“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Valmistelemani ilmastopäätöslauselma hyväksyttiin

Tänään täysistunto äänesti valmistelemastani päätöslauselmasta, joka linjaa EU:n toimintaa Balin ilmastokokouksessa.

Parlamentti haluaa, että Balilla sovitaan niin sanottu “Balin mandaatti”, jossa lyödään lukkoon seuraavan ilmastosopimuksen keskeisimmät tavoitteet, muun muassa pitkän aikavälin tavoite globaalien päästöjen vähentämisestä ja se, että maapalloa ei päästetä lämpenemään yli kahta astetta verrattuna esiteolliseen aikaan.

Päätöslauselmasta tuli hyvä, sen kanssa kehtaa hyvin lähteä Balille. Ainoa kauneusvirhe on se, että ydinvoimasta hyväksyttiin kaksi keskenään jossain määrin ristiriitaista kohtaa. Ensimmäinen niistä kehuu ydinvoimaa. Kun tuo kohta meni läpi, salin oikealta laidalta kuului aplodeja. Mutta hetkeä myöhemmin hyväksyttiin toinen kohta, jossa sanotaan, että ydinvoima tulee edelleen sulkea niin sanotun CDM:n ja muiden kansainvälisten tukitoimien ulkopuolelle, koska ilmastonsuojelun ei tule kasvattaa muita riskejä, esimerkiksi ydinaseiden leviämisuhkaa. Näistä kohdista vain jälkimmäinen on oikeasti merkityksellinen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Ilmastopäätöslauselman suomennos on ikävä kyllä monessa kohtaa päin honkia.

Ilmastoäänestystä ennen listalla oli Lissabon-agendaa koskeva päätös (Lissabonin toimintaohjelma liittyy EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamiseen), jossa siinäkin todettiin, että agendan kolmivuotisarvioiden selkärankana pitää olla ilmastonsuojelu. Tämäkin on vihreiltä omaksuttu ajatus. Sinä tosi monen vuoden pituisena aikana, jolloin valtavirta-ajattelu näki ilmastonsuojelun (ja ylipäänsä ympäristönsuojelun) vain taloutta ja kilpailukykyä haittaavana asiana, vihreät inttivät, että nämä tavoitteet on mahdollista yhdistää. Nyt sen näyttävät tajunneen muutkin, eikä yhtään liian aikaisin.

Ennen äänestyksiä salissa käytiin pikku mekkala komissaari Frattinia koskevasta kohdasta kansalaisten liikkumavapautta koskevassa päätöslauselmassa. Kyseinen teksti sanoo, että Frattini on antanut Romaniassa sattuneista tapahtumista Italian lehdistölle lausuntoja, jotka ovat vastoin EU-lainsäädännön henkeä. Tämä ei sovi Frattinin tehtäviin, hänhän vastaa komissiossa sisä- ja oikeusasioista ja hänen pitäisi johtaa kansalaisten oikeuksien toteutumisen valvontaa, sen sijaan että kyseenalaistaisi kansalaisten oikeuksia. Kohta hyväksyttiin äänin 290-220. Italialaiset konservatiivit protestoivat tätä vastaan.

Istunto hyväksyi myös päätöslauselman Pakistanin kriisitilanteesta.

Jokelan koulusurman jälkipuinti jatkuu myös Guardianissa. Tiistaina lehti kertoi, että Jokelan ampujan yksi nettituttu oli Dillon Cossey, joka on pidätetty verilöylyn suunnittelusta omassa koulussaan. Tänään pieni uutinen kertoi Auvisen saaneen vaikutteita Linkolalta.

Frankfurtin lentokenttä oli jo joulukoristeltu. Se tuntui tautisen tyhmältä. Strasbourgissakin jouluvaloja jo asennettiin paikoilleen, mutta niitä ei vielä ollut sytytetty. Joulutingeltangel marraskuun puolivälissä on niin emämuovista, epätoivoista, kouristuksenomaisen kaupallista. Valkoiset valoasetelmat vielä menisivät marraskuun harmaudessa, mutta kultavärillä kieputetut joulukuuset eivät.

Ilta oli kaikin puolin täydellinen. Koneeni Frankfurtista Tukholmaan lastasi matkustajat noin vartin myöhässä. Sen jälkeen se odotti lähtövuoroaan noin kolme varttia, eli lähtö viivästyi tunnilla. Tukholmassa minulla olisi aikataulun mukaan ollut vaihtoaikaa 55 min. Koneen henkilökunta ei antanut tietoja jatkoyhteyksien onnistumisesta. Arlandassa läksin kuitenkin juoksemaan, vaikka saapumisportti oli sangen kaukana Tampereen lennon lähtöterminaalista. Kun tulin lähimmän infotaulun kohdalle, Tampereen lennon kohdalla ollut “lähdössä” -teksti vaihtui tiedoksi “noussut”. Tampereen kone nousi siis pari minuuttia Frankfurtista tulleen koneen laskeutumisen jälkeen, vaikka meitä Tampereelle jatkavia oli useita. Pari vieressäni seissyttä miestä kirosi samaa taulua katsellessaan.

SAS:n tiskiltä kerrottiin, että minulle on varattu paikka aamukoneessa ja yösija lentokenttähotellissa. No, syönpä ainakin hotellissa jotain hyvää, ajattelin. Hotellin vastaanottotiskillä minua valistettiin, että tähän aikaan illasta koko lentokenttäkompleksin ainoa aukinainen paikka on kahvila siinä terminaalissa, jonka palvelutiskiltä juuri olin kävellyt hotellille, ja joka oli aika kaukana. No, otanpa sitten lasin viiniä minibaarista, tuumin. Mutta minibaarin ovi pysyi kiinni. Ovessa oli nappi, joka vinkaisi, kun sitä painoi, mutta oven lukitukseen se ei vaikuttanut. Sitten tajusin, että meidät, joiden yöpymisen maksaa lentoyhtiö, on luokiteltu asiakkaiksi, joiden ei kuulukaan saada minibaaria auki. Kiitos luottamuksesta, ajattelin ja katsoin hotellikorttia, jossa sanottiin “100% customer satisfaction guaranteed”. Tämän asiakkaan tyytyväisyys oli vähintään sata potenssiin sata.