“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ympäristövaliokunta keskusteli ilmastotoimista

Burmassa hirmumyrsky Nargisin kuolonuhrien määrän arvioidaan nousevan jopa yli 100 000:n. Näin siis arvioivat YK:n hätäapuasiantuntijat, jotka ovat raivoissaan, kun sotilasjuntta ei päästä humanitäärisen hätäavun asiantuntijoita maahan. Se onkin ihan täydellisen uskomatonta, törkeää ja julmaa. Juntta tappaa maansa kansalaisia.

Asiantuntijoiden mukaan noin miljoona ihmistä Burmassa on kodittomia ja tarvitsee akuutisti puhdasta juomavettä, ruokaa ja kattoa – tai ainakin katosta – päänsä päälle. Tämä on karmea esimerkki siitä, miten luonnonkatastrofien seurauksia pahentaa, jos yhteiskunta toimii huonosti. 90-luvun lopulla Väli-Amerikassa riehuneen hirmumyrsky Mitchin kuolonuhrien määrä oli Costa Ricassa murto-osa siitä mitä se oli Hondurasissa. Tämä johtui siitä, että Costa Rica yhteiskuntana toimii paremmin.

Komissiossa geenimuuntelun vastustajat saivat osavoiton, kun komissio pani pöydälle kahden GM-maissin viljelyluvat. Komission mielestä tarvitaan vielä lisää tieteellisiä selvityksiä ennen kuin niiden lupa voidaan hyväksyä tai hylätä. GMO-kriitikot olivat pettyneitä, he olivat toivoneet hylkypäätöstä, jota ympäristökomissaari Dimas esitti. Mutta joka tapauksessa tämä on ensimmäinen kerta, kun komissio panee jarruja ‘gemojen” hyväksymiselle.

Barack Obaman nimittäminen presidenttiehdokkaaksi näyttää olevan varmistumassa eilisten esivaalien jälkeen. Toivottavasti hän oikeasti pitää sen ilmastolinjan, jota hän nyt ajaa, jos tulee valittua presidentiksi.

Olin turveteollisuuden tarjoamalla lounaalla, jolla tietenkin ajettiin sitä, että turve hyväksyttäisiin biopolttoaineen raaka-aineeksi. Meille esitellystä aineistosta kävi ilmi, että Suomessa soita on kuivattu pelloiksi ja metsiksi enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Yli puolet Suomen soista on kuivattu metsiksi, noin 3 % pelloiksi.

Turvelobbarien pääargumentti on se, että kuivatun suon maaperään jäänyt turve hapettuu joka tapauksessa ja tupruttaa ilmaan vähitellen hiilidioksidia. Päästöt eivät lisäänny, jos tuo turve korjataan talteen ja muutetaan biopolttoaineeksi autojen tankkiin. Kun viimeksi keskustelimme turvelobbarien kanssa, kävi ilmi että tämä oli laskettu 300 vuoden aikajänteelle. Nyt otin taas aikajänteen puheeksi. Meille näytettiin uusi kuva, josta näkyy tarkemmin, missä ajassa kuivattu suo joka tapauksessa tuottaa hiilidioksidia. Parhaassakin tapauksessa kestää 60 vuotta ennen kuin ”turvebiodieselin” päästöt ovat neutraloituneet edes tavallisen fossiilidieselin tasolle. Ja jos kyseessä on metsitetty entinen suo, tähän menee yli 150 vuotta.

Illalla oli ympäristövaliokunnan ylimääräinen kokous, jossa puhuttiin vain EU:n ilmastotoimista, eli siis päästökaupasta ja muista päästövähennyksistä vuoden 2012 jälkeen. Sali oli varsin täynnä. Aika moni teollisuuslobbari ja myös ympäristöjärjestöjen edustaja oli tullut seuraamaan keskustelua.

Brittidemari Linda McAvan huomautti, että tässä asiassa langat ovat naisten käsissä, ja uskoi että näin hyvä tulee. Enpäs muuten ollut tullutkaan ajatelleeksi, että tosiaan sekä päästökaupan raportööri (Avril Doyle, Irlanti) ja päästökaupan ulkopuolisten päästövähennysten raportööri (minä) olemme naisia. Myös päästökaupan lausunnon esittelijä teollisuus- ja energiavaliokunnassa on nainen, Lena Ek (Ruotsi). Linda itse on demarien varjoraportööri eli demarien neuvottelija ympäristövaliokunnassa, joka on siis tämän asian pääkäsittelyvaliokunta.

Päästökaupan raportööri Avril Doyle totesi puheenvuorossaan muun muassa, että USA:ssa, Australiassa ja Japanissa kehitys on nopeaa. USA:an on tulossa laki liittovaltiotason päästökaupasta, toivottavasti se on valmis ennen Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluja. Myös Australia on liikkumassa nopeasti “cap and trade”-lainsäädännön suuntaan, samoin Japani. Kanada on myös menossa samaan suuntaan, mutta hitaammin. Avril sanoi, että EU:n toiminnan päätavoite on saada aikaan kansainvälinen sopimus.

Sekä Avril Doyle että saksalainen kristillisdemokraatti Peter Liese sanoivat, että he eivät todellakaan halua hiilidioksiditulleja, mutta saattaa olla, että joudumme ottamaan ne käyttöön eurooppalaisen teollisuuden suojelemiseksi ympäristädumppaukselta.

Avril ja moni muukin, muun muassa Linda McAvan, kannatti myös laivaliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppaan. Melkein kaikki puhujat kannattivat jäsenmaiden päästökaupasta saamien tulojen korvamerkitsemistä ainakin osaksi ilmastotarkoituksiin. Linda korosti, että näiden joukossa on myös energian hinnannoususta köyhille aiheutuvien lisäkustannusten kompensointi.

Suurin osa puhujista kannatti sitä, että EU:n päästötavoitteeksi vuodelle 2020 otettaisiin 30 % vähennys vuoteen 1990 verrattuna (eikä 20 % vähennys). Suurin osa kannatti myös sitä, että kehitysmaista ostettavien CDM-päästöhyvitysten käyttöä rajoitettaisiin voimakkaammin kuin komission ehdotuksessa. Paljon kannatusta sai myös se, että ne jäsenmaat, jotka eivät vähennä päästöjään sovitulla tavalla, saisivat tästä jonkinlaiset rapsut, esimerkiksi sakkoja, vastaavasti kuin päästöoikeutensa ylittävät firmatkin saavat sakkoja.

Peter Liese korosti sitä, että USA:n linja ilmastopolitiikassa tulee muuttumaan vaikka presidentiksi valittaisiin republikaanien ehdokas John McCain. Tämä on sanonut, että eurooppalaiset ovat oikealla asialla ilmastonsuojelussa. Hänen mielestään eurooppalaiset ovat tehneet virheitä yksityiskohdissa, mutta pääasioissa eurooppalaiset ovat oikeassa.

Peter Liese sanoi, että USA:n seuraava hallinto tulee todennäköisesti suhtautumaan lentoliikenteen päästökauppaan paljon myönteisemmin kuin nykyinen. Käydessään USA:ssa hän keskusteli kaikkien jäljellä olevien presidenttiehdokkaiden neuvonantajien kanssa. Kaikki sanoivat, että Bushin uhkaus nostaa WTO:ssa oikeusjuttu EU:ta vastaan lentoliikenteen päästökaupan takia ei tule toteutumaan, uusi presidentti ei kannata kanteen nostamista, olipa hän sitten kuka tahansa jäljellä olevista kandidaateista.

Myös metsien sisällyttämisestä päästökauppaan tavalla tai toisella keskusteltiin. Jotkut kollegat kannattivat sitä. Komission edustaja totesi, että jos teollisuuden päästöjä kompensoidaan metsäprojekteista saaduilla päästöhyvityksillä, mutta metsä hakataan 20 vuoden kuluttua, kenen on vastuu? Firma, joka ne päästöhyvitykset osti, voi silloin olla jo lakannut olemasta. Avril Doyle totesi, että parempi kannuste trooppisten metsien suojelemiseksi pitää tehdä tavalla, joka ei romauta hiilidioksiditonnin hintaa Euroopassa.