“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kuka tarvitsee puoliautomaattiaseita?

Hesari kertoo Der Tagesspiegelin todenneen torstaina, että “Suomi on Skandinaviaan verrattuna ‘kova’, itäeurooppalainen yhteiskunta.” Niinpä. Moni ulkomaalainen on todennut, että Suomi eroaa Skandinavian maista aika lailla. Monet tilastot myös osoittavat saman. Tuija Brax esimerkiksi on tuonut esille sitä, että Suomessa lapsiperheiden köyhyys on kasvanut aivan toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

Perjantain HBL:ssa Jacob Söderman kertoo jättäneensä aselaeista kaksi eduskuntakysymystä, koska poliisi myöntää, ettei kaikkia aseluvan hakijoita ehditä haastatella eikä kaikkia lain edellyttämiä tarkistuksia tehdä. Taas ällistyin. Miten niin aselupaa ei voi odottaa? Jonottavathan suomalaiset vaikka mitä muutakin, kuten pääsyä terveydelle välttämättömiin leikkauksiin, sairauseläkepäätöksiä, opintotukipäätöksiä, pääsyä sosiaalivirkailijan puheille, noin esimerkiksi. Pidetäänkö aseluvan saantia todella niin ensiarvoisen kiireellisenä asiana, että jos poliisi ei ehdi haastatella eikä tarkistaa, niin lupa myönnetään sitten ilman. Voi kauhistus! Söderman sanoo, että ministeri Holmlundin antamista vastauksista paistaa haluttomuus rajoittaa asekauppaa.

Jukka totesi, että sekä Jokelan että Kauhajoen ampuma-aseet olivat sotilasaseiden kehitelmiä, joilla ei edes voi ampua tarkkuusammuntaa, ne on tarkoitettu tappamiseen. Miten ihmeessä on mahdollista että tavallinen ihminen ylipäänsä voi saada luvan sellaisten hallussapitoon?

En ole aseista erityisen kiinnostunut, ja siksi olen aivan äimän käkenä kaikesta siitä, mitä Suomen asepolitiikasta on paljastunut. EU:n asedirektiiviä käsitellessä olin ällistynyt saadessani tietää, että Suomessa alaikäinen voi saada aseluvan. Jokelan jälkeen olin ällistynyt siitä, että luvan käsiaseeseen voi saada periaatteessa kuka vaan. Olin kuvitellut, että käsiaseluvan saamiseen tarvitaan todellinen tarve, esimerkiksi ammattiin liittyvä tai jokin omaan turvallisuuteen liittyvä erityinen peruste. Ja nyt on ilmennyt, että tilanne on vielä pahempi. Kuka tahansa voi saada luvan ei vain käsiaseeseen, vaan jopa puoliautomaattiaseeseen, jollaiset on varta vasten kehitetty tappamaan, eli ne eivät lainkaan sovellu tarkkuusammuntaan.

Minusta käsiaseiden hallussapito pitää kieltää, ellei ase ole jostain aivan erityisestä syystä ihmiselle välttämätön. Metsissä sijaitsevilla ampumaradoilla harjoiteltakoon vain metsästysaseilla. Käsiaseilla pitäisi saada harjoitella vain valvotuissa sisätiloissa, joissa aseita säilytetään lukkojen takana. Ja puoliautomaattiaselupia ei pitäisi myöntää kenellekään armeijan ja poliisin ulkopuolella.

Ministeri Holmlundin esiintymisistä saa kuvan, että asekaupan sujuvuus on hänelle asia numero yksi. Asekauppa ei kuitenkaan voi olla yhteiskunnalle tärkeämpi kuin koulunkäynnin ja ylipäänsä ihmisten turvallisuus. Britanniassa käytännössä kiellettiin käsiaseet vuonna 1997, Skotlannin Dunbladen kouluverilöylyn jälkeen. Siellä politiikan muutokseen riitti yksi verilöyly. Suomessa tarvittiin kaksi, mutta sen pitäisi kyllä riittää. Kaikki ne asiat, joilla käsiasekiellon ”vaikeutta” nyt perustellaan, on Britanniassa selvitetty ja ratkaistu, otetaan sieltä oppia.

Käsiaseiden täyskiellon ongelmaksi on sanottu, että olisi vaikea kerätä käsiaseet ihmisiltä pois. No, lopetettaisiin edes uusien lupien myöntäminen. Britanniasta voisi kysyä, kerättiinkö siellä vanhat aseet pois. Ongelmaksi on mainittu myös se, että uusia asetyyppejä tulee koko ajan, joten kieltolista vanhenisi jatkuvasti. Minusta kiellettyjen aseiden listan sijasta voisi olla sallittujen asetyyppien lista. Esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi maatalouden torjunta-aineista ei EU:ssa ole kiellettyjen aineiden listaa vaan sallittujen aineiden lista.