“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Turvepuolueelle murskatappio valiokunnassa

Junassa, jolla matkustin kohti lentokenttää, kahvilavaunun henkilökunta kuulutti palveluistaan suomeksi ja espanjaksi. Tuntuipa hauskalta! Tästä pitää mainita espanjanopettajalleni europarlamentissa.

Strasbourgissa oli illalla ympäristövaliokunnan ylimääräinen kokous, jossa EU:n uusi terveyskomissaari Androula Vassiliou selosti äskettäin julkistettua komission ehdotusta direktiiviksi rajat ylittävistä terveyspalveluista. Siinähän on kyse siitä, että potilaat, jotka eivät kotimaassaan voi saada tarvitsemaansa lääketieteellistä hoitoa joko lainkaan tai sitten tarpeeksi ripeästi, voivat mennä muihin EU:n jäsenmaihin hoitoa saamaan, ja myös tällöin kotimaan pitää maksaa hoidosta samat tuet ja korvaukset, jotka sama potilas saisi vastaavista hoidoista kotimaassaan.

Suuremmalla mielenkiinnolla odotettiin kuitenkin valiokunnan äänestystä uusiutuvasta energiasta. Kyse oli siis EU:n uusiutuvan energian direktiivistä, jolla asetetaan jäsenmaille sitovat tavoitteet uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi siten, että vuonna 2020 koko EU:ssa uusiutuvan energian osuus on 20 % (kun se nyt on jonkin verran alle 10 %). Direktiivin pääkäsittelyvaliokunta on ITRE eli teollisuusvaliokunta, nyt oli kyse ympäristövaliokunnan lausunnosta.

Poliittiset ryhmät olivat onnistuneet neuvottelemaan kompromissiratkaisut useimmista keskeisistä asioista. Uusiutuvan energian kaikkein kiistanalaisimman osan eli liikenteen osalta valiokunnan kanta on seuraava:

Vuonna 2015 EU:n jäsenmaiden tulee täyttää välitavoite siten, että liikenteen energiasta 4 % on uusiutuvaa ja tästä vähintään 20 % on muuta kuin ruoasta tehtyjä biopolttoaineita. Tähän osuuteen kelpaavat siis uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö (sähköautoille) ja vety (vetyautoille) sekä niin sanotusta lignoselluloosabiomassasta ja levästä tehty biokaasua ja nestemäinen biopolttoaine. Lignoselluloosabiomassa tarkoittaa esimerkiksi olkia, puuhaketta ja ylipäänsä kuituisia kasvinosia, sellaisia jotka eivät kelpaa ruoaksi. Valiokunnan tarkoitus on siis varmistaa, että uusiutuvan energian lisääminen liikenteessä ei johda siihen, että autot vievät ruoan maailman nälkäisten köyhien suusta.

Valiokunta haluaa myös, että vuotta 2020 koskeva liikenteen uusiutuvan energian tavoite arvioidaan uudestaan vuonna 2015, siihen mennessä kertyneiden kokemusten pohjalta.

Omalla äärimmäisellä linjallaan oli suomalainen kollegani Eija-Riitta Korhola. Ne hänen ehdotuksensa, jotka olisivat muuttaneet koko direktiivin peruskivet, kaatuivat murskaenemmistöllä. Äänestyksissä tuskin kukaan nosti kättään niiden puolesta. Näitä ehdotuksia olivat ensinnäkin se, että uusiutuvan energian lisääminen muutettaisiin sitovasta velvoitteesta pelkästään ohjeelliseksi ja toiseksi se, että biomassan määritelmää muutettaisiin turvetta suosivaksi. Jälkimmäinen ehdotus oli itse asiassa muotoiltu siten, että jos se olisi hyväksytty, niin myös ruskohiili ja ehkä jopa kivihiili olisivat mahtuneet biomassan määritelmän sisään. Korhola nimittäin ehdotti (ehdotus 125), että biomassalla tarkoitetaan kaikkea “biologista ainesta, joka ei ole hajonnut tai fossiloitunut täysimääräisesti”. Hänen kolmas ehdotuksensa, jonka mukaan uusiutuvan energian 10 %:n osuus liikenteessä on sitova, mikäli “kestävä turve” hyväksytään raaka-aineeksi, kumoutui kun polittisten ryhmien neuvottelema kompromissi biopolttoaineesta oli hyväksytty jo aikaisemmin.

Lisäksi ympäristövaliokunta tiukensi monin tavoin nestemäisen biopolttoaineen ja ylipäänsä biomassapohjaisen energian ympäristökriteereitä.