“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Luuleeko Vanhanen että hallitus nimittää kansanedustajat?

 

Pääministeri Vanhanen on päästellyt sammakoita suustaan. Hän on arvostellut suomalaisia meppejä siitä, että nämä eivät tukeneet Suomen hallituksen kantaa työaikadirektiivissä.

Vanhaselta ovat menneet puurot ja vellit sekaisin. Jos mepin tehtävä olisi vain totella maansa hallitusta, Europarlamenttia ei tarvitsisi valita suoralla kansanvaalilla, vaan kukin hallitus nimittäisi mieleisensä juoksupojat ja –tytöt. Kun hallitus vaihtuisi, se vaihtaisi myös maansa mepit. Oikeasti mepin tehtävä on ottaa asioista itse selvää, ja muodostaa kantansa sen perusteella. Juuri siksi Europarlamentti valitaan vaaleilla. Ja se, että mepit päättävät itse kantansa, on ylipäänsä koko pointti siinä, että on Euroopan parlamentti eli toisin sanoen että EU-direktiivejä ei sovita pelkästään hallitusten keskenään käymissä neuvotteluissa.

Mitä tulee nimenomaan työaikadirektiiviin, minä ainakin otin kantaa sen perusteella, että haluan suojella työntekijöiden elämää ja terveyttä, ylipitkät työpäiväthän ovat terveysriski, ja haittaavat perhe-elämää ja elämää muutenkin. Ja mitä tulee Vanhasen esille nostamiin lääkärien päivystysaikoihin erityisesti, niin olen kauan pitänyt potilaiden turvallisuudelle riskinä suomalaista systeemiä, jossa lääkäri saattaa ensin tehdä normaalin työpäivän, sitten tehdä läpi yön töitä päivystäjänä, ja heti perään tehdä seuraavan normaalin työpäivän.

Mitä Europarlamentti sitten lääkärien päivystysajoista päätti? Parlamentti katsoi, että päivystysaika on luettava työajaksi kokonaan, eikä pelkästään siltä osin kuin päivystäjä joutuu päivystysaikana työtehtäviin. ”Ei-aktiivinen” päivystysaika, jolloin työntekijä, esimerkiksi lääkäri tai palomies, on valmiina toimimaan kun tarve ilmaantuu, voidaan kuitenkin laskea eri kriteerien mukaan, sen mukaan kuin kyseisen maan laki tai kyseistä työtä koskeva työmarkkinasopimus sanoo. Jos siis palomies tai lääkäri päivystää työpaikalla 8 tuntia eikä sinä aikana joudu työtehtäviin, tätä ei tarvitse laskea 8 normaaliksi työtunniksi, vaan esimerkiksi Suomen eduskunta tai kunnalliset työmarkkinaosapuolet voivat sopia asian toisenlaisenkin laskentaperusteen. Mikä tässä nyt on niin vaarallista? Sitä paitsi työaikadirektiivin lopullinen teksti sovitaan Europarlamentin ja EU:n ministerineuvoston välisissä neuvotteluissa, eli lopputulos tulee olemaan jotain parlamentin ja ministerineuvoston kantojen väliltä.

Kauppalehti ilahdutti. Lehden pääkirjoituksessa arvostellaan Suomen hallituksen elvytyspakettia: “Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan liittyvään teknologiaan ja alan liiketoiminnan infrastruktuuriin on panostettava enemmän julkisia ja yksityisiä varoja.” Jo on aikoihin eletty, Kauppalehtihän on vuosikymmenet ollut Suomen luotettavin uuden energiatekniikan vähättelijä ja pilkkaaja.

Saksan ympäristöministeri Gabriel on esittänyt, että Saksan pitäisi asettaa tavoitteeksi teollisuuden energiatehokkuuden tuplaaminen vuoteen 2020 mennessä. Tämä kuulostaa kunnioitettavan kunnianhimoiselta. Ja Suomessa on tapana toistella, että meillä kaikki mahdollinen on jo tehty …

Perjantain Guardianissa sen sijaan George Monbiot kertoo ikävän uutisen. Jääkaappien ja pakastimien osalta EU:n energiamerkintä on harhaanjohtava. Kodinkoneiden energiatehokkuuden merkintä asteikolla A-G on merkittävästi suunnannut kuluttajien valintoja energiapihimpiin vekottimiin. Jääkaappien ja pakastimien osalta tämä on johtanut siihen, että on perustettu uudet luokat, A+ ja A++. Mutta kodinkoneissa olevissa tarroissa ei näy asteikon yläpäätä, eli kuluttajat harhautetaan luulemaan, että luokka A on vähiten sähkösyöppö.

Onneksi EU:n energiamerkintälainsäädäntöä ollaan uusimassa. Minä ainakin pyrin siihen, että kriteerit ovat dynaamiset niin että ne pysyvät tekniikan kehityksen kyydissä. Eli kun tarjonta markkinoilla siirtyy kohti energiapihimpiä vekottimia, A-luokan kriteerit tiukkenevat.

Monbiotin mukaan nykyinen harhaanjohtava energiamerkintä on seurausta jääkaappi- ja pakastinvalmistajafirmojen lobbauksesta. Kokemukseni pohjalta tämä tuntuu uskottavalta. Lobbausta valvovan CEO eli Corporate Europe Observatory –järjestön mukaan EU:n komission perustama vapaaehtoinen lobbarirekisteri ei toimi kunnolla. Alle 20 % Brysselissä lobbausta harjoittavista tahoista on ilmoittautunut rekisteriin, ja sinne ilmoitettujen tietojen laatu on huono.  

Viikonloppuna SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti Vihreille ja Vasemmistoliitolle yhteistyötä EU-politiikassa ja jopa yhteistä ryhmää europarlamentissa.

On se kumma, kun demarit aina ollessaan voimansa tunnossa heittävät vihreiden päälle kaikenlaista lokaa minkä ehtivät, mutta hätää kärsiessään he yrittävät tehdä vihreistä kylkiäistään.

Urpilainen ei taida tuntea europarlamentin todellisuutta juuri lainkaan. Vihreä ryhmä on parlamentin neljänneksi suurin, ja kokoaan vaikutusvaltaisempi. Emme todellakaan kaipaa sitä, että meidät hukutettaisiin piiloon demariryhmään. Vihreille keskeisissä asiakysymyksissä, kuten demokratia, ihmisoikeudet, ympäristö, terveys, demarit ovat joskus oikein hyviä, joskus tosi huonoja.

Asiakysymyksissä teemme mielellämme demarien kanssa yhteistyötä – silloin kun he eivät tanssi teollisuuslobbarien pillin mukaan. Silloin kun saksalainen teollisuus lobbaa lujaa, demariryhmän saksalaisella puheenjohtajalla Schulzilla on tapana junailla ryhmänsä linja ja samalla parlamentin enemmistö teollisuuslobbarien mielen mukaiseksi. Kun päätettiin autojen hiilidioksidipäästörajoista, demarit tottelivat saksalaisen autoteollisuuden lobbareita, ja kun käsiteltiin kemikaliturvallisuuslainsäädäntöä, he tekivät niin kuin saksalaisen kemianteollisuuden lobbarit määräsivät.