“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Lääkedirektiivien toimeenpano kasvirohdosten osalta

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 28.6.2011

Lääkedirektiivi (2004/27/EY) ei ota kantaa myyntiluvallisten kasvirohdosvalmisteiden myyntikanavaan, mutta mainitsee 4. johdantokohdassa, että ”kaikkien ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden valmistusta ja jakelua koskevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena tulisi olla kansanterveyden suojelu. Tämä päämäärä olisi kuitenkin saavutettava keinoilla, jotka eivät estä lääketeollisuuden tai -kaupan kehitystä yhteisössä.”

Lääkedirektiivi (2004/27/EY) korostaa sisämarkkinoiden toiminnan edistämispyrkimyksiä 3. johdantokohdassa seuraavasti: ”Sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi on siksi tarpeen lähentää niitä kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joiden sisältämät keskeiset periaatteet eroavat toisistaan, samalla kun pyritään ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun.”

Suomessa lääkedirektiivejä ollaan implementoimassa siten, että useita aikaisemmin vapaasti myytyjä kasvirohdosvalmisteita (mm. echinacea/punahattu) ollaan rajoittamassa vain apteekeissa myytäväksi. Myös sellaisten kasvirohdosvalmisteiden, joita useissa muissa maissa saa myydä vapaasti, myyntiä ollaan Suomessa rajoittamassa pelkästään apteekkeihin. Lääkedirektiivien implementointi ei siten edistä sisämarkkinoiden tasaveroista toimintaa. Suomen Luontaistuotealan Keskusliitto on tehnyt asiasta kantelun komissiolle.

Esimerkiksi echinaceaa pystyy kasvattamaan tavallisissa kotipuutarhoissa. Jokainen, joka haluaa, voi itse valmistaa siitä uutetta. Ei tunnu tarkoituksenmukaiselta rajoittaa pelkästään apteekeissa myytäviksi sellaisia kasvirohdoksia, joiden valmistaminen on mahdollista tavallisissa kodeissa.

Katsooko komissio, että Suomi panee lääkedirektiivit toimeen oikein, kun se rajoittaa vain apteekeissa myytäviksi tämän tyyppisiä kasvirohdoksia?

Miten komissio aikoo edistää sitä, että kuluttajille suodaan samanlaiset mahdollisuudet ostaa kasvirohdosvalmisteita vapaasta kaupasta yhteisön alueella? Miten komissio aikoo edistää sisämarkkinoiden toimintaa kasvirohdosvalmisteiden osalta?

FI
E-006731/2011, E-006804/2011, E-007028/2011E-007032/2011, E-007105/2011
E-007109/2011, E-007114/2011E-007119/2011; E-007120/2011E-007122/2011,
E-007154/2011
John Dallin
komission puolesta antama vastaus
(8.9.2011)

Arvoisien parlamentin jäsenten kannattaa tutustua vastaukseen, jonka komissio on antanut kirjallisiin kysymyksiin E-8614/10 ja E-10808/10.1

Mitä tulee lääkkeiden käytön edistämiseen komission toimesta, on todettava, että jäsenvaltiot ovat täysin vastuussa oman terveyspolitiikkansa määrittelystä. Tähän kuuluvat terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi sekä päätökset lääkkeiden korvaamisesta. Komissio ei osallistu lääkkeiden käytön edistämiseen.
Lääkkeiden vähittäismyynti ei myöskään kuulu EU:n lääkelainsäädännön soveltamisalaan. On kunkin jäsenvaltion vastuulla päättää, olisiko niiden alueella sovellettava joitakin rajoituksia (kuten myynti apteekeissa). Sisämarkkinoiden toimintaa edistetään soveltamalla samoja laatu-, turvallisuus- ja tehokkuusvaatimuksia kautta EU:n kansanterveyden edistämiseksi.
EU:n ulkopuolisen perinteen piiristä tulevien rekisteröityjen tuotteiden vähäisen määrän osalta komissio haluaisi ensiksi muistuttaa, että yksinkertaistettu rekisteröinti on kansallinen menettely, jonka kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hoitavat. On hakijan vastuulla toimittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sellaista perinteistä kasvirohdosvalmistetta koskeva hakemus, jonka se aikoo saattaa EU:n markkinoille. Euroopan lääkevirasto on valmistellut kasvirohdosvalmisteista raportin2 jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta; nämä tiedot koskevat muun muassa saatujen rekisteröintihakemusten määrää, rekisteröityjen tai luvan saaneiden tuotteiden määrää sekä hylättyjen hakemusten määrää. Raportista ilmenee, että hylättyjen hakemusten prosenttiosuus on hyvin pieni ja että monissa jäsenvaltioissa ei ole hylätty yhtään hakemusta.
Kasviperäisten tuotteiden luokittelusta voidaan todeta, että se seikka, että yrttejä sisältävällä tuotteella on fysiologisia vaikutuksia, ei sinällään merkitse, että kyseessä on direktiivin 2001/83/EY3 soveltamisalaan kuuluva lääke. Euroopan unionin tuomioistuin on yksilöinyt seuraavat kriteerit merkityksellisiksi luokiteltaessa tuote lääkkeeksi vaikutuksensa perusteella: tuotteen farmakologiset ominaisuudet sellaisina kuin ne voidaan todeta nykyisen tieteellisen tiedon valossa, sen koostumus, sen käyttötavat, ne vaarat, joita sen käytöllä voi olla, sen myynnin laajuus sekä se tieto, joka kuluttajilla on kyseisestä tuotteesta.4

Tuomioistuimen mukaan määrittely lääkkeeksi vaikutuksen perusteella on tarkoitettu kattamaan tuotteet, joiden farmakologiset (tai metaboliset tai immunologiset) ominaisuudet on todettu tieteellisesti tai jotka on tarkoitettu elintoimintojen palauttamiseen, korjaamiseen tai muuttamiseen. Ei kannata sisällyttää mukaan aineita, joilla tosin on vaikutuksia ihmiskehoon mutta jotka eivät kuitenkaan merkittävästi vaikuta elintoimintoihin eivätkä näin ollen tosiasiallisesti muuta ihmiskehon toimintaedellytyksiä. Tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, ettei riitä, että tuotteella on yleisesti terveyttä edistäviä ominaisuuksia vaan sillä on ehdottomasti oltava vaikutuksena sairauden hoito tai ehkäisy. Tuotetta, josta ei koidu lisävaikutusta kohtuullisessa määrässä nautittuun elintarvikkeeseen verrattuna, ei voida luokitella direktiivin 2001/83/EY mukaiseksi lääkkeeksi.

EU:n lääkelainsäädännössä ei aseteta Euroopan lääkevirastolle velvollisuutta luokitella lääkkeitä. On jäsenvaltioiden toimivallassa päättää tapauskohtaisesti, mitkä tuotteet täyttävät lääkkeen määritelmän.

Direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan 2 kohdan osalta voidaan mainita, että lääkkeiden määritelmää ei muutettu vaan selkeytettiin direktiivillä 2004/27/EY5, kuten tämän direktiivin johdanto-osan 7 kappaleessa mainitaan. Kyseisen johdanto-osan kappaleen mukaan direktiivin 2001/83/EY määritelmiä ja soveltamisalaa olisi tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella syytä selkeyttää ja määritelmässä olisi eriteltävä, millaisia vaikutuksia lääkkeellä voi olla elintoiminnoille. Tällaisella (farmakologisten, metabolisten tai immunologisten) vaikutusten luetteloinnilla oli tarkoitus antaa mahdollisuus sisällyttää geeniterapian, radiofarmaseuttisten tuotteiden ja tiettyjen paikallisesti käytettävien lääkkeiden kaltaisia lääkkeitä.

Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle syyskuussa 2008 toimittamassa kertomuksessa6 todettiin, että nykyisen yksinkertaistetun rekisteröintimenettelyn tarkoituksena on mahdollistaa pitkään perinteisessä lääkekäytössä olleiden lääkevalmisteiden nopeutettu rekisteröinti, koska niiden turvallisuus ja teho voidaan päätellä pitkään jatkuneen käytön ja erikseen määriteltyjen käyttöolosuhteiden perusteella. Valtaosa lääkevalmisteista, joiden perinne on riittävän pitkä, perustuu kasviperäisiin aineisiin. Sen vuoksi katsottiin aiheelliseksi rajata yksinkertaistetun rekisteröintimenettelyn soveltaminen perinteisiin kasvirohdosvalmisteisiin.

Lisäksi komission kertomuksessa korostettiin, että lääkevalmisteisiin sovellettavassa EU:n lainsäädännössä ja erityisesti direktiivissä 2001/83/EY, jossa säädetään valmisteiden markkinoille saattamista koskevista menettelyistä, noudatetaan valmistekohtaista lähestymistapaa eikä luoda puitteita lääketieteen perinteiden sääntelemiselle. Direktiivin 2004/24/EY7 mukaiset lääkkeiden yksinkertaistettua rekisteröintimenettelyä koskevat vaatimukset eivät näin ollen sovellu holistiseen lähestymistapaan pohjautuvien lääketieteellisten perinteiden yleiseen sääntelyyn. Tällaisten perinteiden sääntely edellyttäisi erilaista lähestymistapaa kuin se, joka otettiin käyttöön direktiivillä 2004/24/EY. Sen vuoksi komissio ei aio laajentaa yksinkertaistetun rekisteröintimenettelyn soveltamisalaa kattamaan kokonaisia perinteisiä lääketieteellisiä järjestelmiä.

Mitä tulee väittämään, että direktiivi koskisi vain saksalaisen perinteen valmistus- ja tuotantotapoja ja että aasialaisen lääketieteen näkökulmaa ei olisi otettu huomioon, komissio haluaa muistuttaa, että lainsäädännössä esitetyt valmistusta ja laatua koskevat vaatimukset eivät koske pelkästään kasvirohdosvalmisteita vaan kaikkia lääkkeitä, jotta voidaan taata laatu ja hyvä tuotantotapa kansanterveyttä silmällä pitäen. Huomioon otetuista perinteistä voidaan todeta, että komission antaessa ehdotustaan järjestettiin julkinen kuuleminen sovellettavien normien mukaisesti. Myös kasvirohdosvalmistekomitean julkaisemista monografioista ja ohjeista järjestetään julkinen kuuleminen. Sen jälkeen kun Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät direktiivin 2004/24/EY, komissio on perussopimusten valvojana sitoutunut varmistamaan, että sen säännöksiä sovelletaan.

Lääkkeiden laatua koskevat sääntelypuitteet, joita sovelletaan samalla tavoin myös perinteisiin kasvirohdosvalmisteisiin, ovat kehittyneet vuosikymmenten mittaan, ja niissä noudatetaan vastaavia farmakopeoita ja sääntelystandardeja maailmanlaajuisesti. EU:ssa Euroopan farmakopeassa esitetään laadunvalvonnan perusstandardit, joita käytetään tuotteen yksilöimiseksi ja sen puhtauden ja pitoisuuden määrittämiseksi. Yleisten periaatteiden lisäksi Euroopan farmakopeassa on kehitetty myös joukko menetelmiä ja monografioita, joissa on otettu huomioon kasviperäisten aineiden erityisominaisuudet ja kansainvälisesti tunnustetut standardit niiden laadunvalvonnassa. Kasvirohdosvalmisteiden laatua koskevat Euroopan lääkeviraston ohjeet perustuvat näihin periaatteisiin, ja niillä autetaan hakijoita sisällyttämään laatua koskeviin asiakirjoihin asianmukaiset kasviperäisiä aineita, kasvirohdostuotteita ja lopullisia kasvirohdosvalmisteita koskevat tiedot.

Kasviaineiden laatua koskevissa ohjeissa mahdollistetaan jonkinlainen joustonvara merkkiyhdisteiden8 osalta erityisesti yhdistelmätuotteiden ollessa kyseessä ottaen huomioon, että monet perinteiset kasvirohdosvalmisteet ovat yhdistelmätuotteita. Ohjeissa opastetaan yhdisteiden laatua koskevissa seikoissa9, ja kysymyksiä ja vastauksia -osiossa10 käsitellään kasvirohdosvalmisteiden / perinteisten kasvirohdosvalmisteiden laatua. Vähintään yksi tunnistusmenetelmä (lähinnä ohutlevykromatografia ja/tai HPLC) on vakiovaatimus kaikissa kasviaineiden laatua koskevissa asiakirjoissa erityisesti puhtaus- ja stabiiliustestien yhteydessä. Muiden menetelmien kuin kromatografian käyttöä ei ole suljettu pois. Hakijat voivat korvata tavanomaiset menetelmät omilla validoiduilla menetelmillään, jos ne antavat samalla perustelut/tiedot valmisteen yksilöimiseksi ja sen puhtauden ja pitoisuuden osoittamiseksi.

Euroopan farmakopean ja Euroopan lääkeviraston asiantuntijat ovat yhteydessä yliopistoihin ja teollisuuteen saattaakseen menetelmät nykyisten standardien tasalle; näissä standardeissa edellytetään, että uusien menetelmien osoitetaan olevan tarkoitukseensa sopivia (esim. väärennösten tunnistamiseksi). Muista menetelmistä keskustellaan jatkuvasti Euroopan farmakopeassa11 ja kasvirohdosvalmistekomiteassa. Uusissa menetelmissä saatetaan käyttää uudempia, kalliita laitteita. Näin ollen joissakin tapauksissa, erityisesti pienten valmistajien ollessa kyseessä, saattaa olla kyseenalaista, onko näistä menetelmistä hyötyä tavanomaiseen kromatografiaan verrattuna.

Mitä tulee biomerkkiaineiden lisäämiseen uuttovaiheen jälkeen – koska kasviperäistä ainetta tai kasvirohdostuotetta kokonaisuudessaan pidetään vaikuttavana aineena –, pelkkä tunnetun terapeuttisen vaikutuksen aikaansaavien ainesosien stabiiliuden määrittäminen ei riitä. Muiden kasviperäisessä aineessa tai kasvirohdostuotteessa olevien aineiden stabiilius olisi myös mahdollisuuksien mukaan osoitettava esimerkiksi asianmukaisten kromatografisten tunnistusmenetelmien avulla. Olisi lisäksi osoitettava, että niiden suhteellinen pitoisuus on edelleen vertailukelpoinen alkuperäiseen kemialliseen sormenjälkeen nähden.

Jos kasvirohdosvalmiste sisältää useiden kasviperäisten aineiden tai kasvirohdostuotteiden yhdistelmiä ja jos kunkin vaikuttavan aineen stabiiliutta ei ole mahdollista määrittää, lääkkeen stabiilius olisi määritettävä asianmukaisilla kromatografisilla tunnistusmenetelmillä, asianmukaisilla yleisillä määritysmenetelmillä ja fysikaalisilla ja aistinvaraisilla testeillä tai muilla asianmukaisilla testeillä. Hakijan on perusteltava testien asianmukaisuus.

Useissa tieteellisissä ohjeissa käsitellään tätä periaatetta ja merkkiaineita ja stabiiliustestejä koskevien asiakirja-aineistojen laajuutta.12 On huomattava, että termiä ’biomerkkiaine’ ei käytetä kasvirohdosvalmisteiden yhteydessä, ja siihen liittyy väärin tulkitsemisen mahdollisuus. Tämän sijasta erotellaan toisistaan vaikuttavat merkkiaineet ja analyyttiset merkkiaineet tunnetun terapeuttisen vaikutuksen aikaansaavien ainesosien lisäksi. Stabiilisuustestejä ei myöskään tehdä vain yksittäisille merkkiaineille vaan myös tunnistetuille koostumuksille.

Vastaavan valmisteen käsite on selkeästi määritelty direktiivissä 2004/24/EY: vastaavan valmisteen on oltava riittävän samankaltainen kuin rekisteröitävänä oleva valmiste, jotta voidaan sallia vastaavaa valmistetta koskevan näytön käyttö.

Biologisesta samanarvoisuudesta voidaan todeta, että yksinkertaistettuun rekisteröintiin hyväksyminen ei riipu uuttamisliuottimesta (vesi mukaan luettuna) eikä siitä, kuinka kauan aine/valmiste on ollut käytössä, kunhan direktiivissä 2004/24/EY vahvistetut kriteerit täyttyvät ja ne voidaan dokumentoida. On osoitettava, että kutakin tuotetta on tietynlaatuisena ja  vahvuisena ja tietyllä annostuksella omine erityisine vaikuttavine aineineen käytetty turvallisesti kyseisessä käyttöaiheessa. Käyttöaiheita ei ole mahdollista siirtää muihin valmisteisiin, jotka eivät täytä näitä kriteereitä. ’Vastaavan tuotteen’ käsite lainsäädännössä on turvallisuussyistä rajattu vähäisiin poikkeamiin; sen pohjalta ei voida katsoa, että vastaavat vesiuutteet ja etanolivesiuutteet ovat yhtäläisiä.

Kasvirohdosvalmistekomitea on monografioiden laatimista ja valmisteiden käyttöaiheita ja sisällyttämistä koskevia päätöksiä varten antanut tieteellisen ohjeen.13 Vaikka kyseisestä kasviperäisestä aineesta ei olisi olemassa EU:n monografiaa tai vaikka tiettyä valmistetta ei olisi sisällytetty olemassa olevaan monografiaan, voidaan jättää hakemus perinteisiä lääkkeitä koskevan yksinkertaistetun rekisteröintimenettelyn nojalla, kunhan tuote täyttää direktiivissä 2004/24/EY asetetut kriteerit.

Vaatimus 15 vuoden mittaisesta käytöstä EU:ssa mahdollistaa sivuvaikutusten välttämättömän seurannan tuotteen turvallisuuden tueksi, kun ei ole tehty testejä ja kokeita. Niiden lääkkeiden osalta, joiden 15 vuoden mittaista käyttöä EU:ssa ei voida osoittaa mutta jotka muuten voidaan ottaa yksinkertaistettuun menettelyyn, on direktiivin 2004/24/EY mukaan mahdollista osoittaa tuotteen turvallisuus muilla keinoin, jotka Euroopan lääkeviraston kasvirohdosvalmistekomitean on arvioitava.

Jos kasvirohdosvalmiste ei täytä yksinkertaistetun menettelyn kriteerejä (esim. direktiivin soveltamisalan ulkopuoliset käyttöaiheet tai vaikuttava aine ei ole yksinomaan kasviperäinen aine tai valmiste), hakija voi jättää hakemuksen täyttä myyntilupaa varten.

Se, että Euroopan lääkeviraston ohjeet annetaan vasta vastaavan säädöstekstin hyväksymisen jälkeen, johtuu siitä, että EU:n lainsäädännön soveltamista koskevat ohjeet laaditaan sitten, kun lopullinen säädösteksti on annettu. Jos ohjeet laadittaisiin ja julkaistaisiin ennen lainsäädännön antamista, tehtäisiin tyhjäksi sen lainsäädäntömenettelyn tulokset, jossa parlamenttikin on mukana.

1) Ks. http://www.europarl.europa.eu/QP-WEB.
2) Ks. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Report/2011/05/WC500106706.pdf.
3) Ks. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2001:311:0067:0067:FI:PDF.
4) Asia C-140/07, Hecht-Pharma GmbH vastaan Staatliches Gewerbeaufsichtsamt Lüneburg, tuomio 15.1.2009, EUVL 2009/C 55/02.
5) Ks. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2004:136:0034:0057:FI:PDF.
6) KOM(2008) 584 lopullinen.
7) Ks. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32004L0024:fi:NOT.
8) On huomattava, että termit ’vaikuttavat merkkiaineet’ ja ’analyyttiset merkkiaineet’ erotetaan toisistaan ohjeissa CPMP/QWP/2819/00 Rev. 1, 
http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/09/WC500003370.pdf.
9) Guideline on quality of combination herbal medicinal products/traditional herbal medicinal products EMEA/HMPC/CHMP/CVMP/214869/2006,
http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Other/2009/09/WC500003093.pdf.
10) Q&A EMEA/HMPC/41500/2010, http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/09/WC500003286.pdf.
11) Ks. Euroopan neuvoston alaisen lääkkeiden ja terveydenhuollon eurooppalaisen laatutyöelimen (EDQM) järjestämän kasviperäisiä lääkkeitä ja kasvirohdostuotteita käsittelevän kansainvälisen symposiumin pöytäkirja, http://www.edqm.eu/en/Proceedings-of-International-Conferences-83.html.
12) Reflection paper on markers used for quantitative and qualitative analysis of herbal medicinal products and traditional herbal medicinal products (EMEA/HMPC/253629/2007),
http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/09/WC500003196.pdf
Guideline on quality of combination herbal medicinal products / traditional herbal medicinal products (EMEA/HMPC/CHMP/CVMP/214869/2006), http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/09/WC500003286.pdf
Reflection paper on stability testing of herbal medicinal products and traditional herbal medicinal products (EMA/HMPC/3626/2009) http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2010/11/WC500098816.pdf
sekä Qestions & answers on quality of herbal medicinal products/traditional herbal medicinal products (EMA/HMPC/41500/2010), joka sisältää lukuisia merkkiaineisiin ja stabiiliustesteihin liittyviä kysymyksiä. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Other/2009/09/WC500003093.pdf.
13) Guideline on the assessment of clinical safety and efficacy in the preparation of community herbal monographs for well-established and of community herbal monographs / entries to the community list for traditional herbalmedicinal products / substances / preparations (EMEA/HMPC/104613/2005), http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/09/WC500003644.pdf.