Ahneuden lasku

Voima-lehden kolumni 29.09.08

Rahamarkkinoilla maksetaan nyt ahneuden laskua. Ultravapaita markkinoita saarnaava George W Bush kielsi vuonna 2000 asetuksella rahamarkkinoiden valvontaviranomaisia syynäämästä yksityiskohtaisesti niin sanottuja johdannaismarkkinoita. Näin tehtiin mahdolliseksi miljoonat roskalainat, joita pankit myösivät, paketoivat ja pilkkoivat ja myivät eteenpäin. Nyt samainen George W Bushin hallinto on joutunut toteuttamaan finanssialan ennennäkemättömän sosialisoinnin.

Korttitaloa ei luotu vain tietämättömyydestä. Kansainvälisen valuuttarahaston pääekonomisti Raghuram Rajan kuvasi 3 vuotta sitten useimmat nyt realisoituneet riskit. Silloin häntä ei haluttu kuunnella. Europarlamentissa vihreät ovat eri yhteyksissä ehdottaneet päätöksiä, joilla suitsittaisiin finanssimaailman vipurahastoja ja johdannaismarkkinoita, tai edes todettaisiin niihin liittyvät riskit. Olemme jääneet vähemmistöön.

Finanssikasinoa pelaavien tahojen lobbarit ovat onnistuneet saaneet riittävän määrän päättäjiä puolelleen. Ahneuden laskun maksajina ovat pääasiassa ihmiset, jotka eivät tätä soppaa keittäneet. Tässäkin näkyy, että markkinat ovat hyvä renki mutta perin kehno isäntä.

Ilmastoratkaisuissa on vastaava tilanne. On kiire suitsia maapalloa lämmittävät päästöt siten, että estetään ilmastonmuutoksen ryöstäytyminen itse itseään kiihdyttäväksi noidankehäksi. Taloustieteilijät neuvovat, että talouden ja yhteiskunnan kannalta päästöt suitsitaan fiksuimmin ja edullisimmin, kun päästöille luodaan hinta.

Päinvastaista väittävät – tietenkin – ne alat, joiden bisnes perustuu fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Ne kiertävät hyvinpalkattujen lobbariensa voimin vakuuttamassa päättäjille, että taivas putoaa, ellei hiilidioksidin päästöoikeuksia edelleenkin jaeta ilmaiseksi.

Europarlamentin teollisuusvaliokunnassa nähtiin syyskuussa mielenkiintoinen näytelmä, kun Esko Seppäsen ja Eija-Riitta Korholan johtama äärilaitojen allianssi ajoi tätä teollisuuslobbarien linjaa. Onneksi he jäivät häviölle. Teollisuusvaliokunnankin enemmistö ymmärsi että on välttämätöntä asteittain siirtyä hiilidioksidipäästöjen maksullisuuteen. Näin parannetaan älykkäämpien ja puhtaampien tekniikoiden ja materiaaliratkaisujen asemaa markkinakilpailussa. Jos ilmastonmuutos ryöstäytyy käsistä, ahneuden lasku on monin verroin hurjempi kuin finanssikasinon.