“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ilmastonmuutos koskee meitä

Aamulehdelle

Itse kukin on ihmetellyt omituisiksi muuttuneita säitä, kuten lauhaa talvea tai jokin aika sitten Itämerellä raivonnutta myrskyä, joka sai meren lainehtimaan muun muassa Helsingin Kauppatorilla.

Muutama omituinen kesä tai talvi ei todista sen enempää. Mutta maapallon ilmaston tutkijat ovat käytännöllisesti katsoen yksimielisiä siitä, että ilmasto on muuttumassa. Esimerkiksi Pohjoisen jäämeren kesäaikainen jääpeite on parissakymmenessä vuodessa pienentynyt enemmän kuin kahden Suomen pinta-alan verran.

Viimesyksyinen tutkimus arktisesta ilmastonmuutoksesta kertoo, että arktiset alueet lämpenevät lähes väistämättä 4-7 astetta. Jääkarhu uhkaa kuolla sukupuuttoon. Tutkijoiden raportit tuntuvat olevan sitä hälyttävämpiä mitä uudempia ne ovat.

Tammikuun lopulla Nature-lehti julkaisi tulokset tähän mennessä laajimmasta ilmastomallien tietokonelaskennasta. Aamulehdessäkin oli siitä uutinen. Oxfordin yliopiston johtamaan projektiin osallistui ihmisiä 150 maasta. Tulos oli, että jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus päästetään kohoamaan kaksinkertaiseksi verrattuna esiteolliseen aikaan, maapallo lämpenee 2-11 astetta, kun "virallinen auktoriteetti", IPCC eli hallitustenvälinen ilmastopaneeli arvioi "vain" 1,4-5,8 astetta vuoteen 2100 mennessä. 11 asteen lämpeneminen merkitsisi kuumempaa kuin dinosaurusten aikaan ja mahdollisesti kuumempaa kuin koskaan.

Julkista keskustelua Kiotosta ja päästövähennyksistä hallitsee kuitenkin toisaalta kauhistelu päästövähennysten hinnasta ja toisaalta väittely siitä, onko ilmastonmuutoksen uhka ihan vuorenvarmasti totta.

Nämä pohdinnat tulisi suhteuttaa riskin suuruuteen. Emme voi seurata ilmastonmuutosta katsomosta varmoina, ettei ainakaan meille tai läheisillemme satu mitään.

Tammi-helmikuun vaihteessa brittihallitus järjesti tieteellisen seminaarin ilmastonmuutoksesta. Siellä esiteltiin Illinoisin yliopistossa tehty tutkimus, jonka mukaan Golf-virran pysähtyminen on paljon todennäköisempää kuin tähän asti on ajateltu. Jos maapallo keskimäärin lämpenee 3 astetta, Golf-virta pysähtyy 45 %:n todennäköisyydellä ennen vuotta 2100 ja peräti 70%:n todennäköisyydellä ennen vuotta 2200. Jos näin kävisi, ilmat kylmenisivät Brittein saarilla ja Pohjoismaissa, maapallon keskimääräisestä lämpenemisestä huolimatta. Suuri osat Suomesta voisi muuttua tundraksi.

Golf-virran pysähtymisestä tai muista suuren luokan katastrofeista ei tietenkään voi olla etukäteen varma. Mutta olemmeko valmiit hyväksymään näin suuren riskin? Kuka astuisi lentokoneeseen, joka putoaa 45 %:n todennäköisyydellä?

Myös valmiutemme maksaa ilmastonmuutoksen torjunnasta olisi suhteutettava riskin suuruuteen. Jos maapallo saattaa muuttua ihmiskunnan kannalta ratkaisevasti huonommaksi, ja jos kokonaisten kansakuntien elämä voi joutua vaakalaudalle, pitää löytyä valmis uhan torjumiseen. Me suomalaiset maksamme puolustusvoimien ylläpidosta joka vuosi yli kaksi miljardia euroa, vaikka näköpiirissä ei ole maahamme kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen uhkaa. Kioton sopimusta on moitittu kalliiksi, mutta sen arvioidaan maksavan Suomelle 10 vuoden aikana yhteensä vähemmän kuin yhden vuoden puolustusmenot.

Brittihallituksen tieteellinen pääneuvonantaja Sir David King on useasti todennut, että ilmastonmuutos on suurempi uhka turvallisuudellemme kuin esimerkiksi kansainvälinen terrorismi.

Kioton sopimus astuu/ astui voimaan 16.2.2005. Tämä on historiallinen edistysaskel. Mutta jo sitä solmittaessa tiedettiin, että se on vasta alkua. Lisää ja paljon suurempia päästövähennyksiä tarvitaan monen vuosikymmenen ajan, jos haluamme estää ilmastonmuutoksen kiihtymisen vaaralliseksi.

Monien tutkimusten mukaan 2 asteen lämpeneminen on kriittinen raja. Jos maapallo lämpenee sitä enemmän, ihmisten elinympäristöt huononevat laajoilla alueilla peruuttamattomasti. Merenpinta nousee, hirmumyrskyt yleistyvät, pellot kuivuvat ja juomavesivarat niukkenevat, esimerkiksi. Viljasadot voivat romahtaa maissa, joissa nyt asuu noin puolet ihmiskunnasta.

Kioton sopimusta solmittaessa arvioitiin, että tuon kahden asteen rajan alapuolella pysytään, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu pysäytetään noin kaksinkertaiselle tasolle verrattuna aikaan ennen teollistumista. Uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että tuo "point of no return" on paljon alhaisempi.

Uusimpien tietojen valossa koko maailman kasvihuonekaasupäästöja tulisi vähentää noin 60 % noin vuoteen 2050 mennessä ja etupainotteisesti. Teollisuusmailta vaaditaan enemmän, koska meidän päästömme henkeä kohden ovat paljon suuremmat kuin kehitysmaissa.

EU on jo aiemmin sitoutunut rajoittamaan maapallon lämpenemisen korkeintaan kahteen asteeseen. Jotta tällä sitoumuksella olisi mitään arvoa, EU:n rohjettava ottaa seuraava askel ja ehdottaa muille valtioille tätä vastaavia päästövähennystavoitteita Kioto-kauden jälkeen.

Euroopan parlamentti totesikin tammikuussa, että teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 30 %:lla vuoteen 2020 mennessä ja 60-80 %:lla vuoteen 2050 mennessä, verrattuna vuoteen 1990. Vuosiaskeliksi muutettuna tämä merkitsisi ensi vuosikymmenellä runsaan 2 %:n vuotuisia vähennyksiä ja sen jälkeen noin -1,5 %:n vuosivauhtia. Tarvittavat investoinnit uuteen fiksumpaan ja puhtaampaan energiatekniikkaan maksavat murto-osan siitä, mitä EU-maat maksavat esimerkiksi armeijoiden ylläpidosta.

Intian valtameren tuhoisalla tsunamilla ei nykytiedon valossa ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Se herätti kuitenkin monet ymmärtämään, miten avuttomia olemme, jos luonto alkaa käyttäytyä tavalla, josta meillä ei ole aikaisempaa kokemusta.  Jos ilmastonmuutos päästetään etenemään liian pitkälle, me tai jälkeläisemme kohtaamme todennäköisesti katastrofeja, jollaisia emme nyt osaa edes kuvitella. Ihmiskunnalla tulisikin olla viisautta torjua nämä uhkat ennalta. Emme saa rajoittua vain sellaisten uhkien torjumiseen, jollaisista on aikaisempaa kokemusta.

Satu Hassi
Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja