Kaasua

Aamulla olin puhelimitse radiokeskustelussa Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukiistasta, yhdessä kollega Ville Itälän ja Aleksanteri-instituutin tutkijan kanssa, jonka nimeä en enää muista. Viimeksi mainittu puolusteli kummastuttavan kiivaaseen sävyyn Venäjän toimintaa ja halusi nähdä EU:n täysin kyvyttömänä.

EU, jonka perusidea on sääntöihin perustuva yhteistyö, ei olekaan nopein mahdollinen toimija kriisitilanteissa, joissa jokin tai jotkut osapuolet röyhkeästi rikkovat normaaleja toimintasääntöjä. Ja vaikka minulla ei ole mitään syytä yrittää vakuutella, että EU:n toiminta olisi riittävää tai parasta mahdollista, olen kuitenkin varma siitä, ettei tilanteemme olisi parempi ilman EU:ta.
Nyt kaikki näyttävät puhuvan EU:n yhteisen energiapolitiikan välttämättömyydestä ja hyvä niin. Mutta ei ole kauaakaan siitä, kun moni jäsenmaa, myös Suomi, kavahti ajatusta EU:n energiapolitiikasta, koska halusi pitää oman energiapolitiikkansa tiukasti omissa käsissään. Niin se maailma muuttuu. Kolmen vuoden takainen Venäjän ja Ukrainan kaasukiistan ensimmäinen näytös vaikutti ratkaisevasti siihen, että EU:n energiapolitiikka on lähtenyt muotoutumaan.

Nyt Ukraina ja Venäjä syyttelevät toinen toisiaan, ja ulkopuolisen on mahdotonta tietää koko totuutta. Kun Venäjä syyttää Ukrainaa kaasun varastamisesta ja Ukraina taas Venäjää siitä, ettei se ole toimittanut kaasua niin paljon kuin väittää tehneensä, minusta oli EU:lta hyvä ele tarjoutua auttamaan siinä, että kaasutoimitusten määrää valvovat ulkopuoliset puolueettomat tarkkailijat. Tämän päivän tietojen mukaan Venäjän pääministeri Putin ja Ukrainan pääministeri Timoshenko ovat tämän tarjouksen hyväksyneet, kun Barroso, Merkel ja nykyisen EU-puheenjohtajamaan Tshekin hallitus toimivat asiassa välittäjinä.

Toinen kysymys on se, että Ukraina on perinteisesti saanut Venäjältä kaasua alennettuun toverihintaan. On ymmärrettävää, että Venäjä haluaa nostaa hinnan maailmanmarkkinahinnan tasolle tai ainakin lähemmäksi. Ennemmin tai myöhemmin Ukrainan pitää tietenkin maksaa kaasusta normaali markkinahinta. Mutta on kaukana normaalista meiningistä katkaista kaasutoimitukset päivän tai parin päivän varoitusajalla keskellä talvipakkasia.

EU-maiden maksama kaasun hinta pyörii yli 400 dollarissa tuhannelta kuutiometriltä, kun Ukraina on viime vuonna maksanut 180 $. Venäjä vaati ensin 450 dollarin hintaa ja sitten 250 dollarin. Tinkiminen puolin ja toisin on normaalia bisnestä, mutta jotain kuitenkin kertoo se, että Ukrainan saamasta halvasta kaasusta tuli Venäjälle ongelma vasta oranssin vallankumouksen jälkeen. Valko-Venäjä ja Armenia saavat edelleen Venäjältä kaasua toverihintaan, mikä viittaa siihen, että hinnoittelu on poliittista. Ei siis ole kovinkaan kaukaa haettu ajatus, että Venäjä yrittää vaikuttaa Ukrainan seuraavien presidentinvaalien tulokseen. Venäjähän ei ylipäänsä ole isommin piitannut normaaleista korrektiussäänöistä puuttuessaan naapurimaidensa asioihin.

Jo kolmen vuoden takaisessa Venäjän ja Ukrainan välisessä kaasukiistassa tuli selväksi, että Venäjä haluaa Ukrainan kaasuverkon omistukseensa ja määräysvaltaansa. Ymmärrettävästi Ukraina haluaa pitää kaasuverkon omassa omistuksessaan ja määräysvallassaan. Kyse on isommastakin strategisesta pelistä. Venäjä on muun muassa käyttänyt vaikutusvaltaansa Keski-Aasian maissa, jotta nämä eivät lämpenisi EU:n ajamalle Nabucco-kaasuputkelle, jossa kulkisi kaasua Keski-Aasiasta Turkin ja Balkanin kautta Eurooppaan, ja joka siis olisi EU:lle Venäjästä riippumaton kaasulähde. Totta kai Venäjälle on etua siitä, jos sillä on kaasun tuontimonopoli. Yhtä lailla EU:lle on tärkeää saada vaihtoehtoja. Nythän Saksa ja Puola saavat kaasua myös Valko-Venäjän kautta, mutta sen putken kapasiteetti ei riitä korvaamaan sitä, että Ukrainan kautta kulkevien putkien hanat ovat kiinni.

Suomessa kysellään nyt, pitäisikö Itämeren kaasuputken ympäristövaatimukset sivuuttaa. Itse en ole koskaan vastustanut Itämeren kaasuputkea, päinvastoin pidän hyvänä asiana maakaasun toimitusreittien monipuolistamista. Mutta ympäristökriteerien suhteen on syytä pitää pää kylmänä – pakkasillakin. Kunnollisesta ympäristövaikutusten arvioinnista ei pidä tinkiä, ei myöskään siitä että Itämeren kaasuputken, jos se rakennetaan, pitää noudattaa voimassaolevaa ympäristölainsäädäntöä. Venäjän johdon näyttää olevan tätä vaikea käsittää, ympäristöasiathan eivät Venäjällä ole kovin korkeassa arvossa. Mutta Suomen ja muidenkin EU-maiden on syytä pitää linja tässä täysin kirkkaana. Miten meillä muuten voisi olla kanttia vaatia Venäjää mukaan yhteisiin toimiin Itämeren suojelemiseksi?

Tehdään Itämeren kaasuputki tai ei, se vain monipuolistaa Venäjän kaasun kuljetusreittejä, mutta ei kuitenkaan vähennä EU:n riippuvuutta Venäjän kaasusta. EU:n kaasustahan 25 % tulee Venäjältä ja siitä 80 % tulee nyt Ukrainan kautta. Hollannin Bergemeeriin suunniteltu jättimäinen 4,1 mrd kuutiometrin kaasuvarasto on siinä mielessä vähän parempi, koska sinne voidaan varastoida Pohjanmeren kaasua.

Kaasukeskustelussa ei juurikaan ole nostettu esiin viime joulukuussa hyväksyttyä uusiutuvan energian direktiiviä. Se kuitenkin tulee nostamaan kotimaisen uusiutuvan energian osuutta EU:ssa varsin reippaasti. Tämä on tärkeää energian huoltovarmuuden kannalta. Ja vaikka media ei tätä asiaa pidäkään esillä, on fakta, että kolmen vuoden takainen Venäjän ja Ukrainan kaasukiistan ensimmäinen näytös tiivisti EU:ssa poliittista tahtoa parantaa energian huoltovarmuutta myös nopeuttamalla uusiutuvan energian kehitysvauhtia.

Samaan suuntaan vaikuttaa energiatehokkuuden (tai energian tuottavuuden) parantaminen. Pakkasilla Brysselin katukuvassa näkyy paljain silmin, että tehtävää on paljon. Nyt, kun Brysselissä on lunta ja pakkasta, jalkakäytäviltä lumi on luotu varsin vaihtelevasti. Niillä kaduilla, joilla jalkakäytävä on jätetty lumiseksi ja jäiseksi, jalkakäytävissä on sula raita talojen vieressä melkein puolen metrin päähän seinästä. Taloista vuotava lämpö siis sulattaa jään ja lumen noin pitkältä matkalta, eli talojen lämpöeristys on suunnilleen olematon.

EU-alueen kaasusta puolet käytetään talojen lämmitykseen. Kun neljännes EU-maiden käyttämästä kaasusta tulee Venäjältä, tämä tarkoittaa, että EU voisi tulla riippumattomaksi Venäjän kaasusta, jos talojen energiaremonteilla pudotettaisiin niiden lämmönkulutus puoleen.

Tämän päivän Guardian tuo esille toisenkin näkökulman. Ukrainan kaasuputkien hanojen mentyä kiinni, Britannian kaasua on alettu myydä mantereen puolelle. Öljyn maailmanmarkkinahintojen laskettua brittiperheet ja -firmat ovat odottaneet kaasulaskujensa halpenemista kuin kuuta nousevaa, mutta se vähintäänkin viivästyy. Britanniassa ihmetellään nyt, oliko viisasta avata kaasumarkkinat nopeammin kuin mantereella on tehty, Britannian kaasumarkkinoilla toimivat nyt nimittäin myös saksalaiset ja ranskalaiset firmat, ja kas kummaa, maassa epäillään nyt että ulkomaiset firmat ajattelevat kriisitilanteessa enemmän mantereen puolen asiakkaitaan.

Kotimatkalla International Herald Tribunessa herätti huomiotani Ellen Goodmanin kolumni, jossa hän kertoo Johns Hopkins yliopiston tutkijan Janet Rosenbaumin tutkimuksesta. Rosenbaum selvitti 1000 nuoren seksikäyttäytymistä. Hän vertasi niitä nuoria, jotka olivat tehneet neitsyyslupauksen – jollaisia Bush on ajanut – eli siis luvanneet pidättäytyä esiaviollisesta seksistä, samanikäisiin ja samanlaisen sosiaalisen taustan omaaviin nuoriin, jotka eivät olleet tällaista lupausta tehneet. Rosenbaum ei löytänyt mitään eroa siinä, minkä ikäisinä nämä kaksi ryhmää oikeasti aloittivat seksin eikä nuorten seksikumppanien määrässä. Ainoa ero o
li että neitsyyslupauksen tehneet käyttivät vähemmän ehkäisyä, erityisesti kondomeita, ja ylipäänsä tiesivät ehkäisystä vähemmän. No se nyt on tiedetty ennenkin, että nuorten sukupuolivalistus on paras keino vähentää seksiin liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia, kuten teiniraskauksia, sukupuolitauteja ja abortteja. Mutta tässä taas uusi tutkimus, joka kertoo sen.

Kuvitelmat siitä, että ydinvoimaa rakentamalla voitaisiin parantaa energian huoltovarmuutta ovat silkkaa toiveunta. EU-maiden käyttämästä uraanista 98% tulee EU:n ulkopuolelta. Puolet tästä tulee ongelmallisista maista, kuten Uzbekistanista, Kazakstanista, Nigeriasta ja Venäjältä. Olennainen osa tulee käytöstä postetuista ydinaseista. Asiantuntijat arvioivat, että ensi vuosikymmenen puolivälissä tulee pula normaalista uraanista ellei avata uusia kaivoksia. Ja Suomessakin on nähty, etteivät ihmiset ole innostuneita uraanikaivoksen saamisesta naapurikseen.