Jyri Jaakkolan murhan tutkinnassa edistystä – vihdoin!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palasin Meksikosta, jossa olimme saksalaisen kollegani Ska Kellerin kanssa keskustelemassa viranomaisten kanssa Jyri Jaakkolan ja Bety Carinon murhan tutkinnasta – jo kolmatta kertaa. Samalla tutustuimme laajemminkin Meksikon ihmisoikeustilanteeseen, joka ei todellakaan ole hyvä.

Nyt on viimein saatu aikaan selkeä edistysaskel, 12 epäiltyä on määrätty vangittavaksi. Vangitsemismääräys annettiin muutama päivä ennen kuin saavuimme Meksikoon. Huhtikuussa 2010 tapahtuneesta tuplamurhasta on jo melkein kaksi ja puoli vuotta. Jotta edistys olisi todellista, epäillyt on tietysti vangittava myös oikeasti. Tämäkään ei ole Meksikossa mitenkään itsestään selvää, kuten ei ylipäänsä se että murha tutkittaisiin (98% murhista jää selvittämättä). Keskusteltuamme sekä liittovaltion että Oaxacan osavaltion viranomaisten kanssa uskallan kuitenkin olla optimisti ja uskoa, että epäillyt on tarkoitus myös pidättää.

Tähän mennessä jokainen edistysaskel murhan tutkinnassa on liittynyt EU:n ja Suomen taholta tulleeseen paineeseen. Olen iloinen siitä, että Suomen ja EU:n lähetystöt Meksikossa ovat toimineet aktiivisesti, ja lisäksi asiaa on muutenkin pidetty esillä korkealla tasolla.

Jos Jyrin ja Betyn murhat selvitetään, asialla on iso periaatteellinen merkitys. Yhtään ihmisoikeuspuolustajien murhaajaa ei ole tähän mennessä pantu telkien taa, Jyrin ja Betyn tapaus olisi ensimmäinen. Se olisi tärkeä signaali, että ihmisiä ei saa vapaasti tappaa, ei vaikka omaisi vaikutusvaltaisia ystäviä.

Aseistettu Ubisort-ryhmä, jonka jäseniä nyt virallisestikin epäillään Jyrin ja Betyn murhaajiksi, on toiminut Oaxacan osavaltiossa PRI-puolueen tuella 90-luvulta alkaen. Sen tiedettiin piirittävän San Juan Copalan kylää, johon humanitaarinen autosaattue oli matkalla 27.4.2010, Jyri ja Bety mukanaan. Retkikunta pyrki viemään kuukausia piiritettynä olevaan kylään muun muassa ruokaa ja lääkkeitä, mutta matka katkesi luotisateeseen. PRI eli institutionaalinen vallankumouspuolue oli Meksikossa liittovaltion tasolla vallassa noin 70 vuotta ja Oaxacassa yli 80 vuotta, kunnes heinäkuussa 2010 oikeisto- ja vasemmistopuolueiden yhteinen rintama voitti vaalit. On julkinen tieto, että Oaxacaa huhtikuussa 2010 hallinnut PRI-kuvernööri Ulises Ruiz on Ubisortin johtajan Rufino Juarezin ystävä.

Emme ole olleet Jyrin asiassa aktiivisia vain siksi, että suomalainen ja EU-kansalainen on murhattu, vaan myös siksi, että rankaisemattomuus on maan pahimpia ongelmia. Samasta syystä Jyrin ja Betyn murhan tutkintaa seuraa myös Meksikossa laaja joukko ihmisiä. Jokainen käyntimme on siellä uutisoitu tiedotusvälineissä laajasti. Tähän asti olemme joka kerta Meksikon viranomaisia tavatessamme käyneet yksityiskohtaisia keskusteluja todistajien suojelusta. Siinä on vieläkin toivomisen varaa, mutta on kuitenkin rohkaisevaa, että nyt viranomaisten kanssa käymiemme keskustelujen pääaiheena oli se, miten epäillyt pidätetään.

Toki keskustelimme sekä liittovaltion että osavaltion viranomaisten kanssa ihmisoikeuksista myös laajemmin. Meksikon ihmisoikeustilannetta onkin vaikea ajatella ahdistumatta.

Guerreron osavaltiossa tapasimme kaksi kauan oikeutta perännyttä naista. Toinen heistä oli Tita Radilla, jonka isä siepattiin ja todennäköisesti murhattiin 70-luvulla, koska hän pienen paikkakunnan pormestarina asettui isompien vallanpitäjien hankkeita vastaan. Toinen oli Valentina, jonka armeijan sotilaat raiskasivat kymmenkunta vuotta sitten. Myös Valentinan mies oli ottanut osaa oppositiotoimintaan. Sotilaat yrittivät tivata häneltä aviomiehen olinpaikkaa ja kun nainen ei suostunut sitä paljastamaan, he raiskasivat hänet. Vastoin sikäläisiä tapoja Valentina teki rikosilmoituksen. Mies jätti hänet yksin pienen lapsen kanssa, koska koki häpeäksi että vaimo oli raiskattu ja jopa julkisti asian. Tita ja Valentina eivät kumpikaan ole saaneet oikeutta Meksikon oikeusjärjestelmän kautta, mutta molemmat saivat äskettäin interamerikkalaisesta tuomioistuimesta päätöksen, joka velvoittaa Meksikon hallitusta toimiin. Titalle esitettiin hallituksen virallinen anteeksipyyntö ja hän sai vahingonkorvauksen – joka tosin oli osoitettu hänen 70-luvulla kadonneelle isälleen. Valentinan asiaa on nyt vihdoin alettu käsitellä Meksikon oikeuselimissä.

Oaxacassa tapasimme myös ihmisiä, jotka Ubisort hääti San Juan Copalan kylästä syyskuussa 2010. He eivät ole vieläkään päässeet palaamaan koteihinsa.

Kävimme myös San Jose del Progreson kylässä, jossa kyläläiset ovat jakaantuneita kylään avatun kaivoksen vuoksi. Vaikuttaa siltä, että kultaa ja hopeaa louhiva kanadalainen kaivosyhtiö on tarkoituksellisesti lietsonut kyläläisten keskuuteen riitaa, kuten kaivosyhtiöt ovat monessa muussakin paikassa tehneet. Tänä vuonna kylässä on murhattu kaksi Bernardo-nimistä miestä. Ensimmäinen todennäköisesti vahingossa, koska hänellä oli sama etunimi kuin kaivoksen vastaista kampanjaa johtaneella miehellä. ”Oikea” Bernardo murhattiin kaksi kuukautta myöhemmin. Kaivoksen vastustajien mukaan kylän pormestari on ollut mukana tappokäskyjä antamassa. Tapasimme ensimmäiseksi ammutun Bernardon lesken ja nuoren naisen, joka oli samassa autossa, kun toinen Bernardo ammuttiin kuoliaaksi. Nainen kulki kainalosauvan varassa, koska myös hän oli saanut jalkaansa luodin. Näimme myös muurin johon oli kirjoitettu "Tu fin a llegado Bernardo" eli "Loppusi on tullut Bernardo".

Kaikkein surkeinta todellisuutta näimme, kun kävimme katsomassa siirtolaisten suojapaikkaa. Vuosittain noin 400 000 ihmisen arvioidaan pyrkivän Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan 10 000 – 30 000 on kuollut. Koska siirtolaiset ovat Meksikossa laittomasti, he joutuvat helposti rikollisjengien armoille. ”Kojootit” joko houkuttelevat siirtolaisia mukaansa lupaamalla järjestää pääsyn USA:an tai sitten yksinkertaisesti sieppaavat heitä. Saaliiksi saatuja pidetään panttivankeina kunnes kotimaahan jääneet perheenjäsenet ovat lähettäneet kaiken sen rahan, jonka pystyvät. Tämän jälkeen heidät saatetaan päästää vapaaksi, tai sitten tappaa. Siirtolaisia saatetaan myös pakottaa huumekuriireiksi tai prostituutioon.

La Lecheriassa, jonne etelän suunnasta tulevat junat saapuvat, toimi vielä vähän aikaa sitten vapaaehtoisvoimin ylläpidetty tukikeskus, jossa siirtolaiset saivat levähtää päivän pari. Paikka oli suljettava naapuruston vaatimuksesta. Ihmisoikeusjärjestöt epäilevät, että kampanjan takana olivat rikollisjengit, koska levähdyspaikka oli kapula "kojoottien" rattaissa. Nyt levähdyspaikkana toimii häthätää kyhätty aidattu ulkotila, jossa siirtolaiset nukkuvat muovinkappaleista improvisoitujen katosten alla. Alueen ainoan rakennuksen toisessa huoneessa tapasimme nuoren lääkärin, joka käy tyttöystävänsä kanssa antamassa siirtolaisille vapaaehtoista apua. Paikka saa lahjoituksina vanhentumassa olevia lääkkeitä. Lääkärit tuovat työvälineensä mukanaan. He tekevät työtään likaisessa betonilattiaisessa varastohuoneessa, jossa ei ollut hygieniasta tietoakaan. Lääkäri kertoi, että jos hänen esimerkiksi pitää tehdä gynekologinen tutkimus raskausongelmista kärsivälle naiselle, missään ei ole näkösuojaa.

Ihmisoikeusjärjestöt ajavat sitä, että siirtolaiset voisivat saada Meksikossa transit-viisumin, jotta eivät joutuisi niin helposti rikollisjengien armoille. USA vastustaa tätä kivenkovaan eikä Meksikon hallitus uskalla uhmata pohjoista naapuriaan. Toinen vaihtoehto olisi panna rikollisjengit kuriin. Siinä törmäämme samaan ongelmaan kuin mistä Jyrinkin tapaus kertoo: rankaisemattomuuteen.