Ehtivätkö neuvottelijat ilmastonmuutoksen vauhtiin?

Suomen sosiaalisessa mediassa on tällä viikolla kohistu siitä, että YLE poisti nettisivuiltaan tiedetoimittajansa Pasi Toiviaisen blogitekstin ja sitten palautti sen takaisin. Kirjoituksessa arvosteltiin professori Atte Korholan luentoa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen uhkia liioitellaan. Ilmastokeskustelu käy kuumana, mutta puhutaanko aidasta vai aidan seipäistä?
Kyse on koko tulevaisuudesta: siitä, pystyvätkö ihmisyhteiskunnat jatkossakin toimimaan. Silti ilmastonmuutokseen suhtaudutaan ikään kuin se olisi asia joka voidaan hoitaa sitten kun – tai jos – muilta asioilta ehditään ja jaksetaan.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman raportin mukaan ilmastonmuutos johtuu pääosin ihmisen toimista ainakin 95 prosentin varmuudella. Kyseessä on kaikkien aikojen perusteellisimmin tehty tieteellinen raportti, joka perustuu yli 9 200 vertaisarvioituun tutkimukseen, ja tekstiä hiottaessa tutkijat eri puolilta maailmaa lähettivät yli 50 000 kommenttia.
Viimeisen 10 000 vuoden aikana, eli sinä aikana kun sivilisaatioita on ollut olemassa, maapallon keskilämpötila ei ole heitellyt astetta enempää. Kun viimeksi oli 5 astetta kylmempää, oli jääkausi. Silloin Suomen yllä oli 2 kilometrin paksuinen jää ja merenpinta oli yli 100 metriä alempana. Myös usean asteen lämpeneminen muuttaa maailman hyvin toisenlaiseksi kuin nyt.
”Mahdollisuusikkuna” rajoittaa lämpötilan nousu riskirajana pidettyyn kahteen asteeseen ei pysy auki enää kauan. IPCC:n mukaan globaalit päästöt pitäisi saada laskuun 2020 hujakoilla ja niiden tulisi laskea vuosisadan loppupuoliskolla lähes nollaan. On täysin mahdollista, että vielä tarvitaan negatiivisia päästöjä, eli hiilidioksidin imuroimista ilmakehästä.
YK:n ympäristöohjelma UNEP on muutaman vuoden ajan julkaissut raportteja siitä minne olemme menossa, ja minne pitäisi, jotta ilmastonmuutos pysyisi kahden asteen alla. Vaikka maailman maiden YK:lle antamat ilmastositoumukset toteutuisivat, vuonna 2020 päästöt olisivat 8-12 gigatonnia enemmän kuin pitäisi. Jos luvattuja päästövähennyksiä ei toteuteta täysin, kuilu on tietysti isompi.
Durbanin ilmastokokouksessa kaksi vuotta sitten sovittiin, että vuoteen 2015 mennessä neuvotellaan ilmastosopimus, jonka päästörajat koskevat kaikkia maita ja joka vastaa ilmastonmuutoksen pitämistä 2 asteen alapuolella. Se, millaisia tulevat päästörajat ovat, on kuitenkin edelleen täysin auki. Vuoden 2015 kokouksella Pariisissa ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua, elleivät asiat etene jo sitä ennen.
Puhetta tämänvuotisissa neuvotteluissa Varsovassa johtaa EU-maa Puola. Ikävä kyllä eurooppalaisena saa hävetä silmät päästään.
Puheenjohtajamaana Puola ei kannusta maailman maita parantamaan juoksuaan, tiukentamaan päästötavoitteitaan. Päinvastoin, se on tehnyt ilmastokonferenssista fossiilibisneksen mainosparaatin.
Puolan hallitus on koonnut ilmastokonferenssin sponsoreiksi isoina saastuttajina ja ilmastonsuojelun vastustajina tunnettuja firmoja kuten teräsyhtiö ArcelorMittal, puolalaiset energiayhtiöt Lotos ja PGE, autoyhtiöt General Motors ja BMW sekä lentoyhtiö Emirates Airlines.
Ensi viikon alussa, ilmastokokouksen aikana, Puolan hallitus järjestää World Coal Associationin kanssa hiili- ja ilmastotapahtuman.
Brysselissäkin Puolan hallitus esiintyy kylki kyljessä fossiilibisneksen kanssa. Tämän viikon keskiviikkona olin EU-parlamentissa illallisella, jonka puhujat olivat Puolan varapääministeri ja Euracoal-lobbausjärjestön johtaja. Kuulimme muun muassa, että tarpeesta vähentää hiilidioksidipäästöjä on tehty aivan virheellinen päätelmä, että kivihiilen käyttöä pitäisi vähentää.
Koskaan ennen ilmastokonferenssin puheenjohtajamaa ei ole vastaavalla tavalla toiminut fossiilibisneksen äänitorvena, ei edes viime vuonna OPEC-maa Qatarissa.
Monissa maailman maissa, esimerkiksi Kiinassa, Etelä-Koreassa, Intiassa, Etelä-Afrikassa, Marokossa, Brasiliassa, Meksikossa ja esimerkiksi Kaliforniassa on käynnistetty kunnianhimoisia kansallisia ja alueellisia ilmasto-ohjelmia, reipastahtista investoimista uusiutuvaan energiaan ja päästökauppaakin.
Mutta veturiksi, joka kiskoisi kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja eteenpäin, ei edelleenkään ole tyrkyllä muita kuin EU. Jos EU ei toimi, monet saavat siitä tekosyyn jarruttaa ilmastoneuvotteluja. Myös vuoden 2020 päästörajoja maailman muut maat alkoivat asettaa vasta, kun EU oli tehnyt sen ensin.
Nyt EU:n on aika päättää vuodelle 2030 päästövähennystavoitteet, jotka ovat linjassa sen kanssa, että vuosisadan puoleen väliin mennessä päästöt pudotetaan 95 prosenttia alle 1990 tason. Myös vuoden 2020 päästösitoumusta on syytä tiukentaa, 20 prosentin päästövähennys on Euroopassa käytännössä tehty jo.
Kehitysmaat odottavat Varsovan kokoukselta myös rahaa. Kööpenhaminassa luvattiin, että niiden ilmastotoimien tukemiseksi kootaan rahaa, jonka vuositaso kasvaa tällä vuosikymmenellä 100 miljardiin dollariin. Edelleen on auki, miten raha kootaan. Lento- ja laivaliikenteen polttoainevero ja finanssikauppoja koskeva transaktiovero olisivat hyviä keinoja. Rahaa saataisiin myös poistamalla fossiilienergian tukiaiset, jotka kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan ovat 544 miljardia dollaria vuodessa, viisi kertaa enemmän kuin uusiutuvan energian saamat tuet.
Hallitusten – myös Puolan – pitää ymmärtää, että mahdollisuus hillitä ilmastonmuutos liukuu kohta käsistä. Emme saa antaa sen tapahtua.