Ilmastonmuutos on vihdoin yleisesti tunnustettu ihmiskunnan tulevaisuuden vakavimmaksi uhkaksi. Tutkijat ovat varoittaneet ilmastonmuutoksesta ja 1970-luvulla, mutta asiaa käsittelivät vuosikymmeniä lähinnä ympäristöjärjestöt ja –ministerit. Nyt ilmastonsuojelu on myös pääministerien ja suuryritysten johtajien esityslistoilla. Keskustelun sävyn muuttivat ilmastoa ja taloutta käsittelevä Sternin raportti (2006) ja IPCC:nneljäs arvioraportti (2007).

YK:n ilmastopaneeli eli IPCC(Intergovernemental panel on climate change, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli) tekee yhteenvetoja ilmastonmuutosta koskevasta tutkimuksesta maailmassa. IPCC julkaisi ensimmäisen raporttinsa 1990-luvun alussa ja sen viesti oli, että tarvitaan vielä ainakin kymmenen vuotta ennen kuin ilmastonmuutoksesta ja ihmisen osuudesta siihen voidaan sanoa mitään varmaa. 1990-luvun puolivälissä ilmestyneen toisen raportin viesti oli, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on mahdollinen. Vuonna 2001 ilmestynyt kolmas arvioraportti sanoi olevan todennäköistä, että ihmisen toiminta muuttaa ilmastoa.
 

Vuonna 2007 ilmestynyt neljäs raportti totesi, että ilmaston muuttuminen on yksiselitteistä ja havaittu lämpeneminen johtuu ”hyvin todennäköisesti” (yli 90 %:n varmuudella) suurelta osin ihmisen toiminnasta. Toisin sanoen, tieteellinen väittely ilmastonmuutoksesta on ohi.

IPCC:n mukaan etenkään viime vuosikymmenten nopeaa lämpenemistä ei pystytä selittämään millään muulla kuin ihmisen aiheuttamilla kasvihuonekaasupäästöillä. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat korkeammalla kuin ainakaan 650 000 vuoteen. Maapallo on jo lämmennyt esiteolliseen aikaan verrattuna noin 0,7 astetta ja IPCC:n ennuste lämpenemisestä vuoteen 2100 on 1,1-6,4 oC, todennäköisimmin 1,8 oC – 4,0 oC. Mantereilla lämpeneminen on voimakkaampaa kuin merialueilla ja napojen läheisyydessä nopeampaa kuin tropiikissa.

Ikävä kyllä IPCC:n neljännen raportin mukaan on enää hyvin vähän aikaa estää maapallon lämpeneminen yli kahdella asteella. Yli kahden asteen lämpeneminen johtaisi hyvin vakaviin ja peruuttamattomiin muutoksiin. Ilmastonmuutosta aiheuttavien kasvihuonekaasujen päästöt tulisi kääntää laskuun koko maailmassa viimeistään vuonna 2015. Teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 25-40 % vuoteen 2020 verrattuna vuoteen 1990, ja kehitysmaiden tulisi hillitä päästöjään 15-30 % alle ”business as usual” –uran. Vuosisadan puoliväliin mennessä globaalit päästöt tulisi kyetä painamaan alle puoleen vuoden 1990 tasosta. Teollisuusmaille se tarkoittaisi ainakin 90 %:n vähennyksiä.

Koko sen ajan, kun kansainvälisiä ilmastonsuojelutoimia on käsitelty, on kiistelty myös kustannuksista, eli siitä, maksaisivatko päästövähennykset liikaa. Syksyllä 2006 Maailmanpankin entinen pääekonomisti Sir Nicholas Stern (sittemmin lordi Stern) julkaisi Britannian hallituksen toimeksiannosta tekemänsä selvityksen ilmastosta ja taloudesta. Sternin johtopäätös oli, että valloilleen ryöstäytyvän ilmastonmuutoksen taloudelliset seuraukset olisivat tuhoisat. Ilmastonmuutos voi leikata globaalista taloudesta vuosittain jopa 20 %. Tämä on verrattavissa ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Toimet, joilla ilmastonmuutosta hillitään, tulevat monin verroin halvemmiksi. Mutta viivyttely käy kalliiksi. Mitä enemmän vitkutellaan, sitä kalliimmaksi tulee saada ilmastonmuutos aisoihin.

Sternin raportin ja vähän myöhemmin ilmestyneen IPCC:n neljännen arvioraportin jälkeen ilmastonmuutokseen alettiin suhtautua vakavasti muun muassa useissa suuryrityksissä ja virallisissa järjestöissä. Oikeistopoliitikkona EU:n komission puheenjohtajaksi valittu Jose Manuel Barroso alkoi puhua siitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitsemme ”uuden teollisen vallankumouksen”, ja että tämä on paras strategia myös taloudelliseen pärjäämiseen. Maailman energiajärjestö IEA (International Energy Agency), joka perinteisesti on pitänyt öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön kasvua luonnonlakina, laati ”sinisen skenaarion” siitä, miten ilmastonmuutos saadaan kuriin ja alkoi puhua ”puhtaan energian vallankumouksesta”. YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon on sanonut ilmastonmuutosta aikakautemme pääkysymykseksi. Monet suuryritykset alkoivat suorastaan vaatia poliitikoilta päätöksiä reippaista päästövähennyksistä. Jotkut suuryritykset, jotka olivat rahoittaneet ”ilmastoskeptikkoja”, esimerkiksi öljy-yhtiö Exxon, vetäytyivät tästä.