“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Parlamentti haluaa jatkaa ilmastopolitiikan tiennäyttäjänä

Käytävillä, kuppiloissa ja vähän virallisissakin kokouksissa on kommentoitu aktiivisesti viime viikon huippukokouksen valintoja. Van Rompya on toisaalta mainittu kalvakaksi, toisaalta on kiitetty häntä hyvän yhteistyöhengen luojaksi, minkä todisteeksi riittää, että hän on pärjännyt kansallisuusriitojen repimän Belgian pääministerinä.

Catherine Ashton on saanut hyvin myönteisiä mainintoja niiltä vihreiltä, jotka ovat olleet tekemisissä hänen kanssaan hänen toimiessaan kauppakomissaarina.

Itselleni tänään pääasia on kuitenkin ollut täysistunnon ilmastoäänestys. Se jännitti etukäteen aika lailla, koska tämä parlamentti ei ole aikaisemmin täysistunnossa äänestänyt ilmastoasioista, ja oikeisto on paljon vahvempi kuin aikaisemmin. Äänestyksen jälkeen olin helpottunut ja iloinen. Tämäkin parlamentti haluaa jatkaa kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan tiennäyttäjänä. Parlamentti muun muassa totesi, että tieteen uusimpien tulosten valossa teollisuusmaiden päästövähennysten vuoteen 2020 mennessä tulee olla lähempänä 40 prosenttia ja päästöjä pitää vähentää pääasiassa kotimaassa (sen sijaan että ostetaan päästöhyvityksiä muualta). Täysistunto tuki myös ympäristövaliokunnan linjaa, että EUn osuuden kehitysmaiden ilmastotoimien tukemisesta pitää olla suuruusluokkaa 30 mrd euroa vuodessa.

Ilahduin myös uutisesta, että Obama on tulossa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Mutta petyin, kun uutinen kertoikin hänen tulevan sinne 9.12, jolloin kokous on vasta alullaan. Valtioiden ja hallitusten päämiehiä tarvitaan oikeasti seuraavalla viikolla, jolloin käydään ankarimmat väännöt ja tehdään isoimmat ratkaisut. Juuri niitä päätöksiä tekemään tarvitaan huippupäättäjiä. Obama siis lepsuilee.

Illalla olin lounaalla, jolla erään teollisuudenalan järjestön edustajat esittelivät pääosin oikein ilahduttavaa visiota siitä, miten alasta tehdään hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Pääisännän esittelemää sanomaa tosin hieman himmensi se, että vieressäni istunut illan kakkosisäntä heitti hänen puheensa sekaan koko ajan kommentteja tyyliin “ei siitä kyllä oikeasti mitään tule”.