Vastuunjakopäätös (effort sharing) määrittelee kullekin jäsenmaalle päästövähennystavoitteet niillä aloilla, joita päästökauppa ei koske, kuten liikenteessä, lämmityksessä ja maataloudessa. Nämä alat vastaavat 55 % prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Satu Hassi toimi päätöksen esittelijänä Europarlamentissa.

Esittelijänä Satu Hassi ehdotti muun muassa seuraamuksia niille maille, jotka ylittävät päästökiintiönsä, sekä tiukkoja rajoituksia siihen kuinka paljon omista päästövähennysvelvoitteista voidaan korvata ostamalla päästötonneja (ns CDM/JI -päästöhyvityksiä) EU:n ulkopuolisista maista. Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta kannatti näitä ehdotuksia. Parlamentin kanta oli, että EU:n kyseisten sektorien päästövähennyksistä vähintään 80 % pitäisi tehdä EU:n sisällä. Komission ehdottama CDM/JI-kiintiö olisi tarkoittanut, että jäsenmaat voivat ulkoistaa vuosien 2005-2020 päästövähennyksistään noin 60 % EU:n ulkopuolelle.

Useimpien EU-maiden hallitukset vaativat vieläkin suurempia mahdollisuuksia ulkoistaa päästövähennykset kehitysmaihin. EU:n huippukokous korottikin lopulta CDM/JI -kiintiötä siten, että se mahdollistaa jopa 80 % päästövähennyksistä ulkoistamisen kehitysmaihin. Se, tekevätkö jäsenmaat näin vai investoivatko ne päästövähennyksiin kotimaassa, esimerkiksi parantamalla joukkoliikennettä ja kannustamalla talojen energiaremontteihin, jää kunkin hallituksen omalle vastuulle. Vaikka parlamentti hävisikin tämän tärkeän kädenväännön, vastuujakopäätöksessä on historiallisen tiukkoja elementtejä. Tärkein niistä on se, että jäsenmaita ei sido pelkästään vuoden 2020 päästökatto vaan myös lineaarisesti alenevan päästöuran vuotuiset päästökatot. Tämä on ensimmäinen kerta, kun vuotuiset sitovat päästökatot tulivat EU:n tai ylipäänsä minkään maan ympäristölakeihin.

Lisäksi parlamentti sai läpi monta muuta tärkeää parannusta:

– Tiukennettu eli 30%:n päästövähennystavoite (vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990) kansainvälisen sopimuksen jälkeen tulee lakitekstiin. Jäsenmaiden tulee aloittaa näiden vaativampien päästövähennystoimien suunnittelu heti.

– Jäsenmaille tulee voimakas kannuste pysyä lain mukaisissa päästörajoissa, koska rajan ylittämisestä rapsahtaa seuraavan vuoden päästökiintiön leikkaaminen korkojen kera, korko on 8 %

– CDM/JI -päästöhyvitysten, eli EU:n ulkopuolella rahoitettavien päästövähennysten laatuvaatimuksia tiukennetaan.

– Kansainvälisen sopimuksen jälkeen EU sitoutuu avustamaan kehitysmaiden päästövähennyksiä tavalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen rajoittamista alle 2 asteen.

– Kansainvälisen laivaliikenteen päästöjen rajoittamiselle tulee aikaraja. Jos IMO (International Maritime Organisation) ei saa aikaan kansainvälistä sopimusta vuoteen 2011 mennessä, EU ryhtyy omiin lainsäädäntötoimiin.

"Päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten liikenteessä ja lämmityksessä EU:n jäsenmaat saivat aivan liian väljät valtuudet ulkoistaa päästövähennyksiä kehitysmaihin", totesi Satu Hassi.

"Mitään maata ei kuitenkaan pakoteta ostamaan päästöhyvityksiä kehitysmaista. Viisaat hallitukset investoivat kotimaassaan joukkoliikenteeseen ja raidekuljetuksiin sekä panevat vauhtia rakennusten energiaremontteihin. Näin saadaan aikaan päästövähennyksiä, jotka pysyvät kotimaassa. Myös investoinnit ja työpaikat tulevat tällöin kotimaahan", Hassi jatkoi.

"On muutenkin lyhytnäköistä luottaa liikaa ulkomailta ostettuihin päästöhyvityksiin, koska ne pitää vuosi vuodelta ostaa aina uudestaan, toisin kuin kotimaassa aikaansaadut pysyvät päästövähennykset", sanoi Hassi.

Satu Hassin mietintö »
Lopullinen lainsäädäntöteksti »

Linkit Satu Hassin tiedotteisiin:

Kansalliset intressit vesittivät ilmastopaketin »
Hyvä päivä ilmastonsuojelulle europarlamentin ympäristövaliokunnassa – teollisuuslobbarien vaatimukset ilmaisen saastutuksen jatkosta hylättiin »