Energiapihiys on kannattavaa viisautta

Viime viikolla syntyi neuvottelutulos EU:n energiansäästödirektiivistä parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Suomi on koko asian käsittelyn ajan kuulunut jarruttajarintamaan, valitettavasti.

Alkuperäisenä tavoitteena oli sopia toimista, joilla EU toteuttaa 20 prosentin energiansäästön vuoteen 2020. Se on osa EU:n ilmastolupauksia.

EU-maiden tähänastisilla toimilla määrävuoteen säästyisi energiaa vain 9 %. Siksi komissio ehdotti toimia, joilla kirittäisiin sovittuun 20 prosenttiin. Nyt sovitun arvioidaan vievän noin 17 prosenttiin. Eli paremmaksi pantiin mutta ei ihan siihen mitä piti.

Ilmastopaketin kaikista muista osistahan, päästövähennyksestä ja uusiutuvan energian osuuden nostamisesta on säädetty velvoittavat toimet jo aikaisemmin.

Kuten sanottu, energiansäästödirektiivin neuvotteluissa Suomi on yhdessä mm Iso-Britannian kanssa tehnyt parhaansa vääntääkseen kunnianhimon tasoa alaspäin.

Perustelu on ollut ”kansallinen etu”. Siitä on tullut käypä perustelu ihan mille vaan, ei vain Suomelle, vaan esimerkiksi Puolalle kun se haluaa suosia kivihiilen polttoa.

Suomen neuvottelijat ovat väittäneet, että meillä on toteutettu energian säästöä pontevammin aikaisemmin kuin muualla. En ole kuitenkaan nähnyt tilastoja, jotka oikeasti puhuisi sen puolesta.

Sen sijaan olen nähnyt vertailuja, joiden mukaan Suomen energiatehokkuus ei ole viimeisen 10 vuoden aikana suinkaan parantunut muuta EU:ta paremmin, pikemminkin lievästi päinvastoin. Näin on myös, kun otetaan huomioon se, että meillä on energiavaltaista prosessiteollisuutta enemmän kuin EU:ssa keskimäärin.

Muutkin kehittyvät. Jos olimme hyviä 10 vuotta sitten, se ei todista että olisimme sitä enää.

Kun säästää energiaa esimerkiksi rakentamalla matalaenergiatalon tai tekemällä energiaremontin, tai laitteita ostaessaan valitsemalla energiapihin, tai uudistamalla teollisuusprosessia, säästää rahaa joka vuosi pitkän aikaa.

Yhteiskunnalle energian säästö tuo muitakin hyötyjä. Energiaremontit tarjoavat työpaikkoja, jotka eivät muuta Kiinaan. Tuontienergialasku pienenee. Hiilidioksidi- ja muutkin päästöt alenevat. Osaaminen omassa maassa kasvaa.

Sovitun energiansäästödirektiivin arvioidaankin synnyttävän EU-maihin miljoonia uusia työpaikkoja.

Kauppalehti uutisoi torstaina, että energian säästöön on havahtunut myös Venäjä, joka tätä nykyä törsää kansantuoteyksikköä kohden 10-kertaisesti energiaa verrattuna Saksaan.

Energian säästön osaajia odottavat Venäjällä miljardien ja taas miljardien markkinat. Minusta Suomen etu olisi pyrkiä noille markkinoille. Mutta jotta voisi myydä, on osattava itse, ja siinä auttaa parhaiten että koko ajan parantaa sitä mitä itse tekee.

Pysähdytäänpä vielä hetkeksi tuontienergialaskun pienenemiseen.

Saksalainen kollegani Sven Giegold on julkaissut mielenkiintoisen analyysin Euroopan velkaongelmien yhteydestä ympäristön kannalta kestämättömään energiameininkiin.
www.sven-giegold.de/2012/working-paper-no-stabilization-of-the-euro-without-a-green-new-deal/

Giegold osoittaa, että EU:n yhteenlaskettu vaihtotaseen vaje on viime 10 vuoden ajan kasvanut ja pienentynyt yhtä jalkaa energian ja raaka-aineiden tuontilaskun kanssa, josta leijonanosan muodostaa fossiilienergia, etenkin öljy. Sama pätee euroalueeseen. Pienentämällä fossiilienergian tuontilaskua kolmanneksella EU pääsisi eroon vaihtotaseen vajeesta.

Myös kriisissä tai sen partaalla olevien Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian kohdalla yhteys on varsin selvä. Valtiontalous on eri asia kuin kansantalous. Mutta jos kansantalous velkaantuu eli vaihtotase on miinuksella, valtiokin velkaantuu ennen pitkää.

Tuontienergialaskua voi pienentää sekä investoimalla uusiutuvaan energiaan että energiafiksuudella, tekemällä asiat pienemmällä energiankulutuksella.

Palataan vielä kahteen argumenttiin. Suomi on väittänyt, että ehdotettu velvoite tehdä vuosittain energiaremontti 3 prosenttiin valtion ja kuntien rakennuksista olisi kohtuuttoman kallis.

Mutta 3 % vuodessa tarkoittaa 33 vuoden remonttiväliä. Eikö se ole muutenkin suurin piirtein normaali remonttiväli? Eikö olisi järkevää tehdä talolle energiaremontti aina kun se muutenkin remontoidaan? No, tämä komission ehdotus vesittyikin neuvotteluissa rutkasti.

Toinen suurta vastustusta herättänyt ehdotus oli se, että sähköyhtiöitä velvoitetaan ohjaamaan asiakkaita vuosittain keskimäärin 1,5 prosentin energiansäästöön. Itse asia meni läpi, vaikka porsaanreiät pienentävätkin vuosisäästöä jonkin verran.

Tätä on vastustettu markkinatalouden vastaisena, koska firmojen tavoite on maksimoida myyntinsä.

Minä sanoisin tähän ensinnäkin, että sähkön myynnin lisääminen voi olla sähköyhtiöiden tavoite, mutta se ei voi olla yhteiskunnan tavoite, kun ilmastonmuutos on vakavin uhka koko ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Toiseksi sähköyhtiöillä on ammattilaisten tietoa energian kulutuksesta ja säästöstä, tai ainakin niillä on realistinen mahdollisuus hankkia itselleen tätä tietoa. Energian säästö ei voi perustua siihen, että jokainen kuluttaja kouluttautuu energiaekspertiksi. Tavallisilla ihmisillä, pienyrityksillä ynnä muilla pitää olla mahdollisuus saada asiantuntijoilta päteviä neuvoja miten energiaa säästää fiksuimmin ja vähimmällä rahalla.

Se, että sähköyhtiöille tulee velvoite neuvoa meitä energian säästöön tarkoittaa yksinkertaisesti niiden liiketoimintamallin päivittämistä tälle vuosisadalle.