“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Laillinen palkanmaksu helpommaksi

Osmo Soininvaara on tiivistänyt mainiolla tavalla sen, miten laillinen palkanmaksu tehtäisiin helpoksi. http://www.soininvaara.fi/2013/03/20/palkan-maksaminen-helpommaksi/

Monta vuotta sitten, kun Pentti Arajärvi oli vielä eduskunnan sosiaalivaliokunnan neuvos, kinastelin eduskunnan lehtilukusalissa hänen kanssaan siitä, onko satunnaisen työnantajan helppoa vai vaikeaa toimia laillisesti.

Väitin, että se on hankalaa. Arajärvi väitti kivenkovaan, että se on helppoa ja selkeää. Sanoin, että kun yliopistokoulutuksen saaneena olin kokenut sen hankalaksi, veikkaan sen olevan tosi monelle vielä hankalampaa. Hän ei suostunut uskomaan.

No, kukapa meistä ei kokisi näköharhaa. On niin helppo luulla, että asia, jonka oman työni vuoksi tunnen kuin omat taskuni, olisi kaikille muillekin selvää kuin pläkki.

Yhteiskunnan pitää kannustaa ihmisiä toimimaan tavalla, joka on yhteiseksi eduksi. Laillinen palkanmaksu pitää tehdä satunnaiselle työnantajalle helpoksi.

Osmo Soininvaaran ehdotus on erinomainen. Satunnaisia työnantajia varten olisi valtion nettipalvelu, johon työnantaja kertoo palkkaamansa ihmisen hetun ja bruttopalkan. Hetun perusteella verottaja tietää, mikä on ennakonpidätysprosentti ja asianomaisen kotikunta. Tietokone laskisi bruttomaksun, jossa on mukana sotu- ja eläkemaksut, tapaturmavakuutukset ynnä muut lain vaatimat työnantajamaksut. Sitten siirryttäisiin verkkopankkiin maksamaan. Valtio jakelisi rahat eteenpäin, nettopalkan palkansaajalle (jonka tilinumeron useimmat ovat kertoneet veroilmoituksessaan), verot, eläkemaksut ja muut omiin osoitteisiinsa.

Tämä vaatii tietysti lain muuttamista. Mutta lakimuutoksiahan harmaan talouden ministeriryhmä juuri valmistelee – ainakin sen pitäisi.

Miksi laillista palkanmaksua ei ole yksinkertaistettu jo kauan sitten? Veikkaan, että samasta syystä kuin miksi Arajärvi väitti laillisen palkanmaksun olevan helppoa. Niille, jotka verolakeja työkseen valmistelevat, systeemi on tuiki tuttu. Heidän on vaikea sisäistää sitä, että amatöörille se on hankalampaa kuin lääketieteellisten diagnoosien munkkilatina.

Olen maksanut palkkaa eri vuosikymmeninä. Systeemi on muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Mutta helpoksi se ei ole tullut, en ole varma onko edes helpommaksi.

1970-luvulla, kun laki ei vielä taannut kaikille lapsille päivähoitopaikkaa, palkkasimme vuoden verran lapsenhoitajan kotiin. Postista ja verotoimistosta sai tilillepanolappuja, joihin piti kirjoittaa bruttopalkka, pidätysprosentti verokortista ja sen mukaan laskettu ennakonpidätys. Lappuun oli valmiiksi painettu verottajan tilinumero ja sotuprosentti, sen mukaan laskettiin sotumaksu. Sitten laskettiin ennakko ja sotu yhteen, summa maksettiin verottajan tilille. Samaan lappuun merkittiin palkansaajan nimi ja henkilötunnus, ja maksajan tiedot. Erikseen piti ottaa selvää työeläkeprosentti, maksaa työeläkeyhtiölle, samoin tapaturmavakuutusmaksu piti maksaa.

Kyllähän siitä selvisi, kun sitä teki kerran kuussa. Mutta enpä mene vannomaan, olisinko opetellut hommaa, jos olisi pitänyt maksaa satunnainen kertapalkka.

Tällä vuosikymmenellä olemme mieheni kanssa remontoineet vanhan puutalon. Suunnittelun ja varsinaisen rakennustyön, putki- ja sähkötyöt ynnä muut olemme teettäneet yrittäjillä.

Mutta ihmeekseni opin, että yrittäjällekin maksaminen saattaa olla mutkikasta.

Yksi työmaallamme töitä tehneistä miehistä nimittäin kertoi, että asiakkaan pitää maksaa hänen veroennakkonsa. Hän ei selvästi ollut kovin hyvä byrokratiajutuissa, ei osannut neuvoa tarkemmin. Olin hämmästynyt, olin ajatellut miehen olevan yrittäjä.

No, tämä mies, sanotaan häntä vaikka asentajaksi, antoi verokorttinsa. Minulle suositeltiin palkka.fi -palvelua. Etsin sen ja aloin täyttää lomakkeeseen tietoja. Kun olin ilmoittanut pidätysprosentin miehen verokortista, systeemi ilmoitti että prosentti on väärä. Yritin monta kertaa, aina sama tulos. Ihmettelin, miksi systeemi ei kuitenkaan kertonut oikeaa pidätysprosenttia, jos antamani oli väärä.

Soitin verottajan neuvontapuhelimeen. Sain ohjeet ilmoittaa eläkkeenmaksua varten bruttopalkan Eteraan, ja nettilomakkeen numeron ennakon ja sotun maksamiseen.

Ilmoitin palkan Eteraan ja täytin nettilomakkeen, ryhdyin täyttämään nettilomaketta. Siitä ei pystynyt klikkaamaan "siirry maksamaan", ei myöskään "lähetä". Täytettyä lomaketta ei pystynyt edes tallentamaan tietokoneelle. Tai pystyi, mutta silloin kaikki tiedot katosivat, vain lomakepohja jäi. Täytetyn lomakkeen pystyi vain tulostamaan paperille.

Lomake oli tosiasiassa vain muistilista, jonka avulla pystyi nettipankissa kirjoittamaan oikeanlaiset koodit verohallinnon tilillepanoon.

Lomake kysyi sotua, mutta ei kertonut, kumman sotusta on kyse, palkansaajan vai maksajan. Soitin taas neuvontaan. Maksajan eli minun sotusta oli kyse. Ihmettelin, minne ja miten ilmoitan sen, kenen palkkaa, veroa ja sotua maksan.

No, maksoin verohallinnolle ennakon ja sotun, muutaman yrityksen jälkeen onnistuin nettipankissa kirjoittamaan kooditkin oikealla tavalla.

Kun asentajalta tuli toinen lasku, kiinnitin huomiota siihen, että laskussa oli Y-tunnus ja arvonlisävero. Ihmettelin, mitä tämä oikein on, mies on yrittäjä, kuten alun perinkin olin ymmärtänyt, mutta minun pitää maksella ennakoita ja eläkkeitä.

Soitin uudelleen verottajan neuvontaan. Minulle kerrottiin, että yrittäjä, joka jonain vuonna ei ole maksanut ennakkoverojaan, pudotetaan pois ennakonpidätysrekisteristä ja silloin asiakkaan pitää maksaa ennakko. Kysyin, pitääkö minun maksaa myös eläke. Vastaus oli ei, kun kyseinen mies työskentelee meillä yrittäjänä.

Soitin Eteraan, josta oli jo tullut työeläkelasku. Selitin asian parhaani mukaan. Toisessa päässä virkailija intti, että kyllä eläkemaksu pitää maksaa. Selitin selittämästä päästyäni mitä juuri olin kuullut veroneuvojalta. Virkailija sanoi: "tämä on nyt vähän hankala selittää, kun sinä vastustat siellä". Silloin sanoin että nyt riitti ja katkaisin puhelun.

Jonkin ajan kuluttua sama virkailija soitti ja kuulosti riemukkaalta. Hän kertoi, ettei minun tarvitsekaan maksaa eläkemaksua kun kyse on yrittäjästä, voin hävittää saamani laskun.

Loppuvuodesta sain verottajalta kirjeen, jossa sanottiin että pitää tehdä työnantajan vuosi-ilmoitus. Kirjeessä oli puhelinnumero, josta saa lisätietoja. Soitin siihen. Kävi ilmi, että olin maksanut sotuja ihan turhaan. Ja veroennakon laskentatavankin olin ymmärtänyt väärin (ennakkoa ei lasketa siitä mitä asentaja oli laskuttanut työtunneista, vaan bruttosummasta jossa on mukana myös hilavitkuttimet). Mutta onneksi sinä vuonna oli vielä yksi maksu, jonka yhteydessä pystyin korjaamaan virheet.

Kesti siis melkein vuoden, ennenkuin sain puhelimen päähän jonkun, joka oikeasti osasi kertoa systeemin, jota minun piti noudattaa.

No, tein vuosi-ilmoituksen parhaani mukaan, eikä verottajalta tullut jälkikäteisurputuksia. Sinä vuonna.

Remontti kesti, seuraavana vuonna samat piruetit. Jonkin verran vuosi-ilmoituksen jälkeen sain verottajalta kirjeen, että sotumaksut uupuvat, ne pitää maksaa. Soitin kirjeessä olevaan puhelinnumeroon. Ilmeni, että olin vuosi-ilmoituslomakkeeseen kruksannut kahdesta vaikeaselkoisesta vaihtoehdosta väärän. Tietokone oli tulkinnut että asentaja on tehnyt meillä töitä palkansaajana, eikä yrittäjänä. Ihmettelin, miten tämä on mahdollista, hänellähän on firma. No, opin että sekin on mahdollista.

Kun myös EU-parlamentista saamani palkan suomalainen verotus oli teettänyt aika paljon töitä, tämä monimutkaisuus ja ristiriitaiset neuvot alkoivat jo tympiä. Lähetin vero.fi -sivun palautelomakkeen kautta urputuksen siitä, että verottajan neuvontapuhelimista saa ristiriitaisia neuvoja. Miten kansalainen voi toimia oikein, jos veroasioiden ammattilaisetkin antavat ristiriitaisia ohjeita?

Sain vastaukseksi raivokkaan sähköpostin, jonka kirjoittaja sanoi, että on täysin kohtuutonta vaatia verovirkailijoita antamaan kansalaisille oikeita neuvoja, kun te poliitikot teette niin monimutkaisia verolakeja.

Toivottavasti Heidi Hautalan siivouksesta noussut kohu saa aikaan sen, että harmaan talouden ministeriryhmä muuttaa laillisen palkanmaksun helpoksi meille, jotka olemme työnantajia vain silloin tällöin.