EU-komissio salasi ACTA-sopimuksen sisältöä melkein kaksi vuotta
EU-komission Suomen edustuston päällikkö Eikka Kosonen kirjoitti 9.3. Helsingin Sanomissa kiistellystä ACTA-sopimuksesta. Hänen mukaansa Euroopan parlamentille "tiedotettiin neuvottelujen kulusta sovittuja menettelyjä tarkasti noudattaen".
Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. EU:n uusi perussopimus eli Lissabonin sopimus astui voimaan joulukuussa 2009. Sen myötä myös EU-parlamentin pitää hyväksyä kansainväliset sopimkset, joissa EU on mukana. Luonnollisesti parlamentin pitää saada tieto myös vireillä olevien neuvottelujen kulusta.
Viralliset neuvottelut ACTAsta alkoivat kesäkuussa 2008. Lissabonin sopimuksen sisältö oli tiedossa jo tällöin. Olisikin ollut asiallista toimittaa sopimusluonnokset heti parlamentin tietoon, vaikka sitova velvollisuus siihen astuikin voimaan vasta 2009 joulukuussa.
Ikävä kyllä EU-parlamentti joutui useaan otteeseen tivaamaan sopimusluonnosta. Parlamentti vaati asiakirjojen julkistamista maaliskuussa 2009 avoimuutta koskeneessa päätöslauselmassa, valitettavasti tuloksetta. 10.3.2010 parlamentti totesi "komissiolla on 1.12.2009 lähtien ollut oikeudellinen velvoite tiedottaa Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten neuvottelujen kaikissa vaiheissa".
Samassa yhteydessä parlamentti arvosteli ACTA-neuvottelujen avoimuuden puutetta, joka on ristiriidassa EU:n perussopimuksen hengen ja kirjaimen kanssa sekä huomautti, ettei neuvotteluvaltuutukselle koskaan pyydetty parlamentin hyväksyntää.
Kaikesta tästä huolimatta parlamentti sai komissiolta ACTA-sopimusluonnoksen vasta huhtikuussa 2010, liki kaksi vuotta neuvottelujen alkamisesta ja noin viisi kuukautta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen.
Se, että EU-maiden hallitukset ovat olleet perillä neuvotteluista todellakaan ole sama asia kuin että komissio olisi toiminut avoimesti kansalaisia tai edes EU- parlamenttia kohtaan. ACTA-neuvottelujen avoimuutta on vähentänyt se, ettei neuvotteluja ole käyty minkään kansainvälisen järjestön, kuten WTO:n kautta, jota koskevat avoimuussäännöt olisivat olemassa. Yksi osoitus salakähmäisyydestä on se, ettei neuvotteluilla ole ollut nettisivuja, joilta kansalaiset olisivat voineet saada tietoa.
Onko tämän jälkeen vielä yllätys, että kansalaiset protestoivat sopimusta vastaan? Kansalaisilta on vaadittu asiallisempia perusteita ACTA-vastustukselle. Miten tällainen vaatimus sopii yhteen sen kanssa, että neuvottelut on käyty valtaosin kansalaisilta salassa?
Satu Hassi
Euroopan parlamentin jäsen
Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 11.3.2012