“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Uppoamaton Titanic?

Tänään on Tshernobylin ydinvoimalakatastrofin vuosipäivä. Vihreät järjestivät Helsingissä seminaarin, jonka pääesiintyjä oli brittiläinen ydinvoimaekspertti John Large. Hän ei ole mikään varsinainen viherpipertäjä, hän muun muassa auttoi Venäjää Kursk -ydinsukellusveneen onnettomuuden jälkiselvittelyissä ja sai siitä hyvästä mitalin Putinilta.

Large arvosteli Suomen säteilyturvakeskusta sangen kirpeästi, hänen mukaansa se on lepsu valvontaviranomainen, toisin kuin USA:n NRC.

Hän selosti, että Suomen Olkiluotoon rakennettavan EPR-reaktorin niin sanottu laskennallinen maksimionnettomuus on pienempi kuin useimpien reaktorien. Tämä perustuu kuitenkin kokonaan siihen, että reaktorirakennuksen rakenteen uskotaan pitävän mahdollisessa onnettomuustilanteessa rakennuksen sisälle tulevat radioaktiiviset aineet sisällään, ja päästävän niitä vuotamaan ympäristöön korkeintaan hyvin hitaasti. Näin olisi aikaa ryhtyä varotoimiin, kuten ihmisten kuljettamiseen pois vaara-alueelta. Sarkozy on kehunut ranskalaisten insinöörien kyenneen nyt luomaan “uppoamattoman Titanicin”.

Kysyin Largelta uraanin polttoasteesta, josta olen kuullut hänen puhuvan aikaisemmin ja josta New Scientist kirjoitti 14.4. New Scientistin mukaanhan niin korkea uraanin polttoaste kuin Olkiluoto 3:een suunnitellaan, ei NRC:n teettämien tutkimusten mukaan täytä USA:n turvamääräyksiä ellei polttoainesauvojen vaatimuksia muuteta.

Large sanoi pitävänsä hyvin pelottavana, että Suomessa ollaan ylipäänsä ottamassa käyttöön uutta reaktorityyppiä ensimmäisenä maailmassa. Hän sanoi yllättyneensä siitä, että STUK antoi vihreää valoa EPR-laitoksen rakentamiselle, vaikka sen piirustukset eivät edes vielä olleet kaikilta osin valmiit (tämähän on käynyt ilmi myös rakennustyömaan viivästyksistä, joista iso osa on johtunut siitä, ettei Areva ole toimittanut erilaisten piirustusten yksityiskohtia ajoissa).

Largen mielestä vain USA:lla ja Ranskalla on asiantuntijakaartia, joka pystyy tutkimaan, mitä ydinvoimalan polttoaineelle tapahtuu, kun uraanin polttoaste on korkeampi kuin aikaisemmin.

“Kaikella kunnioituksella suomalaisia kohtaan, teidän osaamisenne kärkialat ovat puu ja puhelimet. Aiotte kuitenkin olla EPR-reaktorin ensimmäiset operaattorit. En oikein usko että teillä, mukaan lukien STUK, on riittävää asiantuntemusta”, Large sanoi. “Yleinen neuvo on, älä koskaan osta ensimmäistä. Te olette tehneet sen.”

Hän kertoi, että kun uraanista otetaan enemmän energiaa irti eli polttoastetta nostetaan (Olkiluodon suunniteltu polttoaste on 60 GWd/tU), reaktorin polttoainesauvojen sisällä oleviin polttoainepelletteihin muodostuu myös enemmän uraanin hajoamistuotteita. (Tämän ymmärtää jokainen joka tietää radioaktiivisuudesta yhtään mitään.) Noiden hajoamistuotteiden joukossa on myös kaasuja (sekin kerrotaan jo koulufysiikassa). Toisin sanoen mitä korkeampi on uraanin polttoaste, sitä enemmän kaasuja muodostuu uraanipellettien sisälle, ja tietenkin pellettien sisälle tulee painetta. Kun polttoaste nousee tiettyyn arvoon, pelletti hajoaa neljään osaan ja kun polttoastetta vielä nostetaan, pelletti hajoaa murusiksi. Samalla kasvaa sen radioaktiivisen aineen määrä, joka voi vuotaa reaktorista ulos onnettomuustilanteessa.

Largen mukaan kun uraanin polttoaste nousee yli arvon 38 MWd/tU, vuotamaan kykenevän aineen osuus ydinpolttoaineen kokonaismäärästä nousee jyrkästi 15 %:sta 30 %:iin, ja kun polttoaste 50 GWd/tU ylitetään, osuus nousee yli 60 %:iin.

Tämähän on mielenkiintoista! New Scientistissa 14.4.08 referoitujen tutkimusten mukaan korkea uraanin polttoaste tekee ydinvoimalan polttoainesauvojen zirkonium-suojakuoresta hauraamman. Ja Large lisää tähän, että korkea polttoaste myös saa suojakuoren sisällä olevat uraanipelletit hajoamaan. Toisin sanoen korkea polttoaste pahentaa radioaktiivisten vuotojen riskiä kahdella tavalla.

Largen mukaan Areva myöntää, että EPR-reaktorityypissä on korkeampi radioaktiivisen vuodon riski, mutta Areva sanoo kompensoineensa tämän “ylisuunnitellulla” reaktorirakennuksella. STUK nielaisi tämän väitteen purematta.

Large kertoi, että EPR-reaktorissa voidaan käyttää myös niin sanottua MOX (mixed oxide) -polttoainetta, johon on kierrätetty uraania ja plutoniumia jo kertaalleen käytetystä ydinpolttoaineesta. Tämä kasvattaisi vuotoriskejä vielä ennestään. Jotta erityisen vaarallinen plutonium ei vuotaisi ympäristöön onnettomuustapauksessa, se pitäisi jauhaa MOX-polttoaineeseen erittäin hienojakoiseksi. Tähän eivät pysty edes Ranska ja USA.

Muita poimintoja Largen esityksestä:

Jos EPR-reaktori toimii 60 vuotta, sen jäljiltä jää noin 3000 tonnia radioaktiivista käytettyä polttoainetta. Käytetyn polttoaineen radioaktiivisuus on sitä suurempaa, mitä korkeampi on uraanin polttoaste. Juuri reaktorista poistettu ydinpolttoaine on niin radioaktiivista, että sen lähellä suojaamaton ihminen kuolisi parissa sekunnissa.

Uraanikaivoksesta otetusta aineksesta 99,85 – 99,99 % jää jätteeksi, vain 0,15 – 0,01:sta tulee ydinvoimalan polttoainetta. Ukrainassa on nyt 14 miljoonaa kuutiometriä radioaktiivista jätettä säiliöissä ydinpolttoaineen valmistuksen jäljiltä.

Käytetyssä polttoaineessa on erilaisia radioaktiivisia aineita. Cesiumin vaarallisuus laskee olemattomiin noin 10 000 vuodessa, joillakin muilla aineilla siihen menee noin miljoona vuotta.

Ydinvoimalaonnettomuuksien korvausvastuuta käsittelevä Pariisin sopimus asettaa korvausvastuulle 10 vuoden raja-ajan, eli kaikki tätä myöhemmin kehittyvät terveysongelmat jäävät korvaamatta. Kuitenkin monet sairaudet ilmenevät vasta myöhemmin, jotkut vasta 50 vuoden kuluttua. (SH huom: useimmat syövät ilmenevät vasta yli 10 vuoden päästä)

Keskustelussa paikalla ollut venäläinen toimittaja painotti sitä, että ydinturvallisuuteen vaikuttaa myös sananvapaus. Tshernobylin seuraukset olivat hirveät myös sen takia, että viranomaiset yrittivät salata tilanteen. Myös Putin aikana Venäjällä on muodostunut hyvin autoritaarinen hallinto, joka panee vankilaan rauhanomaisia mielenosoittajia. Ihmisiä, jotka yrittävät kertoa viranomaisten salaamia asioita, kohdellaan maanpettureina. Toivoisin, että Eurooppa tulisi tietoisemmaksi tästä.

Olen muuten jättänyt Olkiluodon uraanin korkeaa polttoastetta koskevan kirjallisen kysymyksen EU:n komissiolle yhdessä vihreiden kollegojen Rebecca Harmsin ja Marie-Anne Isler-Beguinin kanssa.