Ilmastoneuvottelu-uutisia pääkallonpaikalta

 Päivän mielenkiintoisin tilaisuus oli videolinkin kautta tapahtunut ympäristövaliokunnan jäsenten ja YK:n ilmastosopimuksen pääsihteerin Yvo de Boerin keskustelu. Myöhemmin illalla tulee kyllä olemaan toinenkin tosi mielenkiintoinen tapaaminen, illallinen kiinalaisen Changhua Wun kanssa. Mutta tätä kirjoittaessani se on vielä edessä.

Yvo de Boerin mukaan ilmastoneuvottelujen suurimmat auki olevat asiat ovat teollisuusmaiden päästövähennysten taso sekä kehitysmaiden ilmastotoimiin annettavan rahallisen tuen määrä ja keruutapa.

Teollisuusmaiden tähän mennessä ilmoittamat päästösitoumukset eivät vie teollisuusmaaryhmää kokonaisuutena siihen 25-40 %:n päästövähennysten haarukkaan (vuoteen 2020 mennessä, vuoteen 1990 verrattuna), joka IPCC:n mukaan on välttämätöntä, jotta ilmastonmuutos saataisiin hillittyä noin 2 asteen tienoille. Osittain tämä johtuu siitä, että USAn tuleva päästövähennys on auki.

Yvo de Boer pyysi kohta Washingtoniin lähtevää meppidelegaatiota viemään terveisinä, että ei USAn tarvitse säätää kansallisia lakejaan valmiiksi ennen sitoutumista kansainväliseen sopimukseen. Kioton kokouksen aikaan (1997) yhdelläkään maalla ei ollut valmiina omia kansallisia ilmastolakejaan. Hän pyysi myös sanomaan, että USAn viesti Kööpenhaminassa ei voi olla: ”Yes you can, but we are not yet ready.”

Yvo de Boer sanoi varsin suoraan, että Obaman puhe New Yorkin huippukokouksessa tänä syksynä oli pettymys. Hän oli ennen New Yorkin kokousta saanut sen käsityksen, että Kiina tulee siellä ilmoittamaan uusista kunnianhimoisista sitoumuksista. Mutta Kiina ei sitä tehnyt, koska Obama ei sanonut itse asiassa mitään uutta. Myös Brasilia ja moni muu iso kehitysmaa ovat hyvin lähellä valmiutta ilmoittaa uusista merkittävistä päästösitoumuksista.

Venäjän ja Ukrainan itselleen ilmoittamat päästökatot tarkoittaisivat sitä, että nämä maat saisivat peräti lisätä tuprutusta ”business as usual” -tasoon verrattuna. Myönteisiä asioita ovat Japanin uuden hallituksen ilmoittama 25 %:n päästövähennys ja Norjan ilmoittama 40 %:n vähennys jos kansainvälinen sopimus syntyy. Japanin sitoumus on paljon kunnianhimoisempi kuin EU:n lupaus, kun otetaan huomioon että Japani on jo ennestään yksi maailman energiatehokkaimmista kansantalouksista.
 
Kehitysmaiden päästösitoumuksista Yvo de Boer sanoi ihan samaa kuin itse olen sanonut monessa yhteydessä: isoimpia kehitysmaita ei saada sitoutumaan päästöjensä rajoittamiseen, elleivät teollisuusmaat lupaa merkittävää rahamäärää kehitysmaiden ilmastoinvestointien auttamiseen. EU lupasi viime joulukuussa esittää oman tarjouksensa tämän vuoden maaliskuussa. Sitä ei tullut. Jos EU kohtapuoliin pidettävässä huippukokouksessa lupaa kunnon rahasumman, se antaisi merkittävää lisäpotkua kansainvälisiin neuvotteluihin.

Yvo de Boer totesi myös kansainvälisistä hallintorakenteista saman, jonka itsekin olen monesti todennut. Ne on luotu joko toisen maailmansodan jälkeen tai sitten 1970-luvun ensimmäisen energiakriisin jälkeen, ja aivan toiseen maailmaan kuin missä nyt elämme. Myös kansainvälisiä hallinto- ja päätöksentekorakenteita on välttämätöntä muuttaa. Hän peräänkuulutti myös sitä, että EU toimisi ilmastoneuvotteluissa sillanrakentajana eri maiden ja maaryhmien välillä.
 
Joulukuussa pidettävästä Kööpenhaminan kokouksesta hän ennusti, että siellä ei saada ”joka naulaa paikalleen”, mutta piti kuitenkin mahdollisena että siellä kyetään sopimaan pääasiat, joihin liittyvät tekniset yksityiskohdat voidaan sitten setviä myöhemmin. Mutta myös näiden detaljien setvimiselle pitää asettaa selkeä takaraja.