Aplodit sille, että seuraavakin istunto Brysselissä
Aamulla puhuin videoyhteyden kautta ilmastonsuojelusta Hanasaaressa kokoontuneelle opetusalan seminaarille. Toisesta päästä ei näkynyt kuvaa eikä kuulunut ääntä, mutta sähköpostiin ilmestyi tieto että Brysselin pää näkyy ja kuuluu ja pyyntö ”please start”. Niinpä aloitin, vaikka tuntui vähän aavemaiselta puhua, kun en nähnyt enkä kuullut vastaanottopäästä mitään.
Kun kävin toimistollani, sinne oli Hanasaaresta soitettu. Kuulemma muuten meni hyvin, mutta lopussa ääni oli katkennut, kun olin sanonut, että vielä lopuksi kaksi tärkeää asiaa. Lähetin sähköpostin, jossa oli suunnilleen se mitä olin lopuksi sanonut.
Täysistunnossa hyväksyttiin muun muassa päätöslauselma Georgian tilanteesta. Parlamentti katsoo, että Kaukasuksen alueen ongelmia ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin ja korostaa että Venäjällä ei ole hyväksyttävää syytä hyökätä Georgiaan ja uhata kaataa demokraattisen maan hallitus.
Parlamentin kannanotossa vuotuiseen tasa-arvoraporttiin oikeiston äärilaita ehdotti ties kuinka monennen kerran, että ilmaisu ”seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet” pyyhitään yli. Kuten aina, ehdotus hävisi.
Äänestysten päätyttyä puhemies Pöttering luki tiedotteen, että seuraavakin täysistuntoviikko on Brysselissä. Sali puhkesi raikuviin aplodeihin, vaikka useimmat varmaan jo olivat kuulleet uutisen. Melun hiljettyä Pöttering sanoi, että älkää iloitko liian aikaisin ja kertoi Brysselinkin rakennuksesta löytyneen vastaavanlaisia turvaongelmia kuin Strasbourgin rakennuksesta.
Istunnossa oli vieraana Costa Rican presidentti Oscar Arias, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007. Hän puhui siitä, että Costa Rica on kauan onnistunut elämään ilman armeijaa. Kun maa hyvin verisen sisällissodan jälkeen onnistui rakentamaan rauhan, siellä ei osattu kuvitella että rauhan myötä muu maailma unohtaa heidät. Hän esitti esimerkkejä siitä, mitä aseiden hinnalla saa. Esimerkiksi yhden Blackhawk-helikopterin hinnalla 5000 opiskelijaa saisi 100 dollarin kuukausittaisen apurahan vuodeksi. Arias puhui myös rauhasta luonnon kanssa. ”Jokainen hakattu metsä, jokainen päästetty hiilidioksiditonni, jokainen sukupuuttoon kuollut laji vie meitä lähemmäs oman lajimme sukupuuttoa. Olemme päättäneet julistaa rauhan luonnon kanssa: maamme tulee olemaan hiilidioksidivapaa vuoteen 2020 mennessä.”
Iltapäivällä käytiin neuvottelu teollisuusvaliokunnan eli ITRE:n päästökauppalausunnosta. Kyse on siitä, millaisin säännöin päästökauppa jatkuu vuodesta 2013 alkaen. Neuvottelussa kolmen poliittisen ryhmän ”varjoesittelijä” eli ryhmää edustava neuvottelija oli suomalainen. Konservatiivista EPP-ryhmää edustaa Korhola, entisten kommunistipuolueiden GUE-ryhmää Seppänen ja vihreitä minä. Vielä mielenkiintoisempaa oli se, että monessa asiassa Korholan-Seppäsen akseli oli muita ryhmiä vastassa. Epäpyhä allianssi ajoi sitä, että vuoden 2013 jälkeenkin teollisuus saa päästöoikeutensa ilmaiseksi, paitsi sähköyhtiöt. Demarit, liberaalit ja vihreät tukevat komission ehdottamaa asteittaista siirtymistä kohti maksullisia päästöoikeuksia. Vuonna 2020 ilmaisia päästöoikeuksia ei enää jaettaisi kuin sellaisille aloille, jotka muuten joutuvat kansainvälisessä kilpailussa epäreiluun asemaan. Tästä asiasta kiisteltäessä Korhola kertoi Business Europe-järjestön ilmoittaneen tänään julkisesti tukevansa ”Korholan linjaa”. Business Europe on teollisuuden lobbausjärjestö. Kertoessaan tämän hän näytti siltä kuin tämä olisi hienokin asia.
Minä en voi käsittää sitä, kuinka joku voi suorastaan ylpeillä sillä, että on nimetty teollisuuslobbarien suosikkitytöksi. Kuvitteleeko Korhola toisten luulevan, että hän sanelee tahdin teollisuuslobbareille eikä toisin päin?