“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Osaavatko vihreät tosiaankin junailla EU-päätöksiä ohi parlamentin enemmistön?

Yksi meppikollegoistani on ottanut tavakseen väittää, että EU-parlamentissa vihreät junailevat päätöksiä epädemokraattisesti, täysistunnon ohittaen. No, jos näin olisi, vihreitä isommat ryhmät, eli isoin ryhmä EPP (jossa Kokoomuksen ja kristillisten mepit), demariryhmä S&D sekä liberaaliryhmä ALDE (johon Keskustan ja RKP:n mepit kuuluvat), eivät osaisi hommiaan.
Uskokoon ken haluaa, että vain vihreät osaavat toimia EU-parlamentissa.
Mutta koska tuota hullunkurista väitettä toistetaan kerran toisensa jälkeen, alla vähän faktaa päätöksentekojärjestyksestä. Teksi on kuivaa, valitan.
Ehkä olennaisimmat tiedot alla ovat nämä kaksi:
kuluvalla parlamenttikaudella, 2009-2014, yli 80% lainsäädäntöpäätöksistä on tehty lyhyimmän kaavan mukaan eli ensimmäisen käsittelyn kompromissina,
lopullisen päätöksen voi tehdä vain parlamentin täysistunto.
EU-parlamentissa EPP-ryhmä on suurin, sillä on yli kolmasosa paikoista. Näin ollen myös raportoijien keskuudessa EPP:n jäsenet ovat suurin porukka. Jokaiselle asiallehan nimetään parlamentissa raportoija eli esittelijä, joka vetää neuvotteluja, ensin parlamentin sisällä poliittisten ryhmien välillä. Myöhemmin hän on parlamentin pääneuvottelija kun neuvotellaan ministerineuvoston kanssa.
Vihreä ryhmä on vajaat 7% parlamentista, ja samaa suuruusluokkaa on vihreiden osuus raportoijista. Ei siis ole edes teoriassa mahdollista, että vihreät raportoijat pystyisivät junailemaan päätöksiä ohi parlamentin enemmistön.
1 käsittelyn kompromissit EU-lainsäädäntöpäätöksissä
EU-parlamentin kaudella 2009-2014 lainsäädäntöpäätöksistä 83 % on tehty niin sanottuina 1. käsittelyn kompromisseina, 15 % toisen käsittelyn kompromisseina ja 2 % on käsitelty pisimmän kaavan mukaan, parlamentin ja neuvoston sovitteluprosessiin asti. Edellisellä kaudella, 2004-09, 70 % päätöksistä tehtiin 1. käsittelyn kompromisseina.
Päätöksenteko pisimmän kaavan ja nopeutettujen menettelyjen mukaan:
Pisin kaava, sovitteluun asti: Parlamentin 1 käsittely (valiokunnat ja täysistunto), neuvoston 1 käsittely, parlamentin 2 käsittely (valiokunta ja täysistunto), neuvoston 2 käsittely, sovittelu. Ellei sovittelussa päästä yhteisymmärrykseen määräajan kuluessa, koko lakiehdotus raukeaa.
2 käsittelyyn parlamentissa saa tuoda vain ehdotuksia, jotka vastaavat parlamentin tai neuvoston 1 käsittelyn kantaa, tai ovat kompromisseja siltä väliltä. 2 käsittelyssä parlamentin täysistunto voi “voittaa” neuvoston kannan vain jos sitä tukee parlamentin jäsenten absoluuttinen enemmistö, läsnäolleiden enemmistö ei riitä.
Keskipitkä kaava (2 käsittelyn kompromissi): Parlamentin 1 käsittely (valiokunnat ja täysistunto), neuvoston 1 käsittely, parlamentin valiokunnan 2 käsittelyn äänestys, neuvottelut parlamentin, ministerineuvoston ja komission välillä, eli ns trilogi, ennen täysistuntoa. Trilogissa parlamentin puolesta neuvottelee raportoija, mutta paikalla ovat myös muita poliittisia ryhmiä edustavat varjoraportoijat. Yleensä raportoija kysyy varjoraportoijilta mandaatin kaikkiin uusiin ehdotuksiinsa (näin ainakin itse olen aina raportoijana tehnyt).
Jos saavutetaan neuvottelutulos, jonka hyväksyvät sekä neuvosto että parlamentin enemmistöä edustavien poliittisten ryhmien neuvottelijat, se jätetään ehdotuksena täysistunnolle. Ennen täysistuntoa ministerineuvosto lähettää parlamentille kirjeen, jossa todetaan neuvoston hyväksyvän ratkaisun joka sisältää nämä ja nämä asiat. Jos täysistunto hyväksyy, päätös on siinä.
Lyhyin kaava (1 käsittelyn kompromissi): Parlamentin valiokuntien käsittely (lausunnonantovaliokunnat ja pääkäsittelyvaliokunta). Itse lakia koskevan äänestyksen jälkeen pääkäsittelyvaliokunnassa äänestys, annetaanko neuvottelumandaatti 1 käsittelyn kompromissineuvotteluihin. Jos sitä tukee valiokunnan jäsenten absoluuttinen enemmistö, trilogineuvottelu voi alkaa. Trilogissa parlamenttia edustaa raportoija, läsnä ovat myös muita poliittisia ryhmiä edustavat varjoraportoijat, ja lisäksi lausunnonantovaliokunnan raportoija, jos jollekin lausunnonantovaliokunnista on myönnetty ns vahvistetun yhteistyön status. Jos saavutetaan neuvottelutulos, ja pääkäsittelyvaliokunta tukee sitä, kompromissi jätetään ehdotuksena täysistunnolle, joka hyväksyy tai hylkää päätöksen.
Aikaisemmin eri valiokunnissa oli vaihtelevia menettelyjä sille, miten aloitettiin neuvottelut 1 käsittelyn kompromissista. Ympäristövaliokunnassa päätöksen näiden neuvottelujen aloittamisesta tekivät aina raportoija ja varjoraportoijat yhdessä. Joissakin toisissa valiokunnissa raportoija, erityisesti isoimpia ryhmiä edustava, saattoi aloittaa neuvottelut omin päin.
Menettelyä haluttiin selkeyttää ja siksi parlamentin täysistunto päätti tällä kaudella, että valtuutus 1 käsittelyn kompromissineuvottelujen aloittamisesta pitää aina antaa valiokunnan äänestyksellä, ja sitä pitää tukea valiokunnan jäsenten absoluuttinen enemmistö, läsnäolevien enemmistö ei riitä. Myös neuvottelutulos pitää hyväksyä valiokunnassa ennenkuin se menee täysistunnon käsittelyyn.
Lopullisesti lakiteksti on hyväksytty vasta kun täysistunnon enemmistö on sen hyväksynyt.