EU-yhteistyöllä pitää vaikeuttaa eikä helpottaa veronkiertoa

Suomessa toimivat ulkomaiset yritykset, kuten Terveystalo ja Mehiläinen, eivät maksa Suomeen veroa. Mutta eivät sitä enää maksa suomalaisetkaan suurfirmat kuin muutaman murusen. Hesari kertoi viime viikolla, että valtaosa Suomen yhdeksästä suurimmasta pörssiyhtiöstä maksaa kotimaahan yritysveroa vain muutaman prosentin, jos sitäkään.

Yhdeksän suurimman firman joukossa Wärtsilä maksoi veroja isoimman siivun tuloksestaan, 18,6 prosenttia. Seuraavaksi tulivat Fortum 11,3 prosentilla ja Kone 6,2 prosentilla. Nokia pulitti tuloksestaan yritysveroa vajaat 0,1 prosenttia, Metso ja Nokian renkaat eivät mitään.

EU:n sisämarkkinoista on tullut suurfirmojen veronkierron apuri, ja siitä pitää tehdä loppu.

Sisämarkkinat ja yhteisvaluutta euro helpottavat firmojen toimintaa rajojen yli. Sillä on paljon hyviä puolia, mutta myös veronkierto helpottuu. Kun Suomi liittyi yhteisvaluuttaan, yksi esitetyistä huolista oli, että yhteinen valuutta kiihdyttää yritysten veropakolaisuutta ja valtioiden "kilpajuoksua pohjalle". Näin näyttää käyneen. Jotkut valtiot vetävät tahallaan välistä "erikoistarjouksilla". Esimerkiksi Stora Enso maksaa Hollantiin veron sellusta, jota se tuo Suomesta Brasiliaan. Hollannissa vero on 1,5 prosenttia, Suomessa se olisi 24,5 prosenttia.

Jutta Urpilainen on ihan oikeassa, kun hän sanoi, ettei Suomen pidä lähteä verokilpailuun, kun Ruotsi alensi yritysveroa. Veronalennuskisassa on lopulta vain häviäjiä.

Kolikon toinen puoli on jatkuva säästöjen puinti; montako poliisiasemaa, koulua, terveyskeskusta ja kirjastoa lakkautetaan. Jatkuvan säästöpakon taustalla on kaksi asiaa. Toinen on väestön vanheneminen, mutta toinen on juuri yritysten "verosuunnittelu". Verokilpailu pitää viheltää poikki, muuten hyvinvointivaltio kuristuu kuoliaaksi.

EU voi tehdä paljon, jos jäsenmaat ja parlamentti haluavat. Kyse on yksinomaan siitä, löytyykö poliittista tahtoa pelastaa eurooppalainen hyvinvointiovaltio. Käsittelyssä on kaksikin direktiiviä, joilla tilannetta voidaan parantaa. Toinen niistä käsittelee firmojen verotietojen julkisuutta, toinen yritysveropohjan yhtenäistämistä.

EU-parlamenti otti huhtikuussa kantaa yritysveropohjan yhtenäistämiseen. Kun yhtenäistetään se, miten yritysvero lasketaan ja miten verotulot jaetaan niiden maiden välillä, joissa firma toimii, veronkierto tietenkin vaikeutuu. Parlamentti vaatii tästä järjestelmästä pakollista suurille yrityksille, mutta valitettavasti EU-maiden hallitukset haluavat jättää asian jäsenmaiden vapaaehtoisuuden varaan. Tässä ei ole järkeä. Kuka siivellä eläjä parantaa tapansa, jos hänelle sanotaan, että saat ihan vapaasti valita?

Tämän lisäksi pitäisi kiireen vilkkaa myös sopia yritysverolle vähimmäistaso, jota mikään maa ei saa alittaa.

Toinen ehdotus, jolla on tarkoitus vaikeuttaa veronkiertoa, on verotransparenssidirektiivi. Se pakottaisi ainakin kaivosyhtiöt, metsiä hakkaavat sekä öljyä ja kaasua poraavat yritykset julkistamaan, paljonko ne veroja maksavat ja minne. Tämän direktiivin raportoija EU-parlamentin talousvaliokunnassa on Sirpa Pietikäinen. Hän sai tällä viikolla valiokunnan enemmistön tuen sille, että yritysten ilmoittamat tiedot eri maihin maksamistaan veroista alistetaan myös tilintarkastukseen. Onnea vain Sirpa!

Tämäkin uudistus on mielestäni tarpeellinen. Mutta sen julkistaminen, mihin maihin firma maksaa veroa ja paljonko, pitäisi olla pakollista kaikille tiettyä kokoa suuremmille firmoille, jotka toimivat monessa maassa.

EU perustettiin, jotta rauha vakiintuisi Euroopassa. Jos EU verotuksen kautta suosii vahvemman oikeutta ja siivellä elämistä, hyvinvointivaltiolta katoaa pohja ja kohta rauhakin on heikoissa kantimissa.