“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Tieto ja "tieto"

Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen luonnontiede auttoi kehittämään ydinpommit ja -voimalat, satelliitit, ohjukset, kuuraketit, tietokoneet, antibiootit ja syöpälääkkeet.
Mielikuvissa tiede yhdistyi teollisuuden ja hyvinvoinnin kehitykseen, mutta myös sotilaalliseen voimaan. Jos luonnontieteellä koettiin olevan poliittinen etumerkki, se oli lähinnä oikeistolainen ja länsimielinen.
1980-luvun rauhanliike arvosteli sitä, miten iso osa maailman fyysikoista ja insinööreistä oli asekehittelyn palveluksessa. Ympäristönsuojelijat, feministit ja jotkut tieteenfilosofit arvostelivat luonnontieteiden ajattelutapaa herruusajattelusta, pyrkimyksestä toisten ihmisten ja luonnon alistamiseen.
Sittemmin tieteen kyky analysoida monimutkaisia vuorovaikutuksia on kehittynyt valtavasti. Samalla tiede on vahvistanut monet ympäristönsuojelijoiden huolet, kuten ilmastonmuutoksen.
Kun 1980-luvun Yhdysvalloissa eturivin tiede oli osa supervaltaimagoa, nyt republikaanipuolueessa vaaditaan leijonan rohkeutta, jotta uskaltaa sanoa olevansa ilmastonmuutoksesta samaa mieltä kuin 97 prosenttia alan tutkijoista. Yli kymmenessä Yhdysvaltojen osavaltiossa on käyty poliittista kiistaa evoluution opettamisesta koulujen biologian tunneilla.
Tiedettä silti vielä arvostetaan – onneksi. Poliitikkona olen oppinut, että “tieteellisinä tutkimuksina” päättäjien pöydille kannetaan myös paljon sellaista, joka todellisuudessa on lobbausaineistoa. Tupakkateollisuus kiisti rahoittamillaan tutkimuksilla vuosikymmenien ajan tupakan terveyshaitat ja onnistui lykkäämään tupakan markkinointia rajoittavia lakeja.
Myös ilmastonmuutoksen kiistäville tutkijoille on joidenkin selvitysten mukaan virrannut satoja miljoonia dollareita fossiilibisnekseltä. Monista muistakin asioista on välillä vaikea erottaa, mikä on lobbausmateriaalia, mikä riippumatonta tutkimusta. EU-parlamentissa tämä koskee esimerkiksi monien kemikaalien terveyshaittoja.
Nyt tuntuu siltä, että varsinkin netissä levitetään yhä paksumpaa hölynpölyä, eikä pelkästään tieteestä vaan suunnilleen kaikesta, esimerkiksi historiasta, ja sille vaaditaan tilaa mielipiteenvapauden nimissä. Joskus mietin, ymmärtävätkö hölynpölyä suoltavat, että ilman modernia fysiikkaa ei olisi heidän tietokoneitaan ja puhelimiaan eikä nettiä.
Historiassa luonnontieteellisen ajattelun myötä levisivät myös ideat demokratiasta, sananvapaudesta  ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta. Jos tieteen ja tarkistetun tiedon asema yhteiskunnallisessa keskustelussa murenee, se voi johtaa syvälliseen kulttuurin ja yhteiskunnan murrokseen ja seuraukset voivat olla pelottavia.
Kolumni julkaistu Aamulehdessä 14.2.2016