Öljynporaus Jäämerellä riskialtista
Avomerellä talvisin kalastavat tietävät, että kun pakkasella tuulee, aluksen kylkiin ja ylhäällä törröttäviin laitteisiin kertyy jäätä, jonka paino voi jopa kaataa paatin.
Myös öljynporaajat Pohjoisella Jäämerellä ovat huomanneet, että porauslauttojen ylhäällä törröttäviin osiin kertyvä jää on riski lautan vakaudelle ja turvallisuudelle. Jään kertymistä voi vähentää kattamalla lautan, mutta silloin pienikin kaasuvuoto aiheuttaa räjähdysvaaran.
Me suomalaiset tiedämme, että jos ihminen putoaa pakkasella hyiseen veteen, pelastajilla ei ole monta minuuttia aikaa saada hänet hengissä ylös. Tilannetta pahentaa, jos on pimeää. Sitä kaamoksessa riittää. Muun muassa tällaisia riskejä pitäisi pystyä hallitsemaan, kun Jäämerellä porataan öljyä ja kaasua. Lämpimämmille alueille laaditut turvanormit eivät riitä.
Järjestin viime kuussa EU-parlamentissa asiantuntijakuulemisen öljyn ja kaasun porauksen riskeistä Jäämerellä. Siinä kävi selväksi, että riskit sekä ihmisille että ympäristölle ovat suunnattomat. Kuitenkin ryntäys pohjoisimpien fossiilivarojen perään on alkamassa. Jäämeren pohjan alla arvioidaan olevan peräti kolmasosa maailman maakaasusta ja kymmenesosa öljystä.
Ilmastonmuutos sulattaa jäätä. Viime syyskuussa Jäämeren jää oli noin 2,4 miljoonaa neliökilometriä pienempi kuin vuosien 1979-2000 syyskuun keskiarvo (luku on korjattu jälkikäteen verkkojulkaisua varten). Ero vastaa melkein seitsemää Suomen pinta-alaa. Jään sulaminen ja ohentuminen on avannut uusia laivareittejä.
Samaan tahtiin ovat kasvaneet poliittiset intohimot luonnonvarojen omistuksesta ja kulkuoikeuksista. Norja ja Venäjä pääsivät 40 vuoden kiistelyn jälkeen sopuun merirajastaan. Tämä tarkoittaa, että ne voivat alkaa hyödyntää alueen luonnonvaroja.
Suomikin on ryntäyksessä mukana, valtionyhtiö Arctia Shipping ilmoitti maaliskuun alussa aikovansa osallistua Shellin öljykartoitukseen Jäämerellä. Arctia Shipping kertoo kehittävänsä laitetta porausaukon tukkimiseen. Shellin mukaan sitä ei kuitenkaan aiota testata jäisissä oloissa, sillä yhtiö ei aio työskennellä jäiden aikaan. Tämä kuulostaa kyseenalaiselta.
Joukko brittiparlamentaarikkoja arvosteli pari viikkoa sitten ankarasti Shelliä ja öljynetsintäyhtiö Cairnia sanoen, etteivät yhtiöt ole oppineet Meksikonlahden öljyonnettomuudesta mitään vaan varautuvat onnettomuuksiin pohjoisessa vain ristimällä kätensä ja toivomalla parasta. Onnettomuuden mahdollisuutta ei ole otettu huomioon edes kannattavuuslaskelmissa.
Meksikonlahdella öljystä saatiin talteen vain 2-3 prosenttia, vaikka sää oli hyvä. Jos iso vuoto tapahtuisi jään alla tai jäälauttojen keskellä, ympäristö olisi pilalla kenties sadoiksi vuosiksi. Suomen arktisessa strategiassakin todetaan, että ”öljyntorjunta jäisissä olosuhteissa on nykytekniikalla lähes mahdotonta”. Öljy saastuttaisi koko ravintoketjun planktonista jääkarhuihin.
Puolet maailman rannikkolintulajeista elää osan vuotta Arktiksella, jonka ekosysteemit ovat ennestään helisemässä ilmastonmuutoksen takia. Öljynporaus häiritsee eläimiä lisää, muun muassa porauksen tärinä voi sekoittaa valaiden suunnistuksen ja eksyttää ne pois ruoka-apajiltaan. Laivaliikenteenkin kasvu uhkaa pohjoisia meriekosysteemejä.
Etäisyydet satamiin ja pelastuskalustoon ovat pitkiä. Esimerkiksi Venäjän Prirazlomnoessa öljyä voisi tutkijoiden mukaan pahimmillaan vuotaa 120 000 tonnia. Lähin pelastuskalusto on Murmanskissa 1250 kilometrin päässä.
Viime joulukuussa Ohotskin merellä kaatui porauslautta, 50 ihmistä kuoli. Tapaus paljasti Venäjän laeissa ja valvonnassa pahoja puutteita, mutta vaikka ne olisivat kunnossa, on kyseenalaista, voidaanko arktisissa oloissa välttyä pahoilta onnettomuuksilta.
Öljy-yhtiöiden skenaarioissa energian kulutus kaksinkertaistuu vuoteen 2050 ja vielä tuolloin 60 % energiasta saadaan fossiilisista polttoaineista. Näillä oletuksilla öljyn ja kaasun poraus Jäämerellä on kannattavaa.
Mutta jos tämä toteutuu, se tarkoittaa että ilmastonmuutos päästetään riistäytymään valloilleen.
Paras tapa suojella arktista luontoa öljyonnettomuuksilta on irtautua öljyriippuvuudesta ja nopeuttaa investointeja uusiutuvaan energiaan, liikenteessä uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön käyttöön. Muutoin tuskin voidaan estää öljyryntäystä Arktiselle.
Julkaistu Lapin kansan näkökulmassa 30.3.2012