassa ELY-keskuksia
ja Suomen metsäkeskusta.
Metsähallitus pyrkii suojelemaan liito-oravaa ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja parhaalla
mahdollisella tavalla. Metsähallitus jättää luontokohteina käsittelyn ulkopuolelle yleensä pelkkää
liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa laajemman alueen. Liito-oravakohteissa Metsähallitus
noudattaa luonnonsuojelulakia, omia ohjeita (metsänhoito-ohje ja ympäristöopas) sekä
hyödyntää Tapion tuottamaa neuvontamateriaalia. Lisäksi Metsähallituksella on käytettävissä
omia asiantuntijoita, ja selvityksiin voidaan palkata myös määräaikaisia asiantuntijoita. Yksittäisistä
kohteista keskustellaan tarvittaessa ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen kanssa.
Suomussalmen Leipimäessä Metsähallitus toimi Kainuun ELY-keskuksen rajauspäätöksen mukaisesti.
ELY-keskuksen rajauspäätös oli tehty luonnonsuojelulain 72 a §:n mukaisesti ennen
pykälän kumoamista 15. huhtikuuta 2016. Hakkuun aikana saatiin tietoon lisää liitooravahavaintoja,
ja niidenkin osalta odotettiin ELY-keskuksen järjestämän maastotarkistuksen
tuloksia. Leipimäellä ELY-keskus kielsi hallintopakkopäätöksellä hakkuut yhden hakkuualueen
osalta. Hallintopakkoa koskevassa prosessissa Metsähallitus ilmoitti useita kertoja ELY-keskukselle,
että jättää kyseisen hakkuun tekemättä ilman hallintopakkoakin. ELY-keskus antoi
kaksi päätöstä 11.10.2016 kahden luonnonsuojeluyhdistyksen tekemistä vireillepanoista, jotka
koskivat hallintopakon käyttämistä Leipimäellä. Toinen vireillepanoista jätettiin lopulta tutkimatta
ja toinen hylättiin perusteettomana.
Metsähallitusta koskevan lain (234/2016) 6 §:n 1 momentin mukaisena yleisenä yhteiskunnallisena
velvoitteena Metsähallituksella on, että luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena
osana on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen
lisääminen metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle
asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden huomioon
ottaminen on jo pitkään sisältynyt Metsähallituksen omistajaohjaukseen, ja velvoitteiden huomioon
ottamisen tasosta Metsähallitus raportoi vuosittain tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä
ohjaaville ministeriöille ja valtioneuvostolle.
Helsingissä 25.10.2016
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen