Illansuussa ilmastoneuvottelujen tunnelma kiristymässä

Balin ilmastoneuvottelujen täysistuntosalissa silmiini sattui Kirkkojen maailmanneuvoston kannanotto, joka oli otsikoitu ”Act fast and act now”, eli toimikaa ripeästi ja heti. Tekstissä puhuttiin tarvittavasta paradigman muutoksesta. Tuntuupa mukavalta, kun kirkotkin puolustavat maapalloa.

Itse neuvotteluissa tilanne oli kiristymään päin. Viime yönä ministerien ydinryhmä oli neuvotellut kolmeen asti. Erityisesti USA vastustaa sitä, että teollisuusmaiden päästövähennyshaarukaksi sanotaan 25-40 % vuoteen 2020 mennessä (mikä perustuu IPCC:n raporttiin). USA haluaisi sanoa paperissa vain globaalin päästövähennystavoitteen vuodelle 2050. Tämä mahdollistaisi tuntuvien päästövähennystoimien lykkäämisen hamaan tulevaisuuteen. Ilmaston tutkijoiden viesti kuitenkin on, että maapallon tulevaisuuden kannalta ratkaisevimpia ovat lähimmät vuodet ja vuosikymmenet, siksi päästöt pitäisi kääntää laskuun nopeasti.

Kehitysmaat haluaisivat juuri päinvastoin, teollisuusmaiden lähiajan päästövähennystavoite pitäisi mainita, globaalia pitkän aikavälin tavoitetta ei – koska jälkimmäisestä seuraa loogisesti, että myös kehitysmaiden päästöjä on välttämätöntä rajoittaa. Japani, Kanada ja Australia peesaavat tässä asiassa USA:a enemmän tai vähemmän selvästi. Australiassa on noussut meteli uuden hallituksen kaksinaamaisesta linjasta, uusi hallitushan esiintyy suurena ilmastohyviksenä. Australian entinen pääministeri Howard, joka edustaa oikeistoa ja kieltäytyi Kioton sopimuksen ratifioinnista, on täysin kääntänyt kelkkansa ja ilmoitti tukevansa vuoden 2020 päästövähennystavoitetta.

EU oli eilen illansuussa väläytellyt, että jos USA jatkaa kapuloiden lyömistä YK:n ilmastoneuvottelujen rattaisiin, EU jää pois presidentti Bushin koollekutsumasta suurimpien päästäjämaiden neuvotteluprosessista. Minusta tämä olisi oikein, minua sieppaa tosi paljon, että USA tekee kaikkensa YK-neuvottelujen jarruttamiseksi, mutta kun se kutsuu muita maita neuvotteluihin, joille ei ole asetettu mitään tavoitetta, muut tulevat kohteliaasti mukaan.

Eilen illalla Bushin ympäristöneuvonantaja oli sanonut USA:n lehdistötilaisuudessa: ”The US will lead, and will continue to lead, but leadership also requires others to fall in line and follow.” (USA johtaa [ilmastoponnisteluja] nyt ja tulevaisuudessa, mutta johtajuus edellyttää että muut tulevat ruotuun ja seuraavat.) Joku oli painanut tämän sitaatin aaneloselle, joita pyöri käytävillä. Kaikki, jotka tämän lapun näkivät, nauroivat kippurassa. Muutamia tunteja tämän lausunnon jälkeen USA oli tehnyt päätösehdotuksen, jossa sanottiin, että kaikki päästövähennykset ovat vapaaehtoisia. On johtajuutta, joo.

Perjantaiaamuna puheenjohtajamaa Indonesia oli jättänyt uuden, aiempaa lepsumman päätösluonnoksen, josta oli pudotettu pois teollisuusmaiden päästövähennyshaarukka vuoteen 2020 mennessä.

Perjantaina illansuussa erilaisissa epävirallisissa kokoontumisissa pohdittiin, millä teksti- ja pykäläjonglöörauksilla teollisuusmaiden lähiajan päästötavoitteen voisi ujuttaa päätökseen. Pohdittiin myös sitä, voidaanko luottaa USA:n linjan kääntyvän niin, että vuonna 2009 solmittavasta sopimuksesta kuitenkin saataisiin kunnollinen, vaikka teollisuusmaiden lähiajan päästötavoitetta nyt ei lyötäisi lukkoon. Japanin neuvottelijoiden piiristä vuodettiin tietoa, että Japani siirtyy paremmalle linjalle heti kun USA:n linjassa tapahtuu käänne.

Ikäväkseni kuulin paikalla olevien Suomen teollisuuden edustajien puhuvan siihen malliin, että ovat sitä tyytyväisempiä, mitä paremmin USA onnistuu torpedoimaan Balin päätöksiä.

Perjantaiaamupäivänä Europarlamentin delegaatio teki ekskursion katsomaan Seranganin saaren kosteikonsuojeluprojektia, jossa elvytetään rannan magrovemetsiä, tai ehkä niitä voisi pikemminkin sanoa pusikoiksi. Meitä vastassa oli ryhmä iloisesti hymyileviä koululaisia. He istuttavat magroveja ja käyvät myös säännöllisin väliajoin huoltamassa istutuksia. Mangrovetaimikkoja uhkaavat muun muassa jokiin ja mereen heitetyt muovipussit, joita juuttuu magroveihin ja tukahduttaa puita.

Meidätkin pantiin istuttamaan mangroveja. Saimme kahlata taimet kourassa mutaisella laskuveden paljastamalla merenrannalla. Onneksi älysin ottaa suosiolla sandaalit pois jalasta jo ennen kuin mentiin meren puolelle. Aluksi pohja oli kovaa, mutta pikkuhiljaa pinta pehmeni ja siellä minne taimia piti istuttaa, mutaa oli nilkkaan asti. Kuraiset mepit nauroivat katketakseen. Useimmilla kuraantuivat myös vaatteet, myös minä sain housuihini kuraroiskeita reisiin asti. Koululapsilla, jotka näyttivät meille mallia, oli istutuslapiot. Kun minulle ei liiennyt sellaista, kaivoin istutuskuopat käsin.

Seranganilla elvytetään myös koralleja. Saari on ollut tunnettu koralliriutoista ja merikilpikonnista. Mutta 1990-luvulla silloisen presidentti Suharton pojan rakennushankkeet tärvelivät koralleja pahasti. Pääsimme noin tunniksi lasipohjaisissa veneissä katsomaan ”korallitaimikkoa”. Merivesi näytti tosi houkuttelevalta, mutta juuri kellään ei ollut uimapukuja mukana. Mutta yksi toisensa jälkeen hyppäsi mereen t-paidat päällä, riisuen vain hameen tai pitkät housut pois, minä myös. Helteessä ei tuntunut kovinkaan epämukavalta istua veneessä märät vaatteet yllä.

Saaren kalastajakylässä meille selvitettiin, että korallien saaminen uuteen kasvuun houkuttelee – tietenkin – paikalle myös erilaisia kaloja, joita paikalliset ihmiset pyydystävät myytäväksi akvaariokaloina. Korallien elvytys on siis myös välittömästi tuonut uuden tulonlähteen.

Siinäkin tilaisuudessa puhuttiin palmuöljystä. Kuulimme, että Indonesiassa hakataan paljon turvemaalla olevia metsiä. Kun turve paljastuu, siitä hapettuu vuodessa noin metrin kerros. Tästä seuraavat hiilidioksidipäästöt ovat järkyttävän suuret. Jos tällaiseen metsään perustetaan öljypalmuviljelmä biodieselin tuottamiseksi, turvemaan päästöt ovat moninkertaiset verrattuna biodieselin ”päästövähennykseen”. Kovalle maalle perustettavat öljypalmuviljelmät eivät ole yhtä haitallisia, mutta sellainen maaperä on paljolti jo asutuksen käytössä. Palmuöljyn RSPO-sertifiointijärjestelmä ei kuulemma käytännössä toimi.

Metsäasiat ovat muutenkin Indonesiassa sangen huonolla tolalla. Tilaisuudessa puhuneen Maan ystävien edustajan mukaan Indonesiassa on arvioitu voitavan vuodessa hakata metsiä kestävästi 7 milj m3, mutta todellinen hakkuumäärä on kymmenkertainen. Paperitehtaita on moninkertaisesti liikaa metsävaroihin verrattuna. Metsien hävityksen vuoksi Indonesia onkin maailman kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästäjä, ja vaikka maa on kehitysmaa, päästöt ovat korkeat myös henkeä kohden, 15 tonnia vuodessa, eli isommat kuin EU:ssa.

Tässä tilaisuudessa kuulimme myös, että merilevää tutkitaan paperin mahdollisena raaka-aineena. Saa siis nähdä, ehkä levästä 10-15 vuoden kuluttua tehdään sekä paperia että autojen polttoainetta.