EU:ssa ilmastonsuojelun tiennäyttäjä on Europarlamentti ja parlamentissa vihreät

Uskallan sanoa, että vuosina 2004–2009 olen kuulunut europarlamentin keskeisiin vaikuttajiin ilmastonsuojelussa. Vuonna 2008 säädetyn ilmastolakipaketin pohjustus alkoi jo paljon aikaisemmin.

Tammikuussa 2005 parlamentti totesi ehdotuksestani, että teollisuusmaiden tulee vähentää päästöjään vuoteen 2020 mennessä 30 %, ja vuoteen 2050 mennessä 60-80 % (verrattuna vuoteen 1990), jotta ilmastonmuutos voitaisiin pitää alle kahdessa asteessa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mikään EU:n päätöksentekoelin otti kantaa tulevien vuosikymmenien päästövähennyksiin. Parlamentin päätös näytti tietä tuleville EU-päätöksille.

Kaksi vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2007 EU-huippukokous päätti, että osana kansainvälistä sopimusta EU on valmis alentamaan päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Sittenkin, vaikka kansainvälistä sopimusta ei syntyisi, EU vähentää päästöjä 20 %, ja vuoteen 2050 mennessä päästöjä on leikattava 60-80 %. Tämä huippukokouspäätös paalutti peruskivet siihen ilmastolakipakettiin, joka käsiteltiin vuonna 2008.

Ilmastolakipaketissa oli neljä osaa. Ensimmäinen oli päästökaupan sääntöjen uudistus vuodesta 2013 alkaen. Toinen oli niin sanottu velvoitejako, eli miten EU-maat jakavat keskenään ne päästövähennykset, jotka jäävät päästökaupan ulkopuolelle ja jotka aiheutuvat esimerkiksi liikenteestä, lämmityksestä, maataloudesta ja jätehuollosta. Olin tämän velvoitejakopäätöksen raportööri. Toisin sanoen vedin sitä koskevat neuvottelut parlamentin poliittisten ryhmien välillä ja loppuvaiheessa toimin parlamentin neuvottelijana, kun lain lopullisesta sanamuodosta neuvoteltiin EU:n ministerineuvoston kanssa. Paketin kolmas osa oli uusiutuvan energian direktiivi. Myös siinä oli vihreä raportööri, luxemburgilainen Claude Turmes. Neljäs oli hiilidioksidin talteenottoa koskeva direktiivi.

Ilmastolakipaketin raportöörit tekivät paljon yhteistyötä, koska käsittelyaikataulu oli tiukka.

Velvoitejakopäätökseen sain läpi seuraavat parannukset (verrattuna komission ehdotukseen):
– Jos EU-maa tupruttaa päästöjä yli sovitun rajan, ylitys vähennetään seuraavan vuoden päästökiintiöstä korkojen kera, korko on 8 %.
– EU sitoutuu siihen, että jos kansainvälisen laivaliikenteen päästöistä ei synny kansainvälistä sopimusta lähivuosina, EU ryhtyy yksipuolisiin toimiin satamissaan käyvien laivojen päästöjen rajoittamiseksi (vastaavasti kuin EU on tehnyt lentoliikenteen osalta).
– Tiukemmat kriteerit kehitysmaissa toteutettaville ns CDM-projekteille, joiden kautta maa voi hyvittää päästöjään
– Jos seuraava kansainvälinen ilmastosopimus syntyy, EU sitoutuu merkittävästi osallistumaan kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukseen.

Muihin ilmastolakipaketin osiin vihreät saivat läpi muun muassa seuraavaa:
– EU:n jäsenmaiden hallituksilta saatiin lupaus siitä, että päästöoikeuksien huutokauppaamisesta hallituksille kertyvistä tuloista vähintään puolet käytetään ilmastonsuojelua palveleviin tarkoituksiin
– Tiukennetut kriteerit CDM-projekteille myös päästökauppaan
– Maakohtaiset uusiutuvan energian lisäämistavoitteet ovat sitovia
– Liikenteen uusiutuvaksi energiaksi hyväksytään muukin kuin nestemäinen biopolttoaine, esimerkiksi sähköautoissa käytetty uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö
– Liikenteen uusiutuvan energian osalta kannustetaan käyttämään muuta kuin ruoasta ja rehusta valmistettua energiaa, sähköautoissa käytetyn vihreän sähkön lisäksi maatalous- ja yhdyskuntajätteistä sekä levistä valmistetut toisen sukupolven biopolttoaineet
– Ekologista kestävyyttä koskevat kriteerit biomassalle, jota saa käyttää bioenergian ja biopolttoaineen tuotantoon.

Vihreät eivät saaneet läpi esimerkiksi sitä, että asetettaisiin määrävuosi, jonka jälkeen voimalaitos ei saisi tupruttaa ilmaan hiilidioksidia yli 350 g/kWh. Jos tämä olisi hyväksytty, se olisi tarkoittanut että kyseisestä vuodesta alkaen ei enää saa rakentaa kivihiileltä polttavia voimalaitoksia, ellei niissä ole hiilidioksidin talteenottoa.

Se, joutuuko teollisuus tulevaisuudessa maksamaan hiilidioksidin päästöoikeuksista, jäi myöhempien vääntöjen varaan. Päästökaupan säännöt uusittiin siten, että vuodesta 2013 sähköyhtiöt joutuvat ostamaan päästöoikeutensa. Muu teollisuus joutuu teoriassa asteittain siirtymään maksullisiin päästöoikeuksiin. Käytännössä kuitenkin niin sanotulle ”hiilivuodolle” alttiit alat (eli alat joiden teollisuus voi joutua muuttamaan muualle jos päästöt ovat EU:ssa maksullisia) saavat päästöoikeudet ilmaiseksi ja hiilivuodon kriteerit määriteltiin niin väljästi, että melkein kaikki teollisuus mahtuu sisään. Nuo kriteerit otetaan kuitenkin uuteen tarkasteluun, jos seuraava kansainvälinen ilmastosopimus syntyy.

Olen myös vaikuttanut EU:n toimintalinjaan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Ennen Balin ilmastoneuvotteluja (vuonna 2007) vedin parlamentin neuvottelut päätöslauselmasta, jolla parlamentti otti kantaa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen päälinjoihin. Lukuisissa ilmastoasioita koskevissa asioissa olen toiminut vihreän ryhmän neuvottelijana. Olen myös joka vuosi ollut mukana Europarlamentin delegaatiossa kansainvälisessä ilmastoneuvottelukokouksessa.

Ehdotuksestani Europarlamentin ympäristövaliokunnan poliittisten ryhmien koordinaattorit tekivät parlamentin puhemiehelle aloitteen, että parlamentti vähentää omia päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 1990). Parlamentti on hyväksynyt tämän tavoitteen.

Olen osallistunut myös parlamentaarikkojen kansainväliseen vapaaehtoiseen yhteydenpitoon Globe-verkoston kautta (Global Legislators´ Organisation for Balanced Environment). Globe on järjestänyt 1-2 kertaa vuodessa parlamentaarikkojen kansainvälisiä kokouksia, joissa on ollut mukana parlamenttien jäseniä isoimmista teollisuus- ja kehitysmaista, EU:n lisäksi mm. USA, Kanada, Japani, Venäjä, Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko ja Etelä-Afrikka. Tämän yhteydenpidon tarkoitus on pohjustaa yhteisymmärryksen löytämistä seuraavaa kansainvälistä ilmastosopimusta varten.

Olen myös yksi niistä vihreistä mepeistä, jotka ovat käynnistäneet vihreiden oman ilmastokampanjan.
Lisää ilmastokampanjasta
Lisätietoa ilmastopaketista
Lisätietoa ilmastonmuutoksesta nettisivuillani

Kirjallisia kysymyksiä:
Uusien jäsenvaltioiden rahoitussuunnitelmat ilmastostrategian tavoitteiden kannalta