“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ydinvoima = 2000-luvun suomettuminen

Olkiluodon kolmosreaktorin rakentaminen on ollut skandaalien sarja, ja samaa täytyy sanoa uusien ydinvoimalupien päätöksenteosta.
 
Uusin skandaali on VTT:n tutkija Jari Ihosen työnantajaltaan saama kirjallinen varoitus, koska hän on esittänyt ydinvoimalupia kyseenalaistavia tietoja eduskunnan valiokunnassa ja julkisuudessa.
 
Anteeksi nyt vain, mutta missä maassa me oikein elämme? Onko Suomi sensuuriyhteiskunta?
 
Miksi valtio ylläpitää tutkimuslaitoksia? Tuottamaan tietoa. Miksi eduskunnan valiokuntiin kutsutaan asiantuntijoita? Jotta kansanedustajat saisivat monipuolisen käsityksen erilaisista näkökohdista päätöstensä taustaksi.
 
Onko kaikki tämä vain leikkiä? Onko valtion tutkimuslaitosten tarkoitus olla vain kulisseja, jotka lyövät asiantuntemuksen leiman hyväveliverkoston kättä päälle sopimuksille?
 
Jos valtion tutkimuslaitos kieltää asiantuntijaansa osallistumaan tiedoillaan yhteiskunnan keskusteluun, noiden tietojen tuottamiseen käytetyt verorahat on heitetty Kankkulan kaivoon. Erityisen vakavaa tällainen sensuuri on, kun on kyse eduskunnan valiokunnan kutsumasta asiantuntijasta.
 
Suomessa perustuslaki antaa kansalaisille sanan- ja mielipiteen vapauden. Saako työnantaja vapaasti kieltää palkolliseltaan tämän oikeuden? Saako työnantaja kieltää palkolliseltaan jopa tietojensa kertomisen eduskunnalle?
 
Yhdysvalloissa kongressin kuultavaksi kutsuttujen tulee vannoa vastaavanlainen vala kuin oikeudessa, että he puhuvat totta.
 
Kylmän sodan ja Neuvostoliiton aikaan puhuttiin itsesensuurista, kun ei uskallettu julkisesti sanoa kaikkea, mitä Neuvostoliitosta tiedettiin ja ajateltiin. Tänä päivänä Suomen energiapolitiikassa vallitsee itsesensuuri. Näen sen energia-alan asiantuntijoilta saamistani lukuisista sähköposteista. Niissä kerrotaan asioita, joita he eivät uskalla sanoa julkisesti, peläten oligarkkien kostoa.
 
Mutta näköjään energiapolitiikassa vallitsee itsesensuurin lisäksi jopa avoin sensuuri.
 
Taloustieteen professorien irtisanoutuminen valtiovarainministeriön taloustieteellisestä neuvottelukunnasta kertoo siitä, että ongelma ulottuu laajemmallekin. Myöskään talouspolitiikan päätösten valmisteluun ei aidosti haluta asiantuntijanäkökulmaa, joka väistämättä ajoittain on myös kriittistä, vaan asiantuntijoiden odotetaan lähinnä nyökyttelevän sille, mitä on päätetty.
 
Kaiken kaikkiaan ydinvoimalupien valmistelu ja päätöksenteko on ollut uskomaton farssi. Ministeriössä asian valmistelua johtaa jäävi virkamies. Vaikka oikeuskansleri toteaa hänet jääviksi, prosessi jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tulevia sähkön kulutusarvioita paisutellaan jotta papereista ei avoimesti näkyisi että uudet ydinvoimalat tulevat tuottamaan sähköä vientiin. Sähkömarkkinaselvityksiä arvostellut tutkija saa rapsut työnantajaltaan, valtion laitokselta. Eduskunnan asiantunjakäsittely vedetään läpi poikkeuksellisen nopeasti, jotta päätös saadaan nuijittua ennen syksyä jolloin olisi enää puoli vuotta eduskuntavaaleihin. Eduskunta kokoontuu poikkeuksellisesti istuntoon heinäkuun alussa. Eduskunnnan pääkäsittelyvaliokunnan puheenjohtaja on toisten ydinvoimaluvan hakijafirman osakasyhtiön hallituksen jäsen.
 
Jos vastaavaa tapahtuisi jossain muualla, me puistelisimme päätämme mokomalle meiningille.
 
Useampaa kuin yhtä ydinvoimalaa rakennetaan tällä hetkellä vain muutamissa Aasian maissa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Jos eduskunta antaa uudet ydinvoimaluvat, Suomi liittyy tähän joukkoon.
 
Myös päätöksentekoprosessi on syvältä idästä. Ydinvoimasensuuri ja -itsesensuuri on 2000-luvun suomettumista.