Jaakkolan murhan tutkimuksessa edistystä – etanan vauhtia

Tapaus paljastaa isomman ongelman, rikostutkinnan passiivisuuden
Olen juuri tullut Meksikon ulkoministeriöstä tapaamisesta, jossa keskusteltiin Jyri Jaakkolan murhan tutkinnasta. Tämä oli minulle viides tapaaminen Meksiko Cityssä näiden samojen viranomaisten kanssa samasta asiasta.
Jotain on liikahtanut joka kerran, kun Meksikossa keskustellut vastuuviranomaisten kanssa. Niin nytkin. Jyri Jaakkolan ja samassa tulituksessa kuolleen meksikolaisen ihmisoikeusaktiivin Bety Carinon murhan tutkinnan avainkysymys on koko ajan ollut todistajien suojelu. Se on sitä edelleen.
Murhasta tulee huhtikuussa kuluneeksi kaksi vuotta.
En voi julkisesti kertoa yksityiskohtia keskeneräisestä tutkinnasta, mutta sen voin sanoa että sitten viime vuoden syyskuun, jolloin olin täällä viimeksi, on tapahtunut jotain ja se jokin on tärkeää. Mutta edelleen tilanne on se, että rikostutkijoilla ei ole kaikkea sitä aineistoa, minkä he voisivat saada, jos todistajien suojelusta tehtäisiin selkeät päätökset.
Keskusteluissa vastuuta pallotellaan eri tahojen kanssa, osavaltio- ja liittovaltiotason, sekä myös eri hallinnonalojen, syyttäjän ja sisäministeriön välillä. Olen saanut todistaa myös mielenkiintoisia meksikolaisten keskinäisiä väittelyjä.
Ylipäänsä kaikki se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut ainoastaan siksi, että Suomi ja EU ovat pitäneet asiaa esillä monin tavoin monilla eri tasoilla.
Pian murhan jälkeen presidentti Halonen tapasi Meksikon presidentti Calderonin ja viimeksi mainittu vakuutti Meksikon tekevän kaikkensa murhaajien saamiseksi oikeuteen. Meksikon ulkoministeri on kirjoittanut tutkintaviranomaisille ja kehottanut näitä toimimaan rivakammin. Suomen ja EU:n suurlähettiläät ovat pitäneet asiaa esillä eri yhteyksissä, samoin alemman tason virkamiehet.
Minun ja saksalaiskollegani Ska Kellerin vierailujen ohella EU-parlamentin ihmisoikeusalivaliokunta vieraili Meksikossa ja Oaxacassa, missä murha tapahtui. Parlamentin Meksiko-delegaatio, joka parlamentissa virallisesti vastaa EU:n ja Meksikon suhteiden seuraamisesta, on myös vieraillut Oaxacassa.
Kaiken yllä luetellun jälkeen olemme edelleen siinä tilanteessa, että ketään ei ole syytettynä murhasta. Silti kulissien takana on jotain tapahtunut, mutta tuskastuttavan hitaasti.
Kaiken järjen mukaan tämän ei pitäisi olla rikostutkijoille vaikea tapaus. Tiedetään mikä aseistettu joukko toimi sillä seudulla, jossa Jyri ja Bety ammuttiin. Tiedetään, kuka on tuon joukon johtaja. Potentiaalisten epäiltyjen joukko on rajattu, kyse on vain siitä, että hankitaan oikeudessa pätevät todisteet.
Todisteiden hankinta on pääasiassa ollut hyökkäyksessä eloonjääneiden, uhrien omaisten sekä heidän asianajajansa harteilla. Suomalaisesta ja eurooppalaisesta tämä tuntuu täysin nurinkuriselta.
Tällä matkalla olen EU-parlamentin virallisessa delegaatiossa Eurolat-kokouksessa. Se on EU-parlamentin ja Latinalaisen Amerikan parlamenttien yhteiselin, vähän samaan tapaan kuin Pohjoismaiden neuvosto on Pohjoismaiden kansanedustuslaitosten yhteiselin.
Tuon virallisen kokouksen pääaihe on huumekaupan vastainen taistelu. Olemme keskustelleet siitä noin kolme päivää. Keskustelut ja asiantuntijoiden esitykset ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Eurooppalaisten poliisiviranomaisten esityksissä nousi esille asioita, jotka tuntuivat tosi tutuilta kaiken sen jälkeen, mitä olen kohdannut Jyrin ja Betyn murhatutkinnan yhteydessä.
Europolin edustaja sanoi eilen, että eri maiden rikostutkijoiden välinen yhteistyö ja tietovaihto ei toimi kunnolla, rikolliset tietävät sen ja käyttävät sitä hyväkseen. Meidän Euroopassa on vaikea ymmärtää, että tietovaihto, joka EU-maiden viranomaisten välillä sujuu minuutissa, sen sijaan tiedonkulku vaikkapa Virosta Kolumbiaan voi viedä neljä kuukautta. Edes niitä tietojenvaihtojärjestelmiä, joista on viralliset päätökset, ei hyödynnetä kunnolla.
Kuulimme eilen myös, että jos viranomaiset Latinalaisessa Amerikassa esimerkiksi takavarikoivat huumelähetyksen, he tyytyvät siihen, he eivät käytä sitä johtolankana päästä niiden jäljille, jotka lähettivät huume-erän, ja niiden joille se oli tarkoitettu.
Ihan samaan passiivisuuteen olemme törmänneet me, jotka olemme patistaneet viranomaisia Jyrin ja Betyn murhan tutkinnassa. Tutkintaviranomaisille pitää tarjottimella kantaa aineisto ja suunnilleen pyytää, että he käyttävät sitä, sen sijaan että viranomaiset olisivat itse aktiivisia ja käyttäisivät hallussaan olevaa tietoa johtolankoina lisätietojen hankkimiseen.
Kansainvälinen huumekauppa ja siihen liittyvä rikollisuus ovat tietysti erittäin monitahoisia ongelmia. Moniin kysymyksiin pitää löytää parempia vastauksia kuin nyt, onko huumeiden kriminalisointi ylipäänsä väärä linja, onko ainakaan järkeä kriminalisoida huumeiden käyttöä, mitä toimia tarvitaan koulutuksen ja sosiaalipolitiikan suhteen, jotta ihmiset eivät ajautuisi huumeiden käytön ja kaupan koukkuun, miten estetään rahanpesua, mikä on veroparatiisien osuus rahanpesussa jne.
Mutta Euroopan ja Latinalaisen Amerikan välillä on valtava ero sen väkivallan määrässä, joka huumekauppaan liittyy. Väli-Amerikan maista on tullut koko maailman väkivaltaisin alue. Meksikossa huumekauppaan liittyvien murhien määrä on kymmenissä tuhansissa ja kasvaa vain.
Sen perusteella mitä olen oppinut Meksikosta Jyrin ja Betyn murhatutkinnan seuraamisen yhteydessä on, että rikostutkinta on käsittämättömän tehotonta. Edistys on tuskastuttavan hidasta silloinkin, kun murhan tutkintaan on kansainvälinen paine ja itse oman maan korkeimman mahdollisen tason sitoumukset.
Enää en ollenkaan ihmettele, että Meksikossa paljon yli 90 % murhista jää ikuisesti selvittämättä, valtaosasta ei edes aloiteta kunnon tutkintaa. Tällaisissa oloissa myös huumekauppiaat voivat tappaa kilpailevien jengien jäseniä ja satunnaisia sivullisia ilman pelkoa seuraamuksista.