“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Obaman pukuneuvojana

Eilen illalla, kun tulin Washingtoniin ja ajoin taksilla kohti hotellia, taksikuski kertoi, että tismalleen samassa hotellissa (Hay Adams) Obama asui perheineen ennen muuttoaan Valkoiseen taloon, kun perhe siis oli jo pakannut kimpsunsa aiemmasta kodista ja siirtynyt Washingtoniin. Oli myöhä, mutta oli nälkä ja menin hotellin baariin haukkaamaan jotain syötävää. Baaritiskin äärellä muuan musta nainen alkoi jutella. Kuultuaan että olen Euroopasta, hän sanoi olevansa lähdössä Eurooppaan ihan kohta, G20-kokoukseen. Tästä jo päättelin, että hän kuuluu Obaman avustajatiimiin.

Kerroin olevani Euroopan parlamentin jäsen ja tulleeni itse USA:n kongressissa pidettävään parlamentaarikkotapaamiseen. ”Kun Obama tulee Eurooppaan, minkähän värinen puku hänen pitäisi pukea ylleen”, nainen kysyi. Katsoin häntä hämmästyneenä. ”Musta vai tumansininen”, hän jatkoi, ja kertoi minkä värinen puku Gordon Brownilla oli ollut tämän käydessä Washingtonissa. ”Harmaa taitaa olla poissa muodista”, hän vielä täsmensi.Nyt minun oli pakko selittää, että olen kyllä ihan väärä ihminen antamaan muotineuvoja miesten pukeutumiseen. En nyt sentään viitsi ottaa kontolleni sitä, että annan väärän neuvon ja jos sitä satuttaisiin noudattamaan, Euroopan lehdissä sanottaisiin, että olipa Obama valinnut törpöt kuteet.

No, tänä aamuna oli siis USA:n kongressin tiloissa, tarkemmin liikenne- ja luonnonvaravaliokunnan salissa, kokous jossa perustettiin kansainvälinen ilmasto- ja energiaturvallisuuskomissio. Kokoussali oli suunnilleen kolmen huoneen korkuinen ja tyyli toi mieleen Tuulen viemää -elokuvan.

Mukaan on kutsuttu vajaat 30 parlamentaarikkoa, jotka tulevat G20-maista (jollaiseksi EU:kin tässä yhteydessä lasketaan), muun muassa Japanista, Kanadasta, Kiinasta, Intiasta, Brasiliasta, Meksikosta ja Etelä-Amerikasta. Kustakin parlamentista on kutsuttu 1-2 jäsentä, Europarlamentista ruotsalainen Anders Wijkman ja minä. Anders on Europarlamentin Globe-verkoston puheenjohtaja ja minä varapuhis. Komission puheenjohtajaksi valittiin kongressiedustaja Ed Markey USA:sta.

Avausistuntoon, jossa oli paikalla myös USA:n lehdistöä, oli pyydetty minulta puheenvuoroa EU:n ilmastopolitiikasta. Komission tehtävänä on analysoida ilmasto-, energia ja taloushaasteita, mukaan lukien niiden turvallisuusulottuvuudet. Tavoitteena on edistää seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä ja sellaisia toimia, joilla tuetaan yhtäaikaisesti kolmen suuren globaalin ongelman ratkaisemista, talouskriisin, ilmastohaasteen ja energian saannin turvaamisen.Avauspäivänä kuulimme monta tosi erinomaista asiantuntijapuheenvuoroa. Niitä kuunnellessa tunnelmani vaihtelivat optimismin ja pessimismin välillä. Se on tullut tutuksi. Ilmaston tutkijoiden havainnot ilmastonmuutoksen etenemisestä tavallisesti ovat viedä epätoivoon, uutiset tekniikan kehityksestä sen sijaan tuovat toivoa.

Bob Correll Heinz-tiedekeskuksesta esitteli tietokonemallia, joka laskee ilmastonmuutoksen etenemistä sen mukaan miten valtiot vähentävät tai lisäävät päästöjään. Malli perustuu IPCC:n käyttämiin, ja merenpinnan nousun osalta se käyttää saksalaisen Potsdam-instituutin uusia malleja. Kun tähän ohjelmaan syötetään ne päästövähennykset, joita eri maissa on päätetty tai kaavaillaan, tulos on mykistävä. Tällä vuosisadalla planeetta lämpenee suunnilleen 4 astetta ja merenpinta nousee noin metrin. Eivätkä lämpeneminen ja merenpinnan nousu tietenkään pääty vuoteen 2100. Lämpeneminen 4 asteella johtaisi todennäköisesti merenpinnan nousuun ohella paljon muutakin tuhoisaa.Correll kertoi näyttäneensä erälle floridalaiselle poliitikolle karttaa, jossa näkyy, mitkä Floridan alueet hukkuisivat, jos merenpinta nousisi metrin. ”Pahus, ostin juuri tuolta tontin”, poliitikko sanoi.

Correll sanoi, että usein ihmiset havahtuvat ilmastonmuutoksen riskeihin siinä vaiheessa, kun tajuavat, hei tuohan koskee minua!McKinseyn Eric Beinhocker esitti loistavan analyysin siitä, mitä tekniikan avulla voidaan saada aikaan ja mitä se maksaa. Myös hänen mukaansa ne päästövähennykset, joita maailman valtiot ovat tähän mennessä päättäneet ja joista keskustellaan, kattavat vain noin puolet siitä mitä pitäisi. Ilmastonmuutoksen saaminen kuriin on vielä mahdollista, mutta aika on käymässä vähiin. Tarvittavien toimien kustannukset ovat siedettäviä. Jos tehdään oikeita valintoja, niillä luodaan myös suuret määrät uusia työpaikkoja. Beinhocker huomautti, että usein puhutaan ilmastonsuojelun ”kustannuksista”, kun oikeasti tarkoitetaan investointeja. Valtaosaa niistä laitoksista ja härveleistä, jotka tulevat tuottamaan meille sähköä vuonna 2030 ei vielä ole.

Perusasia on se, että kun investoidaan, investoidaan oikeisiin asioihin, esimerkiksi energiantuotannossa. Jos toimitaan näin, kunnianhimoisetkaan päästövähennykset eivät vahingoita taloutta, koska samalla luodaan ”vihreitä” työpaikkoja. Ilmastonsuojeluinvestoinnit korkeintaan hidastavat talouskasvua, ja prosentin murto-osan verran vuodessa. Erityisen mielenkiintoinen pointti Beinhockerin esityksessä oli se, että Yhdysvaltojen riippuvuus tuontiöljystä myötävaikutti talouskriisin syntyyn. 1990-luvun puolivälistä maan öljyntuonnin arvo ja vaihtotaseen alijäämä alkoivat nousta huimasti.

Kiina ja öljyntuojamaat hankkivat valtavia dollarivarantoja, mikä painoi USA:n korot alas. Tämä puhalsi ilmaa talouskuplaan, jonka puhkeamisesta maailma nyt kärsii. Jos yritetään jatkaa perinteistä politiikkaa, kylvetään samalla seuraavan globaalin talouskriisin siemenet. Vihreä elvytys edistää ilmastonsuojelun ja energian huoltovarmuuden lisäksi myös ylipäänsä tasapainoisempaa talouskehitystä.Minusta on tosi hienoa, miten vihreän elvytyksen ja vihreän teollisen vallankumouksen idea on saanut ilmaa siipiensä alle. Jotain maailmassa on kyllä muuttunut, kun amerikkalaiset yksityisellä rahalla toimivat tutkimuslaitokset ja kansainväliset konsulttitoimistot laativat analyysejä ja laskelmia siitä, mitä älykäs vihreä elvytys voi olla, mitä se maksaa ja miten se on toteutettavissa.
Toisaalta monissa USA:n lehdissä on tänään julkaistu ilmastoskeptikkojen koko sivun ilmoitus. Ilmoituksen alareuna kertoo sen maksajaksi oikeistolaisen CATO-instituutin.