“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Talvivaaran kaivoksen päästöt ja Suomen viranomaisten puutteellinen toiminta

Komission vastaus»

Kirjallinen kysymys komissiolle
Sirpa Pietikäinen (EPP), Satu Hassi (Greens/EFA)
25.4.2012

Kainuussa toimivalle kaivosyhtiö Talvivaaralle myönnettiin 2007 ympäristölupa sen harjoittamalle monimetallikaivostoiminnalle. Ympäristölupahakemuksessaan Talvivaara arvioi sulfaattipäästöikseen alle 200mg/litra. Mangaanin osalta ympäristöluvassa todetaan sen olevan “potentiaalinen sivutuote” kaivostoiminnassa.

Kaivostoiminta on kuitenkin todellisuudessa ylittänyt ympäristölupaa hakiessaan arvioimansa ja ympäristöluvassa sallitut päästömäärät monikymmenkertaisesti. Sulfaattipäästöjen on arvioitu pahimmillaan olleen jopa 160-kertaiset siihen verrattuna, mitä kaivosyhtiö ympäristölupahakemuksessaan arvioi, ja tällä hetkellä pysyttelevän tasolla 5000-7000 mg/l. Kaivos on pilannut ainakin neljän järven vedet. Vesi on pilaantunut pahiten kaivoksen lähijärvissä: Salmisessa, Kalliojärvessä, Ylä-Lumijärvessä ja Kivijärvessä, joiden vettä ei voi ottaa minkäänlaiseen käyttöön (“edes saunavedeksi”).

Suomen ympäristöviranomaiset eivät ole tehokkaasti puuttuneet ympäristöluvan ehtojen rikkomiseen. Viranomaiset eivät ole käyttäneet lain mahdollistamia hallintopakkokeinoja eivätkä edellyttäneet tehokkaasti luvan noudattamista.

Viranomaisten antamat huomautukset ovat oikeudellisesti riittämätön keino ilmenneiden ympäristöongelmien käsittelyyn myös Suomea sitovan EU:n ympäristölainsäädännön perusteella. Vaikuttaa siltä, että Suomen ympäristöviranomaisten menettely Talvivaaran tapauksessa on rikkonut Suomen EU-velvoitteita.

Kun Suomen ympäristöviranomaiset eivät ole tehokkaasti ja kaikilla lain mahdollistamilla keinoilla puuttuneet Talvivaaran jatkuvaan ympäristöluvan ehtojen rikkomiseen, onko Suomen valtio rikkonut velvoitettaan panna tehokkaasti täytäntöön EU:n antama ympäristölainsäädäntö, erityisesti IPPC-direktiivin 13 artiklaa? Mitä komissio aikoo tehdä asian johdosta?

 

Janez Potočnikin
komission puolesta antama vastaus
12.7.2012

Komissio on tietoinen, että Talvivaaran kaivos hyväksyttiin ja toimii mahdollisesti eräiden EU:n lainsäädännön säännösten vastaisesti. Tästä kaivostoiminnasta saattaa aiheutua huomattavia riskejä pintavesille, Salminen, Kalliojärvi, Ylä-Lumijärvi ja Kivijärvi mukaan luettuina. Se saattaa myös aiheuttaa ilman ja maaperän pilaantumista.

EU:n lainsäädännön noudattaminen tuli esiin Suomea vastaan aloitetun rikkomismenettelyn 2012/2104 yhteydessä. Menettely koski sitä, että Suomi ei ollut sisällyttänyt asianmukaisesti ja kaikilta osin kaivannaisjätedirektiiviä 2006/21/EY  kansalliseen lainsäädäntöönsä. Komissio pyytää Suomelle 25. kesäkuuta 2012 osoittamassaan virallisessa ilmoituksessa erityisesti selvitystä siitä, millä tavoin eräät kyseisen direktiivin säännökset on pantu täytäntöön. Siinä yhteydessä Talvivaara mainitaan havainnollistavana esimerkkinä kaivannaisjätedirektiivin mahdollisesta epäasianmukaisesta soveltamisesta, joka johtuu täytäntöönpanon laiminlyönnistä.

Komissio on myös panemassa vireille tutkimuksen, jonka yhteydessä se pyytää Suomen viranomaisilta tietoja Talvivaaran kaivoksesta. Tämä antaa komissiolle tilaisuuden todeta, kuuluuko kyseinen toiminta EU:n direktiivien, kuten ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2008/1/EY  (IPPC-direktiivi), tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU  ja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY , soveltamisalaan. Samalla komissio voi todeta, onko kyseinen toiminta edellä mainittujen direktiivien säännösten mukaista.

Mikäli Suomen toimittamat tiedot osoittavat, että Talvivaaran kaivos on hyväksytty ja/tai sen toiminta on EU:n ympäristölainsäädännön vastaista, komissio harkitsee oikeudellisen menettelyn aloittamista.