“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Viehättävä ja sydämellinen Uma on poissa

Tällä viikolla alkaa uuden Euroopan parlamentin työ. Omituisen tavan mukaan (jota en oikein ymmärrä, mihin se perustuu) uuden parlamentin ensimmäisen istuntoviikon maanantai, eli tämä päivä, on vanhan väistyvän parlamentin viimeinen päivä, ja tiistaina remmiin astuu vaaleissa valittu uusi parlamentti.

Kun bussimme Frankfurtin lentokentältä saapui Strasbourgin parlamenttirakennuksen eteen, siellä parhaillaan kättelivät Hans-Gert Pöttering ja Jerzy Buzek, televisiokameroiden surratessa. Pöttering on vanhan parlamentin puhemies ja Buzek on käytännössä jo sovittu hänen seuraajakseen.

Vihreä ryhmä piti kokouksen, jossa valittiin ihmiset niille ”prestiisipaikoille”, jotka ryhmä on saanut poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa. Ryhmän koko on kasvanut ja niinpä vihreät saivat kaksi valiokuntapuheenjohtajuutta entisen yhden sijasta. Kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajaksi valittiin ranskalainen Eva Joly (joka on juuriltaan norjalainen) ja ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajaksi Heidi Hautala. Varmistaakseni Heidin valinnan olin luopunut tavoittelemasta ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajuutta, joka minulla oli edellisellä kaudella. Vihreiden koordinaattorina ympäristövaliokunnassa pyrin jatkamaan. Tiedän kokemuksesta, että koordinaattorin eli valiokuntaryhmän vetäjän paikka on paljon vaikutusvaltaisempi kuin varapuheenjohtajuus. Olen oikein tyytyväinen Suomen vihreiden saamiin asemiin, mielestämme onnistuimme erinomaisesti maksimoimaan yhteenlasketun vaikutusvaltamme tässä parlamentissa.

Illalla tuli suruviesti: Uma Aaltonen on kuollut.

Opin tuntemaan Uman viisi vuotta sitten, hänhän oli kaudelle 1999-2004 valitussa Europarlamentissa viimeisen runsaan vuoden, Heidin siirryttyä Suomen eduskuntaan. Opin tuntemaan Uman tosi viehättävänä, iloisena ja hauskana ihmisenä. Hän havainnoi hyvin tarkkanäköisesti ihmisten persoonaa ja ihmisten välisiä suhteita ja kommentoi niitä nasevasti. Muistan hänen kutsuneen parlamentissa yhtä nuorta miespuolista kiharatukkaista kahvilan myyjää ”satukirjan prinssiksi”. Uma oli valmis auttamaan apua tarvitsevia, sitä tarmokkaammin mitä heikompia avun tarvitsijat ovat. Eläinten suojelu oli hänelle sydämen asia, ensimmäiset ihmiset joihin hän minut Brysselissä tutustutti, olivat Euroopan eläinsuojelujärjestöjen edustajia. Uma sairasti pitkään MS-tautia, mutta ei antanut sen haitata aktiivista toimintaansa Euroopan parlamentin jäsenenä ja muuallakaan.