Kaupan keskittyminen käy kuluttajan ja tuottajan kukkarolle
Ruokakauppa Suomessa on EU:n keskittyneintä. Kahdella isoimmalla eli S- ja K-ketjuilla on markkinoista peräti 80 prosentin osuus.
Haittaako se ketään? Kyllä haittaa. Viime hallitus laski ruoan arvonlisäveroa 17 prosentista 13 prosenttiin eli 4 prosenttiyksikköä. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan vuosina 2000-2009 kaupan osuus elintarvikkeiden kuluttajahinnasta nousi kuitenkin 8 prosenttiyksikköä. Kauppa rohmusi siis arvonlisäveroalen itselleen ja tuplasti.
Kauppa sanoo siirtäneensä alv-alennuksen hintoihin. Näin onkin, kun hintoja tarkastellaan lyhyellä aikavälillä, mutta pitemmällä aikavälillä kuva on päinvastainen. Veronalennus leikkasi rahoja, joista maksetaan koulut, sosiaaliturva, terveydenhoito, tiet ja rautatiet ja sen sellaiset. Mutta kuluttajan ruokalaskuun saatiin vain hetken helpotus.
Ruokakauppaa hallitsevat ketjut ovat vuosikausien ajan ulkoistaneet kuljetus- ja varastointikustannuksia asiakkaille. Ne perustelevat toimiaan kustannusten alentamisella. Ruokakassillisen hinnassa se ei näy, me suomalaiset syömme kalliimpaa ruokaa kuin läntisten EU-maiden asukkaat keskimäärin.
MTK:n mukaan kaupan osuus maitopurkin asiakashinnasta on vuosien 2004 ja 2010 välillä noussut 25 prosentista 39 prosenttiin, siis peräti 14 prosenttiyksikköä. Tämä on järkyttävä muutos järkyttävän lyhyessä ajassa.
Saako kuluttaja Suomessa erityisen hyvää palvelua vastineeksi siitä, että kauppa kahmii kasvavan osuuden maksamastamme hinnasta?
Ei saa. Vuonna 1990 Suomessa oli 6000 ruokakauppaa, vuonna 2010 enää 3300. Puolet myynnistä tapahtuu jättimyymälöissä, joita on kymmenesosa kauppojen lukumäärästä. Suomessa suurmarkettien pinta-ala 10 000 asukasta kohden on yli 550m2, kun EU:ssa keskimäärin se on noin puolet, alle 300m2. Pienten kauppojen pinta-ala 10 000 suomalaista kohden puolestaan on vain n. 10 m2, kun EU:n keskiarvo on yli kymmenkertainen, noin 110m2.
Vastineeksi siitä, että me suomalaiset maksamme ruoasta kalliimpaa hintaa, saamme siis enemmän lattiaa jättimarketeissa ja pitemmät kauppamatkat kuin muut eurooppalaiset. Kuluttajien lisäksi myös tuottajat kärsivät. Kilpailuvirasto on huomauttanut, että isot kauppaketjut vaativat tuottajilta kynnysrahaa, jotta tuote pääsisi kaupan hyllyyn. Tuottajia on myös alettu vaatia ottamaan myymättä jääneet tuotteet takaisin.
Minä kyllä ihmettelen, voiko kynnysrahan vaatiminen olla edes laillista, minusta se haisee lahjukselle. Eikö kilpailuvirasto voi tehdä muuta kuin huomauttaa?
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen 1.2.2010 julkaiseman tutkimuksen mukaan vuosien 2008 ja 2009 välillä elintarvikkeiden tuottajahinnat laskivat noin 20 %. Maidon kohdalla lasku oli vielä hurjempi, yli 30 %. Kun maanviljelijöiden saamia tuottajahintoja painetaan alas, se heijastuu ennen pitkää vaatimuksena korottaa maataloustukea, joka maksetaan veronmaksajan pussista. Kaupan osuuden kasvu ruoan kuluttajahinnasta heijastuu siis meihin kuluttajiin kahta kautta.
Olen tässä kuussa tänään jättänyt Tarja Cronbergin kanssa EUn komissiolle kirjallisen kysymyksen vähittäiskaupan keskittymisestä Suomessa. Saamani palaute on ollut vilkasta ja monipuolista. Pientuottajat ovat kertoneet vaikeuksista saada tuotteitaan kaupan hyllylle. Pienen kirjakaupan omistaja kertoi, miten kahden ketjun ylivalta ajaa nurin myös muita pieniä, ei pelkkiä ruokakauppoja.
Valion johtoon kuuluvalta henkilöltä tuli viesti, jonka mukaan maidontuottajilla ei ole mitään syytä nurista hinnasta, jota heille maidosta maksetaan. Edellä mainitun ETLA:n tutkimuksen valossa rohkenen olla toista mieltä.
Päivittäistavarakaupan keskusliiton johtaja Osmo Laakso julkaisi tiedotteen, jossa sanottiin minun esittäneen virheellisiä väitteitä. Laineen mukaan ruoan hinta ennen arvonlisäveroa on Suomessa alempi kuin EUn viidessätoista läntisessä jäsenmaassa. Edellä mainitun ETLA:n tutkimuksen mukaan asia on kuitenkin päinvastoin eli myös arvonlisäveroton ruoan hinta on Suomessa kalliimpi kuin EU15-maissa keskimäärin.
Äskettäin päätetty arvonlisäveron korotus prosenttiyksiköllä nostaa tietenkin kuluttajahintoja. Mutta kannattaa muistaa, että ruokakaupan kassalla maksamme kaupan osuutta paljon enemmän kuin arvonlisäveroa. Terveyden kannalta olisi parasta, jos tuoreilla kasviksilla, vihanneksilla, juureksilla, marjoilla ja hedelmillä olisi alennettu arvonlisävero. Ruoan kuluttajahintojen kohtuullistamisen kannalta tärkeintä on lisätä kilpailua ruokakaupassa ja vähentää kahden suuren saneluvaltaa.
Kolumni Hämeen sanomissa 1.4.2012