“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Tonnikalaa, Pepsiä ja ilmastoa

Keskiviikkoiltana olin EEF:n (European energy forum) illallisella, jonka aiheena oli energian säästö sähkön tuotannossa. Ahstom-yhtiön varatoimitusjohtaja Denis Cochet kertoi, että Kiinassa hiilivoimalat ovat jo energiatehokkaampia kuin Euroopassa. EU taas on tässä lajissa parempi kuin USA. Tämä johtuu siitä, että niin iso osa Kiinan osa kivihiilivoimaloista on uusia. Minä lisään tähän, että on hyvä, kun Kiinan uudet hiilivoimalat ovat moderneja. Huono, ja tosi huono juttu on, että Kiinaan tulee koko ajan niin tuhottoman paljon uusia hiilivoimaloita.

Cochetilta kysyttiin, onko hiilidioksidin talteenotossa järkeä, se huonontaa niin paljon voimalaitosten energiatehokkuutta. Hän kertoi, että 1980-luvulla, kun kiisteltiin rikin ja typen oksidien puhdistamisesta, arvioitiin tämän alentavan hyötysuhdetta 10 %. Oikeasti tänä päivänä näiden päästöjen puhdistamisen huonontaa hyötysuhdetta vain 2 %. Paikalla sattui olemaan EUn komissiosta virkamies, joka kertoi 80-luvulla työskennelleensä juuri tämän asian parissa. Hän sanoi, että silloin komissiossa oltiin hyvin huolissaan tästä asiasta.

Cochetilta kysyttiin myös päästökaupasta. Hänen mielestään hiilidioksidipäästöille tarvitaan hinta ja selvät säännöt. Lisäksi yritysten pitää tietää, miten alas päästöt pitää pitkällä aikavälillä painaa. Hänen mielestään EUn päästökauppa ei nykyisellään luo riittävän voimakasta kannustetta ottaa käyttöön parempaa tekniikkaa.

Torstaina ennen lähtöäni Brysselistä ehti tulla uutinen takaiskusta CITES-konferenssista Dohasta. CITES on sopimus uhanalaisilla lajeilla ja niistä tehdyillä tuotteilla käytävästä kaupasta. Ympäristönsuojelijoiden ajama sinievätonnikalan ja jääkarhun nahkojen myyntikielto ei mennyt läpi. Sinievätonnikalahan on harvinaistunut nopeasti ja on sukupuuton partaalla. Erityisesti Japani, jossa syödään valtaosa sinievätonnikalasta, kokosi rintamaa myyntikieltoa vastaan. Se on tosi lyhytnäköistä. Tonnikala on minunkin mielestäni tosi hyvää. Mutta haluaisin, että kalakannan annettaisiin elpyä, jotta sitä voisi syödä tulevinakin vuosikymmeninä.

Mukavampi uutinen oli se, että suomalainen Pekka Puska on puhunut Pepsi-yhtiön ympäri vetämään sokerilimsansa pois maailman kouluista. Hyvä!

Toinen mukava uutinen on se, että EU-komissio alkaa selvittää yhtenäisen pantin luomista alumiinisille juomatölkeille koko EU-alueella. Olen ajanut tätä – ja saanut heti vastaani firmat, jotka tekevät bisnestä nykyisenlaisella jätehuollolla esimerkiksi Belgiassa.

Meikäläistä ilahduttaa tietenkin myös viime viikolla julkaistu mielipidetiedustelu, jonka mukaan suomalaisten selvä enemmistö vastustaa ydinvoiman rakentamista sähkön vientiä varten.

Paluumatkalla kohti Suomea luin Tekniikka elämää palvelemaan –järjestön tiedotteesta kaksi Jouko Niemen artikkelia, joista toisessa kerrottiin, että IEAn jäsenmaat käyttivät vuonna 2006 sotilaalliseen tutkimus- ja kehitystyöhön 85 kertaa enemmän rahaa kuin uusiutuvan energian tutkimukseen ja kehittämiseen. Toisessa hänen artikkelissaan todettiin, että niinä kahdeksana vuonna jotka on kulunut eduskunnan antamasta luvasta Olkiluodon kolmosreaktorille, maailman tuulivoimakapasiteetti on kahdeksankertaistunut 20 000 megawatista 157 900 megawattiin. Pelkästään viime vuonna käynnistetyt uudet tuulivoimalat tuottavat sähköä yli kymmenen ydinvoimalan verran (itse laskin, että viime vuonna käynnistetyt tuulivoimalat vastaavat kahdeksaa Olkiluoto kolmosta, mutta Olkiluotoon yritetäänkin pystyttää maailman suurinta ydinvoimalaa). Jotta ydinvoimalla saataisiin vastaava vuosilisäys sähköntuotantoon, pitäisi jatkuvasti olla rakenteilla sata uutta ydinvoimalaa. Ydinvoiman osuus maailman sähköntuotannosta on laskenut viimeiset 20 vuotta, viime aikoina myös ydinvoimalla tuotetun sähkön absoluuttinen määrä.

Poimintoja maailman uutisista:

Demarit ratsastavat vihreillä visioilla Euroopan parlamentissakin. Parlamentin S&D-ryhmä julkaisi pari viikkoa sitten vaihtoehtovision komission EU2020-paperille. Demarit lupaavat muun muassa ”10 miljoonaa uutta työpaikkaa vihreässä taloudessa vuoteen 2020”. Hyvä hyvä!

Samantyyppiseen tulokseen on tullut filosofi Pekka Himanen. Hänhän esittää visiossaan, että Suomesta pitää tehdä puhtaan ympäristö- ja energiateknologian mallimaa. Kannatan tätäkin!

Myös jo maaliskuun alussa EndsEuropeDaily julkaisi uutisen vielä julkistamattomasta tutkimuksesta, jonka mukaan suurin este EU-alueen kasvihuonepäästöjen vähentämiselle 80 % vuoteen 2050 on poliittinen tahto, ei niinkään hinta tai tekniikan luotettavuus. Hiilettömään energiaan siirtyminen maksaa suunnilleen saman riippumatta siitä, onko uusiutuvan energian osuus 40 %, 60 % vai 80 %. Viimeksi mainitussa vaihtoehdossa 10 % energiasta tuotettaisiin ydinvoimalla ja 10 % hiilivoimaloissa, joiden hiilidioksidipäästöt otetaan talteen. Sähkön siirtolinjojen parantaminen on avainasemassa, koska sen avulla voidaan dramaattisesti vähentää tarvittavan varavoiman määrää. Lyhyellä aikavälillä investointien kustannukset voivat alentaa kansantuotetta 0,02 % (eli suomeksi ei paljon p-aakaan). Mutta pitemmällä aikavälillä kansantuotteen kasvu voi nousta 0,07 % yli business as usualin (joka sekin on vähän). Hiilettömään energiaan siirtyminen kutistaisi tuontienergian osuuden EUssa nykyisestä 35 prosentista 7 prosenttiin. Laskelma perustuu teknologioihin, jotka ovat jo olemassa.

Odotanpa kiinnostuneena sitä, että tämä tutkimus julkaistaan.

Britannian Carbon Trust (hallituksen perustama säätiö, jonka tehtävä on rahoittaa päästövähennysinvestointeja) julkaisi viime viikolla tutkimuksen niin sanotusta hiilivuodosta. Sen uhallahan ratsastavat kaikki ilmastonsuojelun vastustajat. Mantra kuuluu, että päästörajoitukset pakottavat firmat muuttamaan muihin maihin, eli toisin sanoen hiilidioksidipäästöt eivät vähene vaan vain ”vuotavat” muualle. Carbon Trustin mukaan hiilivuodon riski on kokonaisuutena pieni. Vaikka kaikki päästöt olisivat EUssa maksullisia, alle 2 % päästöistä siirtyisi muualle. Mutta tietyillä sektoreilla, kuten sementti- ja terästeollisuudessa, hiilivuodon riski on merkittävästi suurempi, sementin kohdalla 5-10 %. Kuitenkin se 164 sektorin lista, jolle EU-komissio on hiilivuodon varjolla päättänyt antaa päästöoikeudet ilmaiseksi, siinä on mukana monta sektoria, joiden kohdalla hiilivuoto on epätodennäköistä. Ylipäänsä ilmaisten päästöoikeuksien jako ei tutkimuksen mukaan estä hiilivuotoa, sen sijaan se voi näillä aloilla hidastaa siirtymistä puhtaampiin teknologioihin ja nostaa päästöoikeuden hintaa muille aloille. Paljon tehokkaampaa olisi tasata päästökustannukset rajoilla (toisin sanoen ottaa käyttöön hiilidioksiditulli, joka perittäisiin kyseisen sektorin tuontituotteilta, mikäli tuote tulee maasta, jossa päästöillä ei ole hintaa).

Siinäpä on taas yksi ”ei-vihreä” taho, joka päätyy ihan samoihin johtopäätöksiin kuin vihreät.

Päästökaupasta on tullut toinenkin mielenkiintoinen tutkimus, joka kertoo, mitkä firmat ovat saaneet eniten ansiottomia eli windfall-voittoja päästökaupassa (koska ovat saaneet päästöoikeutensa ilmaiseksi, mutta käärineet riihikuivaa rahaa myymällä niitä eteenpäin). Ylivoimaisesti suurimmat windfall-voitot on käärinyt teräsyhtiö ArcelorMittal. Sandbag-järjestön tekemän tutkimuksen mukaan kaudella 2008-2012 kymmenen suurinta windfall-voittojen saajaa tulee käärimään yhteensä noin 3,2 mrd euroa ylimääräistä. Ylivoimaisesti isoimmat rahat tulee käärimään Arcelor Mittal, arviolta yli miljardi euroa. Seuraavaksi suurin on sementtifirma Lafarge.
http://www.sandbag.org.uk/files/sandbag.org.uk/carbon_fat_cats_march2010.pdf

Huvittava yksityiskohta: Samainen Arcelor on väittänyt koko päästökauppaa laittomaksi ja vienyt asian EY-tuomioistuimen. Maaliskuun alussa se hävisi jutun.

Teollisuuslobbarit ja oikeisto ovat vaatineet päästöoikeuksien ilmaisjakoa ja saaneet sen läpi vuoteen 2012 asti. Siitä eteenpäinkin päästöoikeudet jaetaan näillä näkymin ilmaiseksi melkein kaikille muille aloille paitsi sähköyhtiöille. Sandbag varoittaa, että tämä johtaa hyvin epäreiluun kilpailutilanteeseen, kun Euroopassa samalla alalla toiset firmat pystyvät rahastamaan päästöoikeuksien myynnillä ja toiset joutuvat ostamaan. Sandbagin sivuilta voi katsoa, mitkä firmat ovat myyjien ja mitkä ostajien puolella. 

Lobbauksesta puheen ollen: 60 % niistä konsulttifirmoista, jotka myyvät lobbauspalveluja, on edelleen rekisteröitymättä EU-komission lobbarirekisteriin. Rekisteri perustettiin jo vuonna 2008. Tämä osoittaa, että vapaaehtoisuus ei tässä asiassa toimi, tarvitaan pakollinen lobbarirekisteri kuten Yhdysvalloissa.

EU-parlamentin vihreä ryhmä julkaisi viime maanantaina raportin, jossa vedetään yhteen tulokset useista tutkimuksista, joita viime aikoina on tehty eri maiden päästövähennystavoitteista. Raportin on tehnyt hollantilainen CE Delft ja sen mukaan EUn nykyinen päästötavoite on vaativuudeltaan samaa tasoa USAn, Kanadan ja Venäjän päästölupauksia. Monet teollisuusmaat ovat jo sitoutuneet kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. Näitä ovat Australia, Uusi Seelanti, Japani, Norja ja Sveitsi. Myös useimpien suurten kehitysmaiden päästötavoitteet ovat itse asiassa kunnianhimoisempia kuin EUn. Arvioinnissa on otettu huomioon monia asioita, päästövähennysprosenttien lisäksi esimerkiksi väestönkasvu ja päästöleikkausten kustannukset. Jos kaikki teollisuusmaat yhdessä vähentäisivät päästöjä 40 % (vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990), EUn oikeudenmukainen osuus olisi 40 prosentin vähennys. Jos EU ei tiukenna tavoitettaan nykyisestä 20 prosentin päästöleikkauksesta, se tarkoittaisi käytännössä että päästöt EU-maissa kutistuisivat vain 4 % verrattuna business as usual -kehitykseen. Lisää www.stopclimatechange.net

Ilmaston tutkimuksesta tippuu uutisia tasaiseen tahtiin. Yksi uutinen sanoo, että IPCC liioitteli sademetsien kuivumisuhkaa. IPCChän toteaa vuoden 2007 raportissaan, että jopa 40 % Amazonin sademetsistä reagoi hyvin voimakkaasti vähäisiinkin muutoksiin sateisuudessa. Nyt on julkaistu Bostonin yliopiston tutkimus siitä, mitä tapahtui poikkeuksellisen kuivana kesänä 2005. Sen mukaan sademetsä pärjäsi aika hyvin, vaikka seudun asukkaille kesä olisi vaikea, kun joet ja järvet kuivuivat. Minun mielestäni on harhaanjohtavaa sanoa ”IPCC” liioitteli, jos myöhemmin julkaistut tutkimukset antavat uutta tietoa. Juuri siksihän IPCC julkaisee säännöllisesti uusia raportteja, että niihin saadaan koottua sen hetken paras tieto.

Guardianissa on maanantaina vastakkaista kritiikkiä. Guardian osoittaa, että IPCCn uusin raportti esittää ylivarovaisen ennusteen merenpinnan nousulle tällä vuosisadalla. IPCCn ennustama lämpenemishaarukka tälle vuosisadalle on aika iso, sen yläraja on 6,4 astetta, alaraja oli yksi pilkku jotakin. Merenpinnan nousuennusteen yläraja on kuitenkin laskettu 5,2 asteen lämpenemisen mukaan. Tämä kutisti merenpinnan nousuennusteen ylärajaa 15 cm. Lisäksi merenpinnan nousu oli laskettu vain vuoteen 2095, ei vuoteen 2100. Tällä tavoin ennusteesta napsaistiin 5 cm lisää. Mikä pahinta, merenpinnan nousuennuste laskettiin mallilla, joka on ennustanut jo viimeisten 40 vuoden aikana tapahtuneen merenpinnan nousun alakanttiin, todellisuudessa merenpinta on kohonnut 50 % nopeammin. Kaiken kukkuraksi tulevaisuusennusteessa oletetaan Etelänapamantereen jäämassan kasvavan, vaikka suunta on ollut ihan päinvastainen.

Tällaisilla tempuilla merenpinnan nousuennusteen yläraja saatiin kutistumaan 59 senttiin. Jos edellä luetellut virheet korjataan, ennusteeksi tulee 119 cm.

Siitä, että IPCCn raportissa on ennustettu jotain tietoisesti alakanttiin, ei kuitenkaan ole noussut vastaavaa jättikohua kuin toiseen suuntaan menevistä virheistä. Niistä ainakin Hollantia koskeva oli selvä lapsus, eikä virhettä tehty IPCCn työssä vaan Hollannin hallituksen alainen virasto antoi IPCClle virheellisen tiedon.

Minusta on oikein hyvä, että YKn pääsihteeri on antanut Amsterdamissa toimivalle Interacademy Councilille tehtäväksi tarkistaa IPCCn raportin.

Kannatan lämpimästi myös ehdotuksia, joita joukko yhdysvaltalaisia tutkijoita on viime viikolla tehnyt IPCCn työn uudistamiseksi. Yksi niistä on se, että IPCC panee nettisivuilleen virheenkorjausosion. Jos raportista löytyy virhe, korjaustieto pitäisi panna nettisivulle saman tien. Tuskin tulevaisuudessakaan voidaan kokonaan välttyä virheiltä, ei se ole mahdollista, ainakaan jos jatketaan siten että yli 2000 tutkijaa eri maista tekee raportit talkootyönä. Kirje löytyy netistä www.openletterfromscientists.com

Ihan riippumatta ilmastosanasodasta valtamerien korallit ovat helisemässä. Sitä ei vielä tarkkaan tiedetä, kuinka voimakkaasti hiilidioksidipitoisuuden kasvu ilmakehässä loppujen lopuksi lämmittää maapalloa. Mutta se tiedetään ihan tasan tarkkaan, että merivesi happamoituu. Jacob Silverman Stanfordin yliopistosta Kaliforniasta sanoo, että maailman 9000 koralliriuttaa ovat mennyttä kalua, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee 560 ppm:ään (nyt 387 ppm, ennen teollistumisen alkua 280 ppm). Jos koralliriutat kuolevat, vaikutukset ovat valtavia, koska ne ovat ”merten sademetsiä”, biodiversiteettikeskittymiä.