“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kreikka-kriisissä niitetään sitä mitä on kylvetty

Suomen mediat ovat täynnä Kreikan apupakettia. On ihan selvää, että reippaasti yli varojensa eläneen valtion tukeminen suututtaa ihmisiä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei ole suomalaistenkaan etu, jos jossain eurooppalaisessa maassa yhteiskunta päästetään romahtamaan tai jos Kreikan kriisi tarttuu koko euroalueeseen “kuin ebola”, kuten jonkin näkemäni lehden otsikko esitti.

Tarinan suurimpia konnia ovat tietenkin Kreikan kansantaloustilastojen väärentäjät. Kreikan pitää tervehdyttää valtiontaloutensa. Edessä on iso liuta takuulla epäsuosittuja budjettileikkauksia. Jotain vähän vastaavaa, jota Lipposen hallituksen muodostaneet viisi puoluetta (SDP, Kokoomus, RKP, Vasemmistoliitto, Vihreät) joutuivat sopimaan hallitusneuvotteluissa keväällä 1995, kun Suomen valtiontalous keikkui viime laman jäljiltä kuilun partaalla.

Mutta on syytä laajemmallakin. Nyt niitetään sitä mitä kylvettiin, kun perustettiin yhteinen valuutta ilman yhteistä talouspolitiikkaa, ja kun vielä päälle päätteeksi isojen maiden (Saksan ja Ranskan) budjettivajeita katsottiin läpi sormien.

1990-luvun loppupuolella, kun Suomi teki päätöstä liittyä Euroopan talous- ja rahaliitto EMUun ja samalla yhteisvaluuttaan, muun muassa minä sanoin – ja sen pystyy tarkistamaan eduskunnan pöytäkirjoista – että yhteinen valuutta luo aikaa myöten väistämättä paineen myös yhteiseen talouspolitiikkaan. Silloin erinäiset isot pojat viittasivat kintaalla moisille höpinöille.

Viime kuukausina suunnilleen joka lehdessä, jossa on käsitelty Kreikan kriisin vaikutusta euroalueeseen, on ihmetelty sitä miten on voitu synnyttää niin omituinen olio kuin yhteisvaluutta-alue ilman yhteistä talouspolitiikkaa. Mitäs minä sanoin.

EMUa perustettaessa sovittiin kuitenkin eräänlaiseksi yhteisen talouspolitiikan korvikkeeksi niin sanottu kasvu- ja vakaussopimus, jossa asetettiin rajat sille, kuinka isoja budjettivajeita ja valtion velkoja euroalueen maissa saa olla. No, sitten kun nuo rajat paukkuivat isoissa maissa, eli Ranskassa ja Saksassa, se painettiin villaisella. Isot näyttivät pienille esimerkkiä, että sovituilla pelisäännöillä ei oikeasti ole niin väliä.

Nyt ollaan sitten tässä. Juuri nyt ensimmäinen tehtävä on estää Kreikkaa uppoamasta ja upottamasta mukanaan muitakin. Yhteiskunnan sekasorrosta kärsivät eniten kaikkein heikoimmat. Mutta viipymättä pitää sopia myös siitä, miten vastaavat tilanteet estetään tulevaisuudessa. Se voi tarkoittaa EUn perussopimuksen rukkausta jälleen kerran. Näin on kuitenkin tehtävä, ellei sitten päätetä hajottaa yhteisvaluutta euroa.

Yksi keino Kreikan talouskatastrofin ratkaisemisessa voisi olla rahoitusmarkkinoita koskeva niin sanottu Tobin-vero. Se olisi tasapuolinen tapa kerätä varoja Kreikan auttamiseksi. Lisäksi se vaikuttaisi itse tautiin eikä vain oireisiin, koska vero kohdistuisi niin sanottuun spekulaatiotalouteen, joka on keskeinen syy nykyiseen talouskriisiin.