EU-tietosuoja nykyaikaan, vihreä raportoija selätti ylikansalliset nettijätit

Haluatko, että ”isoveli” voi valvoa, missä liikut, mitä ostat, mistä tykkäät Facebookissa, mitä tietoja etsit netistä, keiden kanssa olet yhteydessä? Tiesitkö, että Facebook-tykkäysten ja muiden sinusta nettiin kertyvien tietojen perusteella voi melko tarkasti päätellä vaikkapa poliittisen kantasi ja seksuaalisen suuntautumisesi? Haluatko, että firmat voivat käyttää markkinoinnissaan tietoja, joita huomaamattasi keräävät sinusta? Haluatko, että nämä tiedot voivat joskus vuotaa mahdollisille tuleville työnantajillesi tai jollekulle, joka haluaa vahingoittaa sinua? Haluatko, että vakuutusyhtiö saa nämä tiedot, kun haet henki-, sairaus-, auto- tai palovakuutusta?
EU:n tietosuojalainsädäntö on vuodelta 1995. Siinä vaiheessa Suomen eduskunnan sähköposti oli jo 2-3 vuotta osannut kuljettaa eteenpäin ään ja öön pilkut, internetin käyttöä opeteltiin. Facebookista ja tviiteistä ei kukaan ollut kuullut. On helppo ymmärtää, että tietosuojan säännöt kaipaavat päivitystä.
EU-parlamentin kansalaisvapauksien ja oikeuksien valiokunta (LIBE), otti kantaa tietosuojan sääntöjen uudistamiseen maanantaina. Neuvotteluja asiasta on vetänyt vihreä saksalaismeppi Jan-Philipp Albrecht. Hän on kuukausien ajan tehnyt hartiavoimin työtä ja valiokunnan eilen isolla enemmistöllä hyväksymä asetus onkin iso askel eteenpäin tietosuojamme parantamiseksi.
Tietosuoja-asetus kuuluu koko parlamenttikauden kiihkeimmin lobattujen asioiden joukkoon. Vastakkain ovat olleet toisaalta kansalaisen oikeudet – yksityisyys ja tietosuoja – toisaalta muun muassa Googlen, Facebookin, Yahoon, Ebayn ja Amazonin halu tehdä rahaa meistä keräämillään tiedoilla, kuten henkilökohtaisen nettiprofiilimme mukaan kohdennetuilla mainoksilla. USA:n kauppakamari on kiivaasti lobannut ”Big Datan” rinnalla.
”Big Data” pelkää myös, että jos EU:hun säädetään tiukka tietosuoja, se leviää muihinkin maanosiin: Etelä-Amerikkaan, Aasiaan, Afrikkaan, ja ehkä lopulta myös Yhdysvaltoihin.
Jos oletat, että koko EU-parlamentti on heti kättelyssä ollut kansalaisten tietosuojan puolella, arvaat väärin. 19 meppiä EPP-, ECR- ja ALDE-ryhmistä jätti direktiiviin muutosehdotuksia, jotka olivat suoraan ”Big Datan” vaatimuksista kopioituja. EPP-ryhmään kuuluvat Suomesta Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien mepit, ALDE-ryhmään Keskustan ja RKP:n mepit. ECR on brittikonservatiivien ympärille muodostunut oikeistoryhmä. Kaiken kaikkiaan tietosuoja-asetukseen jätettiin melkein 4000 muutosehdotusta.
Oikeistoryhmät ja ALDE muodostavat EU-parlamentissa enemmistön ja ”Big Datan” lobbaustyössä oli mukana myös entinen demarimeppi Erika Mann, joten alun perin ei ollut lainkaan varmaa, että parlamentin enemmistö saadaan tiukan tietosuojan taakse.
Kesällä Edward Snowden tuli avuksi. Hän paljasti, että USA:n turvallisuusviranomainen NSA on vakoillut yli 100 000 ihmisen viestejä Facebookissa, Skypessä ja Twitterissä, myös eurooppalaisia. Mainitut nettifirmat ovat olleet vakoilussa mukana.
Snowdenin paljastukset ja niiden saama valtava julkisuus auttoivat ratkaisevasti sitä, että vahvan tietosuojan taakse saatiin eilen LIBE-valiokunnan suuri enemmistö. Tavoitteena on, että neuvottelut EU-ministerineuvoston kanssa saadaan käytyä ja lopullinen tietosuoja-asetus valmiiksi vielä ennen ensi kevään EU-parlamenttivaaleja.
LIBE-valiokunnan hyväksymä asetus parantaisi tietosuojaamme radikaalisti. Ihmisistä ei enää saisi kerätä järjestelmällisesti tietoja ilman ihmisen itse antamaa valtuutusta, joka pitää pyytää selvästi ja helppotajuisesti. Ihmiselle tulee oikeus ”tulla unohdetuksi”, saada omat tietonsa poistetuiksi. Tietosuojaa tulee noudattaa myös EU:n ulkopuolella, myös Yhdysvalloissa.
LIBE-valiokunta haluaa kieltää nettifirmoilta myös tietojen antamisen EU:n ulkopuolisten maiden (siis USA:n) viranomaisille, ellei tietosuojaviranomainen anna siihen lupaa. Ihmiselle itselleen tulee kertoa asiasta.
Ja lopuksi 10 periaatetta, joihin LIBE-valiokunta haluaa EU-kansalaisen tietosuojan perustuvan:  
1. Oikeus itseä koskevaan tietoon ja oikeus poistaa sekä muokata tietoja. Jos käyttäjä haluaa poistaa tietoja, on poistopyyntö välitettävä myös mahdollisille muille tahoille, joille tieto on annettu.
2. Käyttäjän on aktiivisesti hyväksyttävä tietojen luovutus. Käyttöehtojen on oltava selkeitä ja helposti saatavilla.
3. Tietojen käyttö on avointa. Käyttäjälle kerrotaan, mihin tietoa käytetään. Jos sitä välitetään esimerkiksi tiedustelupalveluille tai viranomaisille, on tästä kerrottava.
4. Tietoja ei luovuteta toisen maan viranomaisille. Tietoja EU-kansalaisista saa luovuttaa viranomaisille vain erillisen sopimuksen niin salliessa. Google ei siis esimerkiksi saisi luovuttaa tietoja EU-kansalaisistä Yhdysvaltojen viranomaisille. (Tämä vaatimus oli mukana komission ehdotuksen ensimmäisessä luonnoksessa, mutta komissio pyyhki sen yli kiivaan lobbauksen vuoksi. Nyt se on taas mukana.)
5. Otetaan huomioon tietojen analysoinnin tuleva kehitys. Jos tieto on nyt tai tulevaisuudessa yksilöitävissä tiettyyn käyttäjään, tietosuoja koskee sitä.
6. Asetuksen rikkomisesta seuraavat tuntuvat rangaistukset. Isompien yhtiöiden kohdalla sakko on 100 miljoonaa euroa tai 5 % liikevaihdosta, sen mukaan kumpi näistä summista on suurempi.
7. Lähtöoletuksena on tietosuoja. Tiedon keräämistä tulee välttää, turhaa tietoa ei saa kerätä. Palveluita tulee voida käyttää myös nimettömästi.
8. Vähemmän byrokratiaa, koska laki olisi sama kaikissa EU-maissa.
9. Säännöt ovat samat koko EUssa, ja yhtenäistä toteutusta kaikissa EU-maissa valvoo EUn tietosuojalautakunta.
10. Kansalaisia varten perustetaan tietosuojaviranomainen. Kansalliset viranomaiset voivat puuttua tietosuojarikkomuksiin koko EU:n alueella. Myös yritykset voivat olla yhteydessä oman maansa viranomaiseen silloinkin, kun asia liittyy koko EU:n tietosuojaan.
Seuraava vaihe on siis neuvottelu EU-parlamentin ja ministerineuvoston (EU-maiden hallitusten) välillä. Myös näistä neuvotteluista voi tulla tiukat ja jännittävät. Perinteisesti parlamentti on puolustanut kansalaisten oikeuksia, myös oikeutta yksityisyyteen, tiukemmin kuin hallitukset.