“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ympäristövaliokunnan lausunto Euroopan unionin tulevasta meripolitiikasta: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys

Lausunto Euroopan unionin tulevasta meripolitiikasta 10.5.2007

Hassi toimii ympäristövaliokunnan raportöörinä meripolitiikkaa koskevassa lausunnossa. Asian pääkäsittelijä on liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa liikenne- ja matkailuvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. palauttaa mieleen 14. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja toistaa erityisesti seuraavat vaatimukset:
• EU:n yleisenä tavoitteena on oltava merten kestävä käyttö ja merten ekosysteemien säilyttäminen, mukaan luettuna vahva EU:n mertensuojelupolitiikka, jolla estetään biologisen monimuotoisuuden vähenemisen ja meriympäristön heikkenemisen jatkuminen,
• on laadittava yhteinen EU:n laajuinen ympäristön hyvän tilan määritelmä,
• Euroopan ympäristöviraston on säännöllisesti esitettävä meriympäristöä koskevia arvioita, mikä edellyttää kansallisten tietojen keruun, raportoinnin ja vaihtamisen parantamista,
• tulevan meristrategiadirektiivin (KOM(2005)0505 – C6-0346/2005 – 2005/0211(COD)) hyväksymisen ja täytäntöönpanon yhteydessä on tunnustettava naapurivaltioiden kanssa ennakkoon suoritettavan kuulemisen, koordinoinnin ja yhteistyön tärkeys parlamentin 14. marraskuuta 2006 esittämässä kannassa korostetulla tavalla ;

2. tunnustaa, että terve meriympäristö muodostaa EU:n merenkulkualan kestävän kehityksen perustan, ja muistuttaa EU:n sitoumuksesta ottaa ympäristöulottuvuus huomioon kaikessa yhteisön politiikassa;

3. korostaa, että puhdas meriympäristö, joka on biologisesti riittävän monimuotoinen varmistamaan sen muodostavien ekosysteemien asianmukaisen toiminnan, on Euroopan kannalta elintärkeä; korostaa lisäksi, että merialueiden luontainen arvo merkitsee sitä, että EU:n meriympäristön hyvän tilan tarjoamat edut ulottuvat pitemmälle kuin meren, rannikkovesien ja jokialueiden eri komponenttien hyödyntämisestä saataviin mahdollisiin taloudellisiin etuihin, ja että siksi EU:n meriympäristön säilyttäminen ja monissa tapauksissa sen kunnostaminen on välttämätöntä;

4. muistuttaa periaatteesta, jonka mukaan ihmisten toimien hallintaan olisi sovellettava ekosysteemistä lähestymistapaa, joka on yksi meriympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian keskeisistä tekijöistä; vaatii, että periaatetta sovelletaan myös meripolitiikkaan;

5. on siten vakuuttunut siitä, että meriympäristön uusiutuvia luonnonvaroja voidaan käyttää ja olisi käytettävä kestävällä tavalla siten, että niiden hyödyntäminen ja siitä saatavat taloudelliset edut voivat jatkua pitkällä aikavälillä; korostaa siksi, että asiaa koskevia politiikan aloja olisi mukautettava terveeseen meriympäristöön liittyvien vaatimusten mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä käyttämään tehokkaammin rannikolla ja merellä tuotettavaa tuulivoimaa, jotta sen tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnettäisiin kestävästi työllisyys- ja talouspolitiikan kannalta;

6. korostaa, että rannikolla ja merellä tuotettavaa tuulivoimaa voidaan kehittää merkittävästi ja että se voisi edistää suuresti ilmastonsuojelua, ja pyytää siksi komissiota toteuttamaan toimia ja perustamaan tuulivoimasta vastaavan osaston tai koordinointiyksikön ja käynnistämään tuulivoimaa koskevan toimintasuunnitelman;

7. korostaa painokkaasti, että meriympäristön hyvän tilan määrittelemiseen valittavien perusteiden pitää olla riittävän kauaskantoisia, sillä kyseiset laatutavoitteet muodostanevat toimintaohjelmia koskevan vertailukohdan pitkälle tulevaisuuteen;

8. katsoo myös, että on toteutettava pikaisesti toimia vedenlaadun parantamiseksi, ja on siksi huolissaan pitkästä aikataulusta, jota esitetään ehdotuksessa meristrategiaa koskevaksi direktiiviksi;

9. pitää siksi tärkeänä, että meristrategiaa koskevien toimintasuunnitelmien laatimisen aikataulu koordinoidaan EU:n tasolla toteutettavien tärkeiden ohjelmien kuten EU:n rakennerahastojen kanssa, jotta voidaan hyötyä mahdollisimman paljon koordinoinnista nykyisten ohjelmien kanssa; katsoo siksi, että toimintasuunnitelmat olisi laadittava viimeistään vuoteen 2012 mennessä, jotta koordinointia vuoden 2014 jälkeen noudatettavien rakenteellisten ohjelmien luonnostelun kanssa voidaan helpottaa; korostaa, että koordinointi suhteessa EU:n maatalousrahastoon (FEADER) on erityisen tärkeää niiden alueiden osalta, joilla maatalous synnyttää merkittävän osan mereen lasketuista päästöistä;

10. vaatii nopeuttamaan merensuojelualueiden verkoston täytäntöönpanoa;

11. on huolissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista meren ekosysteemeihin jopa myönteisimmissä ilmaston suojelua koskevissa ennusteissa, ja kehottaa kiinnittämään aiheellista huomiota siihen, että näistä vaikutuksista aiheutuvat muut stressitekijät lisäävät meriympäristön haavoittuvuutta; korostaa, että merellä tapahtuvasta toiminnasta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin on kiireellisesti puututtava tehokkain toimenpitein, kuten sisällyttämällä meriliikenne päästökauppajärjestelmään ja käyttämällä uusiutuvia energianlähteitä tehokkaammin alusten voimanlähteenä;

12. katsoo, että typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä voidaan vähentää merkittävästi, jos energiaa toimitettaisiin laivoille maista niiden ollessa satamassa, ja pyytää siksi komissiota tukemaan asianmukaisia toimia;

13. on huolestunut raporteista, joiden mukaan meriliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat aikaisempia arvioita suurempia, jopa viisi prosenttia kaikista päästöistä, ja niiden arvioidaan lisääntyvän jopa 75 prosentilla tulevien 15–20 vuoden aikana, jos suuntaukseen ei puututa; huomauttaa, että kalastusalukset aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä; panee merkille, että kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa ei ole edistytty tämän asian osalta, vaikka toimivaltuudet annettiin Kioton pöytäkirjassa kymmenen vuotta sitten, kehottaa komissiota ehdottomaan lainsäädäntöä, jolla meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään tehokkaasti, ja kehottaa EU:ta toteuttamaan päättäväisiä toimia meriliikennealan sisällyttämiseksi kansainvälisiin ilmastosopimuksiin;

14. panee merkille, että suurin osa meriympäristön pilaantumisesta aiheutuu maissa olevista lähteistä, mukaan luettuna mutta ei niihin rajoittuen maataloudesta huuhtoutuvat ravinteet ja teollisuuden päästöt, joilla on erityisen tuhoisia vaikutuksia suljetuilla ja lähes suljetuilla merialueilla; korostaa, että EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota näihin alueisiin ja toteutettava toimenpiteitä lisäsaastumisen rajoittamiseksi ja estämiseksi; katsoo myös, että uutta GMES-tekniikkaa (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä) voitaisiin käyttää menestyksekkäästi tähän tarkoitukseen;

15. ottaa huomioon, että aluksista syntyvien ilmansaasteiden määrä ylittää lähitulevaisuudessa mantereella sijaitsevista lähteistä syntyvien saasteiden määrän, ja toistaa ilmanlaatua koskevan teemakohtaisen strategian puitteissa esittämänsä pyynnön siitä, että komissio ja jäsenvaltiot toteuttaisivat pikaisia toimia meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi ja että komissio esittäisi ehdotuksia seuraavista kysymyksistä:
– typenoksidipäästöjä koskevien standardien laatiminen EU:n satamia käyttäville aluksille;
– Välimeren ja Koillis-Atlantin nimeäminen rikkipäästöjen valvonta-alueiksi MARPOL-yleissopimuksen nojalla;
– polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuuden laskeminen 1,5 prosentista 0,5 prosenttiin rikkipäästöjen valvonta-alueilla liikennöivien matkustaja-alusten osalta;
– verotuksellisten toimenpiteiden, kuten verojen tai maksujen käyttöönotto aluksista syntyville rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöille;
– vähäisiä rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä aiheuttavia aluksia suosivien eriytettyjen satama- ja vesiväylämaksujen käyttöönoton kannustaminen;
– maasähkön käytön edistäminen satamassa olevissa aluksissa;
– EU:n direktiivin antaminen meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden laadusta;

16. panee huolestuneena merkille, että Itämeri on tällä hetkellä yksi maailman saastuneimmista meristä, ja muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti kehotti sitä laatimaan suosituksen Itämerta koskevasta EU:n strategiasta ja ehdottamaan siinä toimenpiteitä Itämeren ympäristön tilan parantamiseksi, erityisesti Itämeren rehevöitymisen vähentämiseksi ja öljypäästöjen ja muiden myrkyllisten ja vahingollisten aineiden päästöjen ehkäisemiseksi; muistuttaa, että nykyisiä yhteistyövälineitä, kuten INTERREG-ohjelmia, pitäisi käyttää täysimääräisesti hyväksi alueiden välisten hankkeiden täytäntöönpanossa Itämeren ympäristön tilan parantamiseksi;

17. korostaa, että tieteellisten ja teknologisten innovaatioiden kehittämispyrkimykset on sisällytettävä merentutkimukseen EU:n yhteisten tutkimusohjelmien puitteissa ja että niiden rahoitusta on lisättävä;

18. on vakuuttunut siitä, että puhdas meriympäristö on ratkaisevan tärkeä meren eläinlajeille, sekä kaupallisille kalalajeille että muille hyödyntämättömille kaloille, ja että ehtyneiden kalakantojen elpyminen riippuu mereen pääsevien saasteiden sekä kalastuksen vähentämisestä; katsoo, että merta pilaavien aineiden vähentäminen on välttämätöntä, jotta varmistetaan, että EU:ssa käytettävät kalaelintarvikkeet eivät ole saastuneita;

19. katsoo, että kaiken EU:n ympäristölainsäädännön (mm. vesipuitedirektiivi , elinympäristödirektiivi ja lintudirektiivi , nitraattidirektiivi , meripolttoaineiden rikkiä koskeva direktiivi , merten pilaantumisesta määrättäviä seuraamuksia koskeva direktiivi ) täysimittainen ja ajoissa tapahtuva täytäntöönpano on meriympäristön laadun säilyttämisen kannalta ratkaisevan tärkeää ja että komission olisi käytettävä kaikkia mahdollisia painostuskeinoja kannustaakseen jäsenvaltioita tekemään niin, mukaan luettuna tarvittaessa oikeustoimet;

20. kiinnittää huomiota siihen, että eksoottiset eliöt vaikuttavat toisinaan tuhoisasti meren ekosysteemiin, ja tunnustaa, että vieraat tulokaslajit ovat merkittävä uhka merten biologiselle monimuotoisuudelle; pyytää komissiota toteuttamaan pikaisia toimia sen varmistamiseksi, että painolastiveden mukana kulkeutuvien eliöiden siirtyminen estetään, ja ottamaan käyttöön tehokkaita menetelmiä, joilla valvotaan painolastiveden laskemista EU:n merialueille;

21. muistuttaa komissiolle aikaisemmin osoittamastaan kehotuksesta tutkia eurooppalaisen merivartioston perustamisen mahdollisuutta, kun tarkastellaan EU:n ympäristölainsäädännön valvonnan parantamista ja merten pilaantumisen estämistä;

22. tunnustaa, että meriympäristön resurssien hyvä hallinnointi edellyttää vahvaa tietoperustaa; korostaa siksi, että tarvitaan vankkaa tieteellistä tietoa meriympäristöstä, jotta voidaan tehdä kustannustehokkaita päätöksiä ja välttää lisäarvoa tuottamattomia toimenpiteitä; vaatii siksi, että varoja osoitettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota merentutkimukseen, jotta ympäristöä voitaisiin kehittää kestävästi ja tehokkaasti;

23. on vakuuttunut siitä, että EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohtaan kirjatun ennalta varautumisen periaatteen on muodostettava EU:n merialueiden kaikkien hyödyntämistapojen perusta; korostaa, että tieteellisen varmuuden puutetta ei siten pitäisi pitää ehkäisevän toiminnan viivyttämisen tekosyynä;

24. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun käsitteen arvo on merten suojelun yhteydessä lainsäädäntöön verrattuna rajallinen, ja katsoo siksi, että yhteisön ympäristönsuojeluohjelmaa on jatkossakin tuettava asianmukaisella oikeusperustalla, jota vahvistetaan vapaaehtoisilla toimenpiteillä, joita toteuttavat yritykset, jotka haluavat osoittaa vastuullista käyttäytymistä;

25. korostaa, että EU:n on toimittava kansainvälisellä tasolla aktiivisesti meriasioiden hallinnossa, jotta voidaan edistää meritalouden tasapuolisia kilpailuedellytyksiä vaarantamatta merellä tapahtuvan toiminnan ympäristölliseen kestävyyteen liittyviä tavoitteita;

26. tunnustaa, että rannikkoalueilla on tärkeä merkitys kehitettäessä uusiutuvaa energiaa, joka muodostaa ratkaisevan tärkeän ja kiinteän osan EU:n pyrkimyksissä kohti maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumista; korostaa, että tästä syystä merten aluesuunnitteluun tarvitaan asianmukaista kaavoitusta, joka antaa mahdollisuuden rakentaa tuuli- ja vuorovesienergian sekä muiden energiamuotojen hyödyntämiseen käytettäviä laitoksia siten, että minimoidaan konfliktit muiden meriympäristön käyttäjien kanssa ja vältetään ympäristön heikkeneminen ottamalla huomioon ympäristövaikutusten arvioinnit (YVA); pitää tervetulleena, että uusiutuvan energiantuotannon kasvava ala tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia työllisyyden ja teknisen asiantuntemuksen kehittämiselle Euroopassa;

27. vahvistaa meristrategiadirektiivistä 14. marraskuuta 2006 esittämänsä kannan erityisesti suhteessa kieltoihin ja/tai kriteereihin, jotka koskevat järjestelmällistä/tahallista kiinteiden, nestemäisten tai kaasumaisten aineiden hävittämistä veteen, merenpohjaan tai sen alaisiin kerrostumiin; katsoo lisäksi, että hiilidioksidin mahdolliseen varastointiin meren pohjaan ja sen alaisiin kerrostumiin olisi sovellettava kansainvälisen oikeuden mukaista lupamenettelyä, neuvoston asetuksen 85/337/ETY mukaista etukäteen suoritettavaa ympäristövaikutusten arviointia ja asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia sekä säännöllistä valvontaa ja seurantaa;

28. tunnustaa, että jotta meristrategia olisi meripolitiikan "ympäristöpilari", eri politiikan alojen on täydennettävä toisiaan, jotta varmistetaan EU:n toimintatavan johdonmukaisuus; tunnustaa, että hiilidioksidin säilöminen merenpohjan alaisiin kerrostumiin voi muodostaa osan toimenpiteistä, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään, ja kehottaa luomaan selkeät lainsäädäntö- ja sääntelypuitteet tämän tekniikan hyödyntämiselle;

29. vaatii, että kaikessa rakennussuunnittelussa, jota sovelletaan yhteisön pitkällä rantaviivalla kaupunkirakentamiseen, teollisuusalueisiin, satamiin ja pienvenesatamiin, virkistyskäyttöön jne., on nimenomaisesti otettava huomioon ilmastonmuutoksen seuraukset ja niihin liittyvä merenpinnan nousu, mukaan luettuna myrskyjen ja kasvavan aallonkorkeuden lisääntyvä esiintyminen ja voimakkuus; vaatii, että rannikkoalueille ei rakenneta uusia ydinvoimaloita;

30. katsoo, että "klusteroinnilla" voisi olla myönteisiä vaikutuksia meriympäristöön, jos elinympäristöjen suojelu, pilaantumisen valvonta ja muut ympäristöteknologiat sisällytetään klustereiden suunnitteluun ja toteuttamiseen jo suunnitteluvaiheessa; panee merkille, että parhaiden ympäristökäytäntöjen jakamisen ja satamien välisen tehokkaamman (kansainvälisen) yhteistyön sekä satamien vapaan kapasiteetin tehokkaamman käytön olisi muodostettava klusterikäsitteen keskeinen osa;

31. pitää tervetulleena, että komissio tunnustaa, että vakaan sääntely-ympäristön ja oikeudellisesti sitovien päätöksentekoperusteiden varmistaminen edellyttää "kattavaa tilankäytön suunnittelun järjestelmää"; katsoo, että tehokkaassa ja ekosysteemeihin perustuvassa tilankäytön suunnittelussa ratkaisevana kriteerinä on pidettävä sitä, että toiminnot järjestetään siten, että ympäristöä vahingoittavan toiminnan vaikutus pidetään poissa ekologisesti herkiltä alueilta samalla kun kaikkien muiden alueiden resursseja käytetään ekologisesti kestävällä tavalla; vaatii tässä yhteydessä käyttämään strategista ympäristöarvioinnin välinettä ;

32. vaatii kuitenkin, että rannikkovyöhykkeiden hallinnoinnin yhtenä ydintavoitteena on oltava meriympäristön todellinen suojeleminen pikemmin kuin muutamien esimerkkialueiden varaaminen suojelemisen symboliksi, erityisesti kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus 2002/413/EY rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa ;

33. yhtyy tässä suhteessa komission näkemykseen, jonka mukaan ihmisen toiminnalla on väestötiheyteen ja teolliseen toimintaan liittyvät luonnolliset rajat, joiden puitteissa tapahtuvan toiminnan rannikkovyöhykkeet voivat sietää ilman vakavaa ja mahdollisesti peruuttamatonta ympäristön heikkenemistä; tukee siksi komission ajatusta siitä, että tarvitaan kattava tutkimus, jotta nämä rajat voidaan paremmin tunnistaa ja jotta ennusteet ja suunnitelmat voidaan laatia vastaavalla tavalla;

34. toteaa, että ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ihmisten toimintaa olisi säänneltävä tiukasti myös ekologisesti herkkien alueiden ulkopuolella, jotta kaikki mahdolliset kielteiset vaikutukset meriympäristöön pidettäisiin mahdollisimman vähäisinä;

35. hyväksyy vihreässä kirjassa esitetyn näkemyksen, jonka mukaan meriympäristön tilaa ja siellä tapahtuvia tai siellä vaikuttavia toimintoja koskevan tiedon saantiin liittyy merkittäviä ja vakavia ongelmia; tukee siksi kehotusta parantaa tietojen keruuseen, kartoittamiseen ja seurantaan sekä alusten jäljittämiseen jne. käytettäviä ohjelmia siten, että mukaan otetaan jäsenvaltiot, meriä koskevat yleissopimukset, komissio ja muut yhteisön elimet, kuten Euroopan ympäristövirasto ja Euroopan meriturvallisuusvirasto; korostaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä kansallisella, alueellisella ja Euroopan laajuisella tasolla;

36. panee merkille, että vihreässä kirjassa mainitaan useita hyödyllisiä tapoja, joilla asevoimat voivat osallistua toimintaan, mukana luettuna etsintä- ja pelastustoiminta, katastrofiapu ja merivalvonta; pahoittelee kuitenkin sitä, että siinä ei mainita asevoimien aiheuttamaa ympäristön heikkenemistä, kuten aseiden testaus, laivastotukikohtien rakentaminen ja tehokkaat vedenalaiset kaikuluotaimet, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti valaisiin ja johtaa niiden kuuroutumiseen, aiheuttaa sisäisiä vammoja ja saada ne ajautumaan kohtalokkaasti rannoille suurina joukkoina; vaatii tämän vuoksi, että asevoimien toiminta sisällytetään täysin meripolitiikkaan ja että siihen sovelletaan täysin ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövastuuta.