Kansalliset intressit vesittivät ilmastopaketin

Puhe Euroopan Parlamentissa 16.12.08

Hyvät kollegat, lämmin kiitos varjoraportööreille hyvästä yhteistyöstä, kiitos komissiolle ja kiitos Ranskalle neuvoston puheenjohtajamaana.

Kuitenkin minun on sanottava, etten ole täysin tyytyväinen. Tällä ilmastopaketilla EUn piti osoittaa vahvaa globaalia johtajuutta. Valitettavasti tuo johtajuus vesittyi pahasti, kun Ranska puheenjohtajamaana alisti päätöksen jäsenmaiden yksimielisyydelle. Melkein jokainen pääministeri lähti huippukokoukseen kansallisena tavoitteenaan vesittää ilmastopakettia – ja onnistui.

Lopputulos on toki askel eteenpäin, mutta paljon paljon pienempi askel kuin tiede neuvoo meitä tekemään.

Effort sharing-päätöksen puolella pääongelma on, että jäsenmaat saavat aivan liian väljät oikeudet laiminlyödä päästövähennykset kotimaassa ja hyvittää tämän maksamalla projekteja kehitysmaissa. Pahimmassa tapauksessa tämä voisi johtaa vain kotimaisten päästöjen pitämiseen ennallaan.

Neuvottelutulos säilyttää kuitenkin komission ehdotuksen perusrakenteen, lineaarisen päästöuran ja sitovat vuotuiset päästökatot, ensi kertaa EU-lainsäädännössä.

Lisäksi parlamentti sai läpi joukon tärkeitä parannuksia. jotka perustuivat ympäristövaliokunnan lähes yksimieliseen mietintöön:

30%:n päästövähennystavoite kansainvälisen sopimuksen jälkeen tulee lakitekstiin. Jäsenmaiden tulee aloittaa vaativampien päästövähennystoimien suunnittelu heti.

Jäsenmaille tulee voimakas kannuste pysyä lain mukaisissa päästörajoissa,koska rajan ylittäminen johtaa seuraavan vuoden kiintiön leikkaamiseen korotetulla määrällä.

CDM-päästöhyvitysten laadullisia kriteereitä tiukennetaan.

Kansainvälisen sopimuksen jälkeen EU sitoutuu avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen rajoittamista alle 2 asteen.

Merenkulun päästöjen rajoittamiselle tulee aikaraja. Jos IMO ei saa aikaan kansainvälistä sopimusta vuoteen 2011 mennessä, EU ryhtyy omiin lainsäädäntötoimiin.

Näiden parlamentin läpi ajamien parannusten vuoksi suositukseni on loppuäänestyksessä tukea tätä lainsäädäntöä, vaikka tuen myös oman ryhmäni ja GUE-ryhmän muutosehdotuksia CDM-päästöhyvitysten kiintiön pienentämiseksi siten että enemmistö päästövähennyksistä tulisi tehdä Euroopassa.

Kaikkine plussineen ja miinuksineen tämä päätös tarkoittaa ensinnäkin sitä, että kansainvälisten neuvottelujen jälkeen seuraa uusi kädenvääntö siitä, vastaavatko EUn päästövähennykset ilmaston tutkimuksen viestiä. Ja toiseksi se tarkoittaa, että jää jäsenmaiden omalle vastuulle, miten paljon päästöjä oikeasti vähennetään Euroopassa. Vetoankin jäsenmaihin, että ne eivät ulkoista valtaosaa päästövähennyksistä kehitysmaihin, vaan tekevät kotimaassa vihreät investoinnit joukkoliikenteeseen, rautateihin ja energiatehokkaampiin rakennuksiin – ja luovat samalla satojatuhansia viherkaulustyöpaikkoja Eurooppaan.

Muistakaamme, että maapallo ei tee kompromisseja. Planeetan deadlinet ovat ehdottomia. Taloudellisesti kaikkein kallein vaihtoehto on lykätä ja vesittää päästövähennyksiä.