Hyväveljien kriisi
Voima-lehden kolumni 5.7.2010
Eduskunnan täysistunto kokoontui juhannuksen jälkeen, mitä on aikaisemmin tapahtunut vain vakavassa kriisissä. Nyt kriisissä on hyvävelijärjestelmä, joka ei halunnut ydinvoimaäänestystä syksyllä. Silloin vaaleihin on enää puoli vuotta.
Heinäkuinen ydinvoimaäänestys jääveine valmistelijoineen jää historiankirjoihin, lukuun ”maan tavat 2000-luvun alussa”, salaisen vaalirahoituksen ja lobbareiksi siirtyvien pääministerien viereen.
Tätä kirjoittaessani en tiedä eduskunnan äänestyksen tulosta. Mutta suomalainen energiakeskustelu elää ikiomassa kuplassaan. Suomi voi kohta olla ainoa maa Aasian, Venäjän ja Itä-Euroopan ulkopuolella, jossa rakennetaan yhtä aikaa useita ydinreaktoreita.
Maailman energiakehityksellä on kahdet kasvot. Hyväveliverkosto haluaa nähdä vain vanhan likaisen puolen, jolla siirrytään yhä hankalampiin fossiili- ja ydinenergian muotoihin. Meksikonlahden katastrofi havainnollistaa riskejä, joihin tämä tie vie.
Kokonaiskuvasta kasvava osa on uutta kestävää vihreää energiaa. Uusiutuvan energian vuosi-investoinnit ovat ylittäneet 100 miljardia euroa. Viime vuonna käynnistetyt tuulivoimalat tuottavat sähköä lähes saman verran kuin kahdeksan Olkiluoto kolmosta, joka tuottaa toistaiseksi vain luulivoimaa.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA sanoi toukokuussa, että aurinkosähköstä riittäisi virtaa koko maailmalle. Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän sähköntarve kyettäisiin kattamaan satakertaisesti Välimeren alueen aurinkoenergialla.
Keväällä julkaistussa ”Roadmap 2050”- raportissa konsulttitoimisto McKinsey laski, mitä maksaisi Euroopan päästötön energiantuotanto. Vaihtoehdoissa uusiutuvan energian osuus vaihteli 40 % ja 100 %:n välillä. Loput tuotettiin ydinvoimalla sekä fossiilisilla, joiden hiilidioksidi otetaan talteen.
Tekijöiden yllätykseksi kaikkien vaihtoehtojen hinta oli suunnilleen sama. Meillä on siis aito mahdollisuus valita. Uraanin ja fossiilisten hinta on nousussa, uusiutuvan energian hinta laskee.
Kun luet tätä, eduskunta on äänestää prätkäyttänyt. Mutta ensi kevään vaaleissa itse kukin voi päättää, haluammeko kantaa suomalaisen osaamisen korren maailman kestävän kehityksen kekoon vai tahdommeko Suomesta Euroopan ydinjätehaudan.