“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Suomen susikannan pieneneminen

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Vihreät/EFA) 04.07.2008

Aihe: Suomen susikannan pieneneminen

EU:n komissio on luopunut kahdesta Suomea vastaan nostamastaan kanteesta, jotka koskivat susien kaatolupien myöntämistä. Kanteiden perusteena oli, että uhanalaisiksi luokiteltujen susien kaatolupia on Suomessa myönnetty liian paljon ja liian löysin perustein. Luopuessaan kanteista komissio totesi, että Suomi on muuttanut kaatolupien myöntämistä koskevat käytäntönsä Euroopan tuomioistuimen vuonna 2007 tekemän päätöksen mukaisiksi.

Huhtikuun alussa 2008 eli melko pian komission luovuttua kanteesta Suomen riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kuitenkin tiedotti, että Suomen susikanta on äkillisesti romahtanut 200 suteen, kun vielä vuotta aikaisemmin susia oli 250. Kaiken kaikkiaan susia on kadonnut enemmän kuin pyyntilupia on annettu. Esimerkiksi Kainuun riistahoitopiiri on ilmoittanut salametsästyksen olevan alueella kasvava ongelma. Sen sijaan Länsi-Suomessa sudet ovat yleistyneet.

Kuitenkin nyt Suomessa maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa, että riistanhoitopiireille annettaisiin oikeus myöntää “erityisen merkittävien vahinkojen uhkaa aiheuttavien sekä turvallisuutta uhkaavien suurpetojen kaatolupia”.

Onko komissio tietoinen Suomen susikannan dramaattisesta pienentymisestä? Pitääkö komissio tämän tiedon valossa edelleen uskottavana, että susien kaatolupien myöntäminen ja salametsästyksen valvonta on EU-lainsäädännön mukaista?

Onko komission mielestä perusteltua siirtää kaatolupien myöntäminen aluetasolle kun susikannan kehittymisessä on jyrkkiä alueellisia eroja, mikä viittaa siihen, että viranomaisten reagointi salametsästykseen eri alueilla on hyvin eritasoista?

E-3942/08FI
Komission jäsenen Stavros Dimasin komission puolesta antama vastaus 03.09.2008

Aihe: Suomen susikannan pieneneminen

Susi (Canis lupus) on Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella suojeltu luontodirektiivin korkeimman tason mukaisesti. Suomen susikanta on viime vuosina kasvanut tasaisesti. Suomen viranomaiset sallivat kuitenkin luontodirektiivin 16 artiklassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti rajoitetun susimäärän tappamisen.

Susien metsästämiseen ja tappamiseen liittyvät järjestelyt olivat edellisen kerran esillä, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomionsa vuonna 2007 (C-342/05, annettu 14. kesäkuuta 2007) asiassa, joka koski Suomen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä. Komissio luopui kanteesta Suomea vastaan sillä perusteella, että susien metsästämiseen ja tappamiseen liittyvät järjestelyt oli muutettu tuomioistuimen päätöksen mukaisiksi.

Susien pyyntilupien myöntämisen hajauttaminen ei itsessään ole ongelmallista, mutta kaikkien lupia myöntävien kansallisten ja alueellisten viranomaisten täytyy noudattaa luontodirektiivin 16 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Keskusviranomaisen on asetettava yläraja tapettavien eläinten määrälle tarkasti määriteltyjen perusteiden mukaan ja sen täytyy valvoa ja kontrolloida tilannetta kansallisella tasolla kansallisen hoitosuunnitelman puitteissa.

Arvoisan parlamentin jäsenen tarkoittamaa Suomen susikannan jyrkkää laskua koskien komissio aikoo ottaa yhteyttä Suomen viranomaisiin ja pyytää selvitystä tilanteesta sekä viranomaisten tulevista toimenpiteistä.

Salametsästys on ongelma useilla Euroopan alueilla, missä esiintyy susia tai muita suuria petoeläimiä. Jäsenvaltioiden täytyy varmistaa, että lainsäädäntöä noudatetaan, vaikka laitonta villieläinten metsästystä onkin erittäin vaikea valvoa harvaan asutuilla ja eristyneillä maaseutualueilla. EU:n harjoittaman suurten petoeläinten suojelupolitiikan menestys riippuu olennaisesti paikallisten asukkaiden asenteista. Suurten petoeläinten vuoksi paikalliset asukkaat ovat oikeutetusti huolissaan omasta turvallisuudestaan sekä karjan, kotieläinten ja riistan menetyksistä. Nämä on otettava huomioon pyrittäessä saavuttamaan tasapaino direktiiveissä säädettyjen suojelutavoitteiden kanssa.