Katowicen ilmastokokous – mikä onnistui ja mikä ei?

Katowicen ilmastokokous eli COP24 päättyi myöhään lauantai-iltana, yli vuorokauden aikataulusta myöhässä. Mitä jäi käteen?

1. Onnistuiko kokous?

Osittain. Kaikki toiveet eivät täyttyneet, mutta pahimmat pelotkaan eivät toteutuneet.
Kokous sai valmiiksi Pariisin sääntökirjan eli säännöt siitä, miten maailman maat mittaavat ja raportoivat päästöjään ja päästövähennyksiään YK:lle. Myönteistä on, että samat säännöt koskevat kaikkia. Ratkaisevaa oli, kun Kiina suostui tähän. Köyhimmät kehitysmaat voivat tarvittaessa saada kevennystä vaatimuksiin, mutta pysyviä poikkeuksia ja helpotuksia ei myönnetty.

2. Mitä jäi puuttumaan?

Päästövähennysten kansainväliseen kauppaan liittyvä osa sääntökirjasta jäi sopimatta. Asia lykättiin ensi vuoteen.
Jo Kioton sopimukseen sisältyy ajatus, että maa – tai yritys – voi kuitata osan päästövähennyksistään rahoittamalla päästövähennyksiä muissa maissa. Monien kehitysmaissa rahoitettujen päästövähennysten todentaminen on kuitenkin ollut vaikeaa.
Erityisesti Brasilia haluaisi jatkaa tätä. Maa kuitenkin vastustaa sääntöjä, joilla varmistetaan päästövähennysten aitous ja se, ettei samaa päästövähennystä lasketa tuplasti. Vastapuolella erityisesti EU halusi tiukkoja sääntöjä. Juuri tämä vääntö venytti kokousta yli vuorokaudella, mutta sopua ei syntynyt.

3. Entä päästövähennysten kunnianhimo?

Yhdeksi pääuutiseksi nousi, miten kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusin eli 1,5 asteen raportti noteerataan. Ennen ministerien saapumista Saudi-Arabia, Kuwait, Venäjä ja USA eivät suostuneet ”toivottamaan tervetulleeksi” raporttia. Ne olisivat halunneet vain ”merkitä tiedoksi”, eli painaa villaisella.
Lopputulos on, että kokous ilmoittaa ”arvostavansa” IPCC:n raporttia. Monet kansalaisjärjestöt pettyivät tähän. Sanamuoto ei kuitenkaan vähennä raportin merkitystä.
Kokous kehottaa tiukentamaan valtioiden päästötavoitteita, mutta asia ilmaistaan sangen koukeroisesti. ”Maita rohkaistaan sisällyttämään [Talanoa-] dialogin tulos pyrkimyksiinsä nostaa kunnianhimonsa tasoa ja päivittää kansallisesti päätetyt tavoitteensa, jotka sisältävät yksityiskohtaiset kansalliset ilmastotoimet, vuonna 2020.”

4. Miten puheenjohtajamaa Puola toimi?

Oli hiukan surrealistista pitää ilmastokokous kivihiilialueella, kaupungissa jossa kivihiilisavun katkun haistaa varsinkin ulos astuessaan. Toisaalta tämä korosti fossiilisten polton toista puolta, terveyshaittoja.
Etukäteen moni pelkäsi, että Puola johtaisi kokousta innottomasti. Mutta Puola hoiti asiat teknisesti hyvin ja tehokkaasti. Puheenjohtaja valitsi keskittymisen Pariisin sääntökirjaan. Se saatiin ja se on tärkeä tulos. Sen sijaan suuremman ilmastokunnianhimon puolesta Puola ei vääntänyt.
Kokouksen ulkopuolella Puolan rooli ei ollut pelkästään myönteinen. Tunnettuja kansalaisaktiiveja viivytettiin rajalla niin, että he eivät päässeet lauantain suureen ilmastomielenosoitukseen. Toisaalta kokouksen aikana Puolan tiedeakatemian ja mm. Vatikaanin tiedeakatemian yhteinen tilaisuus vaati kivihiilen käytön lopettamista. Mielipidetiedustelujen mukaan sitä haluaa kaksi puolalaista kolmesta.

5. Miten Suomi toimi?

Suomen ilmastoneuvottelutiimit ovat kautta aikojen olleet hyvin päteviä. Tässä kokouksessa suomalaisille annettiin kaksi merkittävää tehtävää. Ministeri Tiilikainen veti ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa neuvotteluryhmää ja pääneuvottelija Outi Honkatukia kahtakin asiantuntijatason alaryhmää, joiden teemat olivat rahoitus ja päästötavoitteiden viisivuotistarkastelut.
Niiden ohella tärkeää ja myönteistä oli se, että Suomi oli jälleen mukana ”korkean kunnianhimon yhteenliittymässä” (High Ambition Coalition), joka ilmoitti olevansa valmis tiukentamaan omia päästötavotteitaan ja kehotti siihen muitakin.

6. Nuoret, bisnes, tutkijat, urheilu

Kokouksen mieleenpainuvimman puheen piti 15-vuotias ruotsalaistyttö Greta Thunberg. Hänen puheensa kolahti lujaa siksi, että se on niin totta, tätä menoa nyt vallassa olevat riistävät nuorilta tulevaisuuden. https://youtu.be/VFkQSGyeCWg
Myös tutkijoilta kuultiin selkokielisiä viestejä. Saksan Potsdam-instituutin johtaja Hans Joachim Schellnhuber korosti, miten tärkeää on, että 1,5 asteen lämpenemistä ei ylitetä ainakaan paljon. Sen ja 2 asteen välissä nimittäin laukeaa useita kynnysarvoja. Jäämeren kesäjään, vuoristojäätiköiden, Grönlannin sekä Länsi-Antarktiksen jäätiköiden sulaminen muuttuu peruuttamattomaksi. Viimeksimainitut nostaisivat merenpintaa toistakymmentä metriä. Toisessa tilaisuudessa norjalainen tutkija totesi, että 1,5 asteen lämpeneminen johtaa merenpinnan nousuun metrillä vuoteen 2350 mennessä, mutta 2 astetta jo vuoteen 2150 mennessä.
Mutta uutta toivoakin on ilmassa. Rahoitusala on herännyt siihen, että ilmastonmuutos on riski sijoitusten arvolle. Isot vaatealan yritykset ovat kehittäneet alan menettelytapaohjeiston, joka tähtää siihen, että sekä itse yritysten toiminta että niiden käyttämän energian tuotanto sekä alihankintaketjut muutetaan päästöttömiksi. Urheilujärjestöt ovat heränneet puolustamaan talvea ja muuttamaan myös tapoja, joilla urheilutapahtumat järjestetään.

7. Seuraavaksi YK-huippukokous syyskuussa

Kansainvälisten sopimusten epätäydellisyys ei ole mikään este minkään maan ilmastotoimille. Mutta vääntöä kansallisista päätöksistä helpottaa, jos voidaan luottaa siihen, että muutkin toimivat. Päästötavoitteiden tiukentamiselle toivottavasti antaa vauhtia huippukokous, jonka YK:n pääsihteeri on kutsunut koolle ensi vuoden syyskuuksi.
Siitä ei päästä yli eikä ympäri, että päästövähennysten tahtia on tiivistettävä reippaasti, jos halutaan estää kiihtyvän ilmastonmuutoksen kurimus. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että maamme päästöjen ja nielujen pitää olla yhtä suuret vuoteen 2030 mennessä ja seuraavan vuosikymmenen kuluessa pitää luopua kaikesta fosiilisten polttoaineiden käytöstä.