Eräoppaat helisemässä ilmastonmuutoksen vuoksi

Olin Tampereen kaupunginkirjastossa eli Metsossa puhumassa ilmastosta ja Kööpenhaminasta. Ennen tilaisuuden alkua muuan mies tuli sanomaan, että ilmastonmuutoksen takia kuolee ainakin kaksi ammattikuntaa, ammattikalastajat ja eräoppaat. Ammattikalastajat (ymmärsin hänen puhuvan järvikalastajista) eivät nykyisillä keleillä pääse kalastamaan. On sen verran jäätä, ettei voi mennä veneellä. Mutta jäätä on kuitenkin niin vähän, että se ei kanna, ei voi mennä jäätä myöten. Hänellä, eräoppaalla, on kymmenien lumikenkien varasto. Ne ovat käyttämättöminä, kun ei ole lunta.

Illalla pakkasin laukun Kööpenhaminaan ja puhdistin ne kolme ikkunaa, joihin itsenäisyyspäivänä vedin päälimmäisen maalikerroksen ennen lähtöä Helsingin junaan ja kohti Linnan juhlia. Nyt vinttimme kaikki sisäikkunat on kunnostettu, saimme sen hoidettua ennen joulua. Yksi vintin ulkoikkuna jäi ensi vuoteen, samoin kivijalkakerroksen 2 ikkunaa kokonaan ja yhden ikkunan sisäikkunat.

Illalla tuli tieto EU-huippukokouksen päätöksistä. Kokous teki ensimmäisen – viimein – päätöksen ilmastorahoituksesta kehitysmaille. Hyvää siinä oli se, että alkuvaiheen nopean rahoituksen summaa nostettiin huippukokouksen kuluessa ja että tällä päätöksellä EU implisiittisesti myöntää, että sen osuus on reilu kolmasosa teollisuusmaiden maksaman koko tuen potista. Huonoa on se, että tämä summa, 2,4 mrd euroa vuodessa vuosina 2010-2012, on osittain uudelleennimettyä kehitysapurahaa, ei siis uutta rahaa. Huonoa on myös se, että EU jätti edelleen kokonaan auki pääkysymyksen eli sen, mikä on EU:n rahoitusosuus pitkän aikavälin ilmastorahoituksesta kehitysmaille.

Olisin myös toivonut, että EU olisi nyt viimein ilmoittanut siirtyvänsä 30 %:n päästövähennykseen vuoteen 2020, ovathan kaikki merkittävät maat nyt lyöneet pöytään omat päästövähennystarjouksensa, niin teollisuus- kuin kehitysmaatkin. Yhteenlaskettuna maiden päästölupaukset eivät riitä ilmastonmuutoksen rajoittamiseen alle 2 asteen. Nyt tarvittaisiin kirikierros ja eurooppalaisena tietysti haluaisin, että EU aloittaisi sen.

Ranska teki huippukokoukseen ehdotuksen metsänielujen laskentatavasta vastavedoksi Ruotsin, Suomen ja Itävallan ajamalle mallille. Puheenjohtajamaa Ruotsi ei suostunut ottamaan sitä käsittelyyn. Kuulin, että Suomen neuvottelijat ovat tosi näreinä kansalaisjärjestöille, jotka ovat arvostelleet Suomen linjaa.

Suomen linjassa pahinta on se, että jos samaa sääntöä sovellettaisiin kaikkien maiden metsänielujen laskentaan, ilmastosopimukseen tulisi norsun kokoinen porsaanreikä. Suomi haluaa, että vertailutaso, johon kunkin maan metsänieluja verrataan, ei ole minkään historiallisen vuoden tai aikavälin taso, vaan maan itse ilmoittama. Esimerkiksi Suomi haluaa metsänielunsa vertailutasoksi paljon pienemmän kuin Suomen metsänielu oli vuonna 1990 tai vuosina 2001-2005. Nielun pieneneminen laskettaisiin Suomelle päästöksi vain jos nielu laskisi alle tämän keksityn, keinotekoisen alhaisen vertailutason.

Jotta ilmastosopimus toimisi, sen pitää kuitenkin kannustaa niitä maita, joissa metsät hupenevat eli metsien hävittäminen on päästölähde, hillitsemään metsäkatoa. Jos nämäkin maat saavat itse päättää keinotekoisen vertailutason, joka on paljon pahempi kuin yhdenkään historiallisen vuoden tai vuosivälin taso, ne saisivat rahastaa “pienentyneestä” metsäkadosta, vaikka tosiasiassa metsäkato olisi ennallaan tai jopa kasvanut aikaisempiin vuosiin verrattuna.