“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Miten suosia suomalaista jos ei tiedä ruoan kotimaata?

Haluatko syödä kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa? Mielipidetiedustelujen mukaan useimmat muutkin suomalaiset haluavat.

Keskiviikon Helsingin sanomissa haastateltu Suomen Unileverin toimitusjohtaja kertoo suomalaisten kuitenkin toimivan ruokakaupassa toisin.

Olemmeko siis tekopyhiä? Vai löytyykö tekopyhyys pikemminkin teollisuudesta?

EU:ssa uusitaan sääntöjä siitä, mitä ruokapakkausten pitää kuluttajille kertoa. Kuinka ollakaan, alan isot firmat vastustavat yhtenä rintamana ruoan kotimaan kertomista.

Muutama viikko sitten tapasin toistakymmentä Brysseliin tullutta suomalaisten elintarvikefirmojen edustajaa. Mukana olivat suunnilleen kaikki Suomessa toimivat alan isot firmat.

Heidän päävaatimuksiaan oli, että alkuperämerkinnöistä ei pidä tehdä pakollisia. Samansisältöisiä viestejä sataa sähköpostiin alan eurooppalaisilta lobbausjärjestöiltä.

Verukkeita piisaa. Merkinnät vievät liikaa tilaa. Ei kuluttajaa kiinnosta. Tulee kalliiksi.

Alkuperämaa vaihtelee vuodenajan mukaan. Jauhoille ei saa oikeita leipoutumisominaisuuksia pelkästä kotimaisesta viljasta. Näihin tapauksiin ehdotin ratkaisuksi merkintää, että alkuperämaa vaihtelee. Ei kelvannut.

Omituisimpana pidin viestiä, joka kertoi sokerin tuotannon Suomessa vaarantuvan, jos kuluttajalle pitää kertoa alkuperämaa.

Lobbausargumentit haisevat sille, että firmat haluavat myydä tuotteitaan kotimaisuusmielikuvilla ja rahastaa sen mukaan, mutta hankkia raaka-aineet sieltä mistä halvalla saa.

Tämän viikon tiistaina Euroopan parlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja ruokaturvavaliokunnan enemmistö asettui kuitenkin tukemaan alkuperämaan kertomista kuluttajille. Enemmistön muodostivat vasemmisto, vihreät sekä osa liberaaleista ja oikeistosta.

Valiokunta haluaa kuluttajan saavan tietää lihan lisäksi myös kalan ja maitotuotteiden alkuperän, myös valmisruoista. Toisin sanoen pakkauksesta pitää ilmetä esimerkiksi mistä on marinoitujen broilerisuikaleiden broileri, "pakattu Suomessa" ei riitä.

Valiokunta haluaa alkuperämerkinnän myös yhden ainesosan tuotteisiin. Ketsuppien ja ruokaöljyjen valmistajat vastustavat kiivaasti tomaattiensa ja öljyjensä alkuperän kertomista.

EU-maiden hallituksia edustava ministerineuvosto haluaisi kertoa kuluttajille vain lihan kotimaan. Tämä oli myös Suomen maatalousministeri Anttilan linja. Se ei ehkä ihan vastaa hänen puolueensa mainosten mielikuvia.

Nyt alkaa vääntö parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Siitä uhkaa tulla melkoinen näytelmä. Asian esittelijäksi eli käsittelyn vetäjäksi ja parlamentin pääneuvottelijaksi – valittu saksalainen kristillisdemokraatti Renate Sommer nimittäin vastustaa alkuperämerkintää.

Loppuvaiheen neuvotteluissa parlamentin muiden ryhmien neuvottelijat joutuvat siis tiukasti vahtimaan sitä, että parlamentin neuvottelija oikeasti ajaa parlamentin linjaa.

Vääntöä tulee muustakin kuin ruoan kotimaamerkinnästä. Parlamentti haluaa esimerkiksi kieltää sen, että meitä johdetaan harhaan hedelmien ja marjojen kuvilla, jos tuote ei oikeasti sisällä niitä.

Lisäksi parlamentti haluaa meidän saavan tietää, onko lihaan tai kalaan lisätty vettä, onko kokolihan näköinen tuote paloista liimattu ja onko tuotteessa transrasvoja. Glutamaatteja sisältävään ruokaan pitää tulla merkintä aromivahventeesta ja aspartaamilla makeutettuihin merkintä, ettei sovellu raskaana oleville. Kasviöjyn sijasta pitää kertoa, mikä öljy on kyseessä, jotta kuluttaja voi esimerkiksi halutessaan välttää palmuöljyä.

Näitä kaikkia elintarvikejätit vastustavat, ja valitettavasti myös ministerineuvosto.

Vaikka parlamentin enemmistö useissa asioissa puolustaakin kuluttajien oikeutta tietoon, ihan johdonmukainen se ei valitettavasti ole.

Komissio ehdotti valmisruokapakkauksien etusivulle pakollista merkintää, josta selviäisi tuotteen kalori-, rasva-, suola- ja sokeripitoisuus, jotta näitä ei tarvitsisi tihrustaa suurennuslasilla takapuolen pikkupräntistä.

Valitettavasti teollisuuden lobbaus sai parlamentin niukan enemmistön (oikeisto ja liberaalit) kaatamaan tämän parannuksen, vaikka ylipaino yleistyy koko Euroopassa. Siihen liittyvät terveysongelmat, kuten sydän- ja verisuonitaudit sekä diabetes kakkonen kuuluvat Euroopan suurimpiin tappajiin.

Kyse on myös terveyden tasa-arvosta. Selkeämpiä pakkausmerkintöjä eivät tarvitse ensisijaisesti koulutetuimmat ja valistuneimmat. Eniten niitä tarvitsevat vähemmän koulutetut ja pienituloiset. Tätä nykyä he syövät epäterveellisimpiä ruokia. Se näkyy yhteiskuntaluokkien terveyden ja eliniän eroissa.

Hämeen Sanomat, 20.4.2011