“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Suomessa, oikeasti, eikä vain käymässä.

Enää ei tarvi (ainakaan niin usein):
– esittää kohteliasta, kun tuntematon setä/täti alkaa kadulla motkottaa, että turpeen poltto on isänmaallista/ susia/merimetsoja on liikaa/ puheessani on vääränlainen epäsuomalainen intonaatio
– huomata unohtaneensa tarkistaa onko EU-parlamentin/ lentokentän/ muun paikan vessanrenkaalla pissaroiskeita ennenkuin istahti
– lukea netistä olevani viherstalinisti, jonka olisi parempi olla kuollut syöpään
– perutun/ myöhästyneen lennon vuoksi joutua istumaan kentällä 5 h, kun herätys oli aamuneljältä/ juosta kieli vyön alla jatkolennolle kentän äärilaidasta toiseen/ joutua yöpymään lentokenttähotellissa
– yrittää pitää naamaa peruslukemilla, kun lobbari kertoo että taivas putoaa ja pörssi romahtaa jos lakiehdotusta ei muuteta hänen vaatimallaan tavalla, ja kun osa kollegoista säestää, että olipa tärkeä ja viisas puheenvuoro
– istua kokouksissa ulkomailla, kun Suomessa on kesän valoisin aika
– lähteä aamujunalla Tampereelta Helsinkiin lehdistötilaisuuteen, kun on päässyt kotiin aamukahdelta
– joutua kopeloitavaksi lentokentän turvatarkastuksessa
– vastaanottaa videolinkkejä Romanian kulkukoirista.
Ans kattoo, kauanko kestää ennenkuin alan haukkua poliitikkoja, ei ne tyhmät laiskiaiset välitä mistään.