”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Hyvää Joulua!

Viime viikot Suomessa on käyty omituista keskustelua siitä, onko oikein vai väärin viettää kouluissa ja päiväkodeissa joulua perinteiseen tapaan. Voi hyvät ihmiset, eikö nyt voitaisi vain nauttia hyvästä ja mukavasta juhlasta.

Jos itse olisin muuttanut vaikka Intiaan tai Kiinaan tai Papua Uuteen Guineaan lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa, minusta olisi kiinnostavaa osallistua siellä perinteisiin juhliin. Jos lapseni olisivat vielä päiväkoti- tai kouluikäisiä, pitäisin etuoikeutena sitä, jos he saisivat kokea toisen kulttuurin vuotuisjuhlat paikan päällä.

En itse kuulu kirkkoon, mutta haluan viettää joulua. Joulu juontaa juurensa paljon kristinuskoa kauemmas. Nykyinen joulun juhlinta on erilaisten traditioiden viehättävä sekamelska.

Ties kuinka kauan täällä pohjoisessa, ja etelämpänäkin Euroopassa, on juhlittu talvipäivänseisauksen aikoihin. Talven pimeimpään aikaan on vietetty lepohetki ja iloittu siitä, että tästä alkaen valo alkaa taas voittaa.

Joulukinkku juontaa juurensa villisiasta, joka oli skandinaavisen Frej-jumalan tunnuseläin. Joulukuusta sanotaan saksalaiseksi kulttuurilainaksi, mutta se rimmaa hyvin suomalaisen muinaisen luontouskon ja pyhien puiden kanssa. Tontut edustavat luonnon ja paikan henkiä, joihin lukemattomat suomalaiset ainakin melkein uskovat.

Joulupukin taustalla on katolinen pyhä Nikolaus mutta käsite ”joulupukki” viittaa vanhempaan perinteeseen. Enkelit ovat kristinuskoa, mutta myös vanhempaa perinnettä. Myös ajatus neitseestä syntyneestä poikajumaluudesta on paljon kristinuskoa vanhempi.

Minusta on hupsua pitää loukkaavina joulukuvaelmia, jouluevankeliumin luentaa ja uskonnollisia joululauluja. Se on yhtä hupsua kuin joidenkin änkyräkristittyjen vaatimukset siivota joulusta tontut ja pukit, tai pääsiäisestä munat ja jänikset, jotka ovat ”pakanallista” eli kristinuskoa vanhempaa perinnettä.

Toivotan itse kullekin hyvää ja leppoisaa joulua, kullekin omien tapojensa ja perinteidensä mukaan.