EU-komissio Monsanton ja muiden siemenjättien asialla

Nykyiset 70 säännöstä aiotaan supistaa viiteen. Eläinsairauksia pyritään ennaltaehkäisemään nykyistä paremmin. Voimavaroja ruoan turvallisuuteen ihmisten terveyden kannalta aiotaan lisätä. Hienoa, hienoa.

 

Mutta mutta. Ikävä kyllä komissio ehdottaa siemenviljaa koskevien lakien muuttamista tavalla, joka käytännössä lisäisi suurten jättifirmojen, kuten Monsanton, valtaa ja vapauksia, ja kaventaisi ruokakasvien geneettistä monimuotoisuutta.

 

Nykyisin siemenien markkinointia ja myyntiä säätelee kukin jäsenmaa alueellaan. Komissio ehdottaa koko EU-aluetta koskevia yhteisisiä sääntöjä ja lupamenettelyä.

 

Lupa, joka tarvittaisiin siementen myymiseen viljelijöille, voisi maksaa jopa reilut 10 000 euroa per lajike. Suurfirmoille se on pikkuraha. Mutta pienemmille se on ylivoimainen este.

 

Komission ehdotuksessa kaikkein pienimmät, alle 10 työntekijän firmat jäisivät 

lupavaatimuksen ulkopuolelle. Vaikka yli puolta siemenmarkkinoista hallitsevat jättifirmat, alalla on kuitenkin melkoinen joukko pieniä firmoja, jotka ovat kuitenkin tätä rajaa isompia ja jotka esitys pyyhkisi markkinoilta. Lisäksi viljelijöiden oikeutta käyttää oman sadon siemeniä ja vaihtaa siemeniä keskenään, rajoitettaisiin.

 

Jos komission ehdotus menee läpi, mikroyritysten myymät harvinaisemmat lajikkeet jäisivät lähinnä harrastajien ja kotipuutarhurien käyttöön. Viljelyn geneettinen monimuotoisuus kapenisi, harvinaisempia kasvi-, hedelmä- ja viljalajikkeita häviäisi markkinoilta.

 

Kuitenkin maailman elintarvikejärjestö FAO varoitti jo 1970-luvulla viljelykasvien monimuotoisuuden kapenemisesta. Kun viljelyolot suunnilleen joka maassa ovat muuttumassa ilmastonmuutoksen vuoksi, viljelykasvien perimän yksipuolistuminen entistä enemmän tarkoittaisi suuren riskin ottamista. Myös paikallisiin olosuhteisiin, esimerkiksi kuivuuteen tai kylmyyteen, parhaiten sopeutuneet lajit voivat olla vaarassa.

 

Kun suurella alueella viljellään hyvin yhdenmukaisia kasveja, ollaan paljon alttiimpia esimerkiksi kasvisairauksille ja tuholaisille. Esimerkkejä on jo saatu, kun kasvitaudit ja tuholaiset ovat aoheuttaneet massiivisia tuhoja riisiviljelmillä ja maissipelloilla Aasiassa ja Amerikassa.

 

Maatiaislajikkeissa ja muissa nykyisin harvinaisemmissa lajikkeissa voi hyvinkin olla ominaisuuksia, jotka tulevaisuudessa osoittautuvat tuiki tarpeellisiksi.

 

Kaiken kukkuraksi suurfirmat voisivat itse tehdä kaikki sertifikaattia varten tarvittavat tutkimukset, analyysit, näytteiden oton ja analyysit. Toisin sanoen firmat valvoisivat itse itseään, pieni pukkiklikki pantaisiin valvomaan kaalimaata. Kun ehdotuksen pontimeksi sanotaan hevosenlihahuijausta, miten ihmeessä johtopäätös voi olla se, että suuret siemenfirmat valtuutetaan itse valvomaan itseään? Suurfirmojen omavalvonnan tuloksista on jo ihan tarpeeksi näyttöä alalta kuin alalta, pankeista einesvalmistajiin.

 

Monsanto, Dupont Pioneer ja kolme muuta firmaa hallitsevat 50-60 prosenttia maailman siemenmarkkinoista. Monet näistä firmoista myyvät myös tuholais- ja rikkaruohomyrkkyjä, ja monet niiden myymistä geenimuunnelluista lajikkeista on nimenomaan suunniteltu kestämään tiettyjä myrkkyjä.

 

Nämä firmat ovat myös kärkkäitä haastamaan viljelijöitä oikeuteen, USA:ssa Monsanto on vuoden 1997 jälkeen nostanut 145 oikeusjuttua viljelijöitä vastaan, keskimäärin 11 vuodessa.

 

EU-parlamentin vihreä ryhmä ja monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet komission esitystä tuoreeltaan. Nyt on vaikuttamisen paikka, sillä asia siirtyy parlamentin ja EU-maiden hallitusten käsitteltäväksi. 

 

Nyt kannattaa ottaa yhteyttä meppeihin, ministereihin ja kansanedustajiin, jotta esitys ei tässä muodossa mene läpi.