Eurooppa voi pyöriä vihreällä energialla – entä Suomi?

Koko Eurooppa voi pyöriä uusiutuvalla energialla vuonna 2050. Edes hinta ei päätä huimaa. Tarvittava teknologia on jo olemassa. Näin väittää kaksikin tuoretta selvitystä, joiden tekijät eivät ole tunnettuja viherpipertäjinä, vaan kansainvälisten suuryritysten neuvonantajina.

Pricewatershouse Coopers kertoi pääsiäisen alla, että kokonaan uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon rakentaminen Eurooppaan vaikuttaisi kansantuotteeseen korkeintaan pari prosenttiyksikköä 40 vuoden ajanjaksolla. Toisin sanoen ei juuri mitään. Uusia voimalaitoksia tarvitaan joka tapauksessa, valtaosa nykyisistä on vanhenemassa.

Vihreää sähköä Eurooppa saisi Pohjois-Euroopan ja Pohjanmeren tuulivoimasta, Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän aurinko- ja tuulivoimasta, Skandinavian ja Alppien vesivoimasta sekä meri- ja biomassavoimaloista.
http://www.businessgreen.com/business-green/news/2260359/researchers-conclude-100-per

Olen nähnyt kritiikkiä sitä vastaan, että ostaisimme aurinkosähköä Saharasta. Jos vaihtoehtoina ovat aurinkosähkön ostaminen Pohjois-Afrikasta tai riippuvuus Lähi-Idän ja Venäjän öljystä ja kaasusta sekä uraanin ostaminen ties mistä epävakaista maista, mielestäni valinta ei ole vaikea.

Toinen raportti, ”Roadmap 2050” ilmestyi 14.42010. Sen on teettänyt riippumaton ajatushautomo European Climate Foundation. Tekijöinä on konsulttitoimisto McKinsey ja lisäksi asiantuntijoita muun muassa Lontoon Imperial Collegesta ja Oxfordin taloustieteilijöitä. http://www.roadmap2050.eu/

Roadmap 2050 vertaa useita hiilidioksidipäästöttömiä vaihtoehtoja. Niissä uusiutuvan energian osuus vuonna 2050 on 40 %, 60 %, 80 % ja 100 %. Loput tehdään ydinvoimalla sekä fossiilisilla, joiden hiilidioksidipäästöt otetaan talteen.

Tekijät olettivat, että vaihtoehtojen hinta olisi sitä korkeampi mitä isompi on uusiutuvan energian osuus. Yllättäen he saivat tulokseksi, että kaikkien vaihtoehtojen hinta olisi suunnilleen sama. Alkuinvestointi uusiutuvaan energiaan olisi isompi, mutta sen jälkeen energiaa saisi edullisesti. Pitkällä aikavälillä uusiutuva energia tulee halvemmaksi ja teknologiakin on luotettavampaa.

Jotta sähköä voidaan tuottaa edullisesti ja luotettavasti, on uudistettava myös sähköverkkoa. Tarvitaan ”superverkkoa”, joka siirtää sähköä vähin häviöin, ja lisäksi ”älykästä verkkoa”, joka pystyy sopeuttamaan sähkön tuotannon ja kulutuksen toisiinsa.

Ei luulisi olevan valita, jos samalla hinnalla saa täyspuhdasta ja riskitöntä energia tai sitten vaarallista ydinvoimaa ja epävarmaa hiilidioksidin talteenottoa.

Se, että kansainvälisiä suuryrityksiä neuvovat konsulttitoimistot ovat kääntäneet katseensa uusiutuvaan energiaan, ei yllätä. Uusiutuvan energian maailmanmarkkinathan ylittivät 100 miljardia euroa jo pari vuotta sitten. Euroopassa tuulivoimaa on kahtena vuonna käynnistetty enemmän kuin mitään muuta sähköntuotantomuotoa. Teknologiakilpailu on kovaa, suurimmaksi tuulivoimarakentajaksi nousi viime vuonna Kiina. Saksassa uusiutuva energia työllistää jo yli 300 000 ihmistä. Metallin ammattiliittokin vastustaa ydinvoimaa ja kannattaa uusiutuvaa energiaa, koska tämä on havaittu metallin työllisyydelle hyväksi.

Ydinvoimalaitoksista valtaosa on ikääntyneitä ja niitä on maailmassa joinakin vuosina suljettu jo enemmän kuin uusia on käynnistetty. Maita, joissa rakennetaan yhtä aikaa useita ydinvoimaloita, on vain Aasiassa ja Itä-Euroopassa.

On kummallista, että Suomen ”isojen poikien” energiavisiot ovat edelleen enemmän idästä kuin lännestä. Suurimmat hallituspuolueet, Kokoomus ja Keskusta tekivät juuri lehmänkaupat kahdesta uudesta ydinvoimalasta, siitäkin huolimatta, että Olkiluodon työmaalla on mennyt pieleen suunnilleen kaikki mahdollinen.

Vielä uusien ydinvoimaloiden rakentaminen olisi historiallinen emämunaus. Edes yhdelle uudelle ydinvoimalalle ei löydy asiaperusteita maamme sähköntarpeesta, vihreät ovat osoittaneet sen selvin numeroin www.vihreat.fi/ydinvoima/vihrean_kasvun_malli

Kaksi uutta ydinvoimalaa tarkoittaisi päivänselvästi sähkön vientiä eli sitä että ryhtyisimme muiden maiden kuluttaman ydinsähkön jätteen hautausmaaksi.

Vaalirahaskandaalit ovat viime aikoina kuohuttaneet. Voivatko päättäjien ja yritysten salaiset kytkennät olla selitys myös siihen, että suomalaisten poliitikkojen asenne ydinvoimaan on enemmän Aasiasta ja idästä kuin Länsi-Euroopasta?

Hämeen Sanomille 21.4.2010