Huippukokouksen epäselvä päätös ilmastorahoista

EU-huippukokous sai aikaan päätöksen ilmastorahoituksesta, eli siis apupaketista kehitysmaiden ilmastotoimien auttamiseksi. Se on sinänsä hyvä. Huonompi juttu on, että päätös jäi sisällöltään epämääräiseksi. Toisin sanoen ei ole selvää, paljonko EU tarjoaa itse. Huippukokous totesi, että vuoteen 2020 mennessä pitäisi vuosittain saada kokoon tätä ilmastoapurahaa 100 mrd euroa ja siitä 22-50 mrd euroa pitäisi olla valtioiden rahaa, siis verorahaa. Sen pääministerit jättivät auki, mikä olisi EUn oma osuus, mutta vuosina 2010-2013 EU raapisi kasaan 5-7 mrd euroa, jotta kansainvälinen ilmastosopimus saataisiin ”käyntiin” vuodesta 2013. Tämä summa kerättäisiin jäsenmaiden vapaaehtoisina kolehteina. Eli senkin rahan tosiasiallinen keruutapa jäi auki.

No, on tämä enemmän kuin ei mitään. Mutta olisin toivonut parempaa. Oma arvioni on, että tarvittava EUn osuus ilmastorahoituksesta olisi suuruusluokkaa 30 mrd euroa vuodessa. Sen ei kaiken tarvitse olla budjettirahaa, se voidaan koota esimerkiksi hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokaupasta saatavilla tuloilla.

No, onneksi monessa maassa kuitenkin oikeasti etenee moni ilmastonsuojelun kannalta hyvä asia. Esimerkiksi Ranska on päättänyt ottaa käyttöön energiankulutuksen hiiliveron ensi vuodesta ja ilmoittaa sen olevan ”valtiontalouden vallankumouksen” ensimmäinen vaihe.