Energiaministerikokouksessa

Olin saanut väärää tietoa siitä, milloin bussi lähtee hotellilta kokouspaikalle ja seuraavaa kuljetusta odottaessa käytin tilaisuutta hyväkseni ja menin kävelylle viereiseen Tuileriesin puistoon.

Ennen lounasaikaa paikalle tulivat myös energiaministerit. Ympäristö- ja energiaministerien yhdistetylle joukolle puhui IPCC:n (hallitustenvälisen ilmastopaneelin) johtaja Pachauri. Hän esitti todella hyvän napakan tiivistelmän ilmastonmuutoksesta. Hän nosti Burman äskettäisen tulvan esimerkiksi siitä, miten ilmastonmuutos pahentaa sellaisia sääkatastrofeja, joita tapahtuu muutenkin. Hän selitti että hirmumyrsky Nargisin kaltainen myrsky nostaa aina Burman edustalla olevan mannerjalustan päällä olevan veden mantereelle. Ilmastonmuutoksen johdosta merenpinta on sillä alueella noussut 17 senttiä. Tämä tarkoittaa, että mannerjalustan laajalla matalikolla oli paljon enemmän vettä kuin aikaisemmin, ja vastaavasti mantereelle tulvivan veden määrä oli paljon suurempi kuin minkä samanlainen tuuli olisi aiheuttanut joitain vuosikymmeniä aikaisemmin.

Pachauri totesi myös, että jos haluamme rajoittaa ilmastonmuutoksen korkeintaan 2 asteeseen, niin päästöt koko maapallolla pitäisi kääntää laskuun viimeistään vuonna 2015. Aikaa on siis enää 7 vuotta. IPCC:n laskelma päästövähennysten hinnasta tiukassakin vähennyskenaariossa on silti hyvin kohtuullinen. Vuoteen 2030 mennessä nämä kustannukset tarkoittavat vain talouskasvun viivästymistä muutamalla kuukaudella. Tässä ei ole otettu huomioon päästövähennysten oheishyötyjä, kuten parempaa energian huoltovarmuutta.

Tänään kuten eilenkin ministereille tarjottu ruoka oli tosi esteettistä ja herkullista. Tällä kertaa istuimme pienissä pyöreissä lounaspöydissä, joiden keskellä oli maljassa iso jääkimpale, joka suli lounaan aikana. Näyttötaululla pyöri laskuri, joka kertoi montako tonnia EU-alue on tupruttanut hiilidioksidipäästöjä lounaamme aikana. Ennen kuin lopetimme, laskuri meni yli miljoonan tonnin.

Illallisella istuin samassa pöydässä sen komission virkamiehen kanssa, joka on valmistellut nyt voimassaolevan päästökauppadirektiivin. Kerroin hänelle, että Suomessa kerrottiin usean vuoden ajan, että päästökauppadirektiivi on Satu Hassin aikaansaannos ja että tämä ”tieto” oli ainakin kolmen vuoden ajan jonkin suomalaisen lehden otsikossa vähintään kerran viikossa.

Terhi ja Ulriikka, jotka ovat mukanani Pariisissa, olivat Pariisin kunniaksi sonnustautuneet illalliselle tosi tyylikkäiksi, en ole koskaan nähnyt heitä niin hienoina. Rupesin ottamaan heistä kuvaa illallispaikan sisäpihalla. Samassa Angelica Niebler, parlamentin teollisuusvaliokunnan puheenjohtaja ja yksi saksalaisten konservatiivien johtohahmoista, tarjoutui ottamaan kuvan meistä kaikista kolmesta.