“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Itämeren maakaasuputken ympäristövaikutukset

KIRJALLINEN KYSYMYS P-0353/06
esittäjä(t): Satu Hassi (Verts/ALE)
komissiolle

Aihe: Itämeren maakaasuputken ympäristövaikutukset

Venäjän Viipurista Saksan Greifswaldiin ulottuvan 1 200 km:n mittaisen kaasuputken maaosuuden työt käynnistyivät viime kuussa. Putken on tarkoitus suurelta osin kulkea Itämeren pohjaa myöten ja sen on tarkoitus valmistua vuonna 2010. Useat ympäristöjärjestöt ovat vaatineet töiden pysäyttämistä, koska hankkeen ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty. Venäläis-saksalaisen rakennuttajan mukaan hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin on tarkoitus valmistua vuoteen 2008 mennessä.

Ns. Espoon sopimus edellyttää, että kansainvälinen ympäristövaikutusarvio on suoritettava hankkeesta, jonka ympäristövaikutukset ylittävät kansalliset rajat. Venäjä ei ole ratifioinut sopimusta. EU:n jäsenvaltiot ovat.

Tähän hankkeeseen liittyvinä potentiaalisina ympäristöuhkina on mainittu muun muassa Itämereen maailmansotien jälkeen upotetut kemialliset aseet. Kaikkia ongelmajätteiden kaatopaikkoja ei tunneta. Ympäristöviranomaisten mukaan rakennustyöt tulevat nostamaan meren pohjasta ravinteita, jotka osaltaan pahentavat Itämeren rehevöitymistä.

Katsooko komissio, että maakaasuputken ympäristövaikutusten arviointi on tapahtumassa asianmukaisesti? Osallistuuko komissio hankkeen ympäristövaikutusten selvittämiseen? Onko komissio kehottanut Venäjää ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Espoon yleissopimuksen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista?

Pohjois-Euroopan kaasuputki on yksi EU:n TEN-E-prioriteettihankkeista ja sitä on pidetty keskeisenä myös EU:n ja Venäjän välisessä energiadialogissa. Miten TEN-status vaikuttaa kaasuputken toteuttamiseen, ja saako hanke EU-rahoitusta? Ovatko hankkeen ympäristövaikutukset ja niiden arviointi olleet esillä EU:n ja Venäjän välisessä energiadialogissa?

 

P-0353/06FI
Komission jäsenen Andris Piebalgsin komission puolesta antama vastaus
(14.3.2006)

Komissio myöntää, että Itämeri on ekologisesti haavoittuvainen; tämä tulee huomioida hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA). On kuitenkin kyseisen kaasuputken rakentajien (Gazprom/BASF) tehtävä toteuttaa YVA, tarvittaessa yhteistyössä asianomaisten maiden kanssa. Komissio ei osallistu YVA:n valmisteluun, mutta se on ymmärtänyt, että arvioinnin pitäisi valmistua vuoden 2007 loppuun mennessä. Hankkeen vetäjien mukaan ympäristövaikutukset arvioidaan sovellettavan lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

Siltä osin kuin asia koskee jäsenvaltioita, YVA tulee toteuttaa tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY mukaisesti. Mainitulla direktiivillä pannaan täytäntöön Espoon yleissopimus EU:ssa. Venäjän federaatio ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli (vaikka se onkin yleissopimuksen allekirjoittajana velvollinen pidättäytymään vilpittömin mielin toimista, jotka estäisivät yleissopimuksen tavoitteen ja tarkoituksen toteutumisen). Venäjä on kuitenkin sopimuspuolena Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevassa Helsingin yleissopimuksessa, ja siksi yleissopimukseen kirjatut Itämeren alueen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat vaatimukset sitovat Venäjää. Komissio pyrkii kaikin tavoin kannustamaan Venäjän federaatiota ratifioimaan Espoon yleissopimuksen, mutta siitä voivat päättää yksinomaan Venäjän viranomaiset.

Merellisten ympäristöuhkien lisääntyminen huomioon ottaen komissio antoi lokakuussa 2005 direktiiviehdotuksen meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta, joka koskee myös Itämeren aluetta. Strategia tarjoaa puitteet, joissa kaikkia meriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja paineita – mukaan lukien kaasuputkista ja muista öljyn ja kaasun etsintään ja siirtoon liittyvistä töistä aiheutuvat vaikutukset– voidaan käsitellä yhdessä. Näin pyritään edistämään merien kestävää käyttöä ja turvaamaan meriekosysteemien säilyminen.

Yksi Euroopan laajuisten energiaverkkojen keskeisistä tavoitteista on toimitusvarmuus. Tämä tarkoittaa, että Venäjän, Kaspian meren alueen, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän lähteistä peräisin olevalle kaasulle on turvattava uutta tuontikapasiteettia. Komissio on ehdottanut Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevissa suuntaviivoissa, että venäläisen kaasun toimittamisen Pohjois- ja Keski-Eurooppaan ja edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tulisi olla ensisijainen hanke.

Mitä tulee Euroopan laajuisten verkkojen ensijaisina hankkeina mainittujen uusien kaasuputkien reittien määrittelyyn, ja siihen, kulkisivat ne maalla vai merellä, komissio ei ota kantaa siihen, mikä olisi paras vaihtoehto. Yksityiset sijoittajat tekevät rakennuspäätöksen, ja hankkeiden edistymisen kannalta on olennaista, että päätöksellä on kaikkien sidosryhmien tuki.

Komissio voi osarahoittaa tutkimuksia, jos hanke on tukikelpoinen TEN-E-suuntaviivojen mukaisesti. Myös töitä voidaan tukea, mutta tämä on poikkeuksellista ja vaatii vankat perustelut.

Komission yhteisrahoituksen piiriin on valittu Puolan ehdottama tutkimus. Siinä selvitetään kahden vaihtoehtoisen hankkeen (”Amber” ja ”Jamal II”) toteutettavuutta ja arvioidaan kumpi hanke parantaisi parhaalla mahdollisella tavalla kaasun toimitusvarmuutta EU:ssa ja helpottaisi kaasun sisämarkkinoiden luomista, kuten direktiivissä 2003/55/EY esitetään. Myös Itämeren reittiä koskevien tutkimusten valmistelu voisi saada rahoitusta, jos TEN-E-ohjelmassa säännöllisesti julkaistavien ehdotuspyyntöjen tuloksena saadaan asianmukaisia ja hyviä ehdotuksia.

EU:n ja Venäjän välisen energia-alan vuoropuhelun yhteydessä, Itämeren kaasuputki määriteltiin lokakuussa 2001 järjestetyssä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi samoin kuin Jamal-Eurooppa-kaasuputkiverkko ja Štokmanin kentän kehittäminen. Yhteistä etua koskevia hankkeita käsitelleen yhteisen asiantuntijaryhmän lokakuussa 2002 jättämässä raportissa suositeltiin, että mahdollisten hankkeiden ennakkoarvioinnissa yhtenä valintaperusteena olisi se, että mikään vakava ympäristöön liittyvä este ei saisi vaarantaa ehdotetun hankkeen toteuttamista. Hankkeiden muodollinen valinta tehtäisiin vasta, kun hankkeet ovat täysin valmisteltuja ja kun niiden rahoittajat ovat saaneet valmiiksi yksityiskohtaiset toteutettavuustutkimukset, rahoitussuunnitelmat, ympäristövaikutuksia koskevat tutkimukset ja muut asiaankuuluvat selvitykset. Hanke ei saa rikkoa lakeja, joita Venäjällä ja EU:ssa sovelletaan muun muassa ympäristön, kilpailulainsäädännön ja markkinoille pääsyn alalla.